Sukkanauhakäärmeet

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sukkanauhakäärmeet
Thamnophis elegans terrestris
Thamnophis elegans terrestris
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Lahko: Suomumatelijat Squamata
Alalahko: Käärmeet Serpentes
Heimo: Tarhakäärmeet Colubridae
Suku: Sukkanauhakäärmeet
Thamnophis
Fitzinger, 1843
Levinneisyyskartta
Thamnophis range.png
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Sukkanauhakäärmeet Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Sukkanauhakäärmeet Commonsissa

Sukkanauhakäärmeet (Thamnophis) on tarhakäärmeiden heimon suku, johon kuuluu tällä hetkellä 35 eri lajia.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimensä sukkanauhakäärmeet ovat saaneet siitä, että useimmilla lajeilla on kolme juovaa, jotka ulottuvat takaraivosta häntään asti. Tästä huolimatta on olemassa myös lajeja ja luonnossa esiintyviä värimuotoja, joilla on vain yksi tai kaksi juovaa, tai ei juovia lainkaan. Sukkanauhakäärme kasvaa lajista ja sukupuolesta riippuen 45–160 senttimetriä pitkäksi. Ne voivat elää 15–20-vuotiaaksi, mutta elinikä vaihtelee sukupuolen ja lajin mukaan. Koiraiden elinikä on usein huomattavasti lyhyempi kuin naaraiden. Se ei ole kuristajakäärme, eikä sillä ole varsinaisia myrkkyhampaita, mutta sillä on Duvernoy'n rauhanen, joka toimittaa samaa tehtävää tarhakäärmeissä, kuin myrkkyrauhaset esimerkiksi kyissä. Sukkanauhakäärmeillä on myös yläleuassa kaksi suurentunutta hammasta kummallakin puolella, jotka eivät kuitenkaan sovellu myrkyn ruiskuttamiseen, johtuen siitä, etteivät ne ole ontot eikä niissä ole uraa, jota pitkin myrkky pääsisi saaliiseen. Sukkanauhakäärmeet ovat siis hyvin lievästi myrkyllisiä, mutta myrkky vaikuttaa tehoavan lähinnä sammakkoeläimiin ja käärmettä pidetään täysin harmittomana ihmiselle.

Levinneisyys, elinympäristö ja ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukkanauhakäärmeitä elää Pohjois- ja Keski-Amerikassa, Kanadasta Costa Ricaan. Niitä löytää usein pienten vesistöjen läheisyydestä, mutta useimmat lajit eivät ole akvaattisia. Ne syövät luonnossa sammakkoeläimiä ja niiden toukkia, kalaa, matoja ja etanoita sekä jotkin lajit myös jyrsijöitä.[1][2] Toisin kuin usein luullaan, sukkanauhakäärmeet eivät syö hyönteisiä. Erikoistumattomuus lienee syynä siihen, että sukkanauhakäärmeet menestyvät niin monenlaisessa ympäristössä. Sukkanauhakäärmeiden ekologinen lokero muistuttaa pitkälti eurooppalaisen rantakäärmeen lokeroa, mutta tietyissä osissa Pohjois- ja Keski-Amerikkaa, tietyt lajit ovat täyttäneet Nerodia-suvun vesikäärmeiden muualla täyttämät lokerot.

Tiettävästi suurin sukkanauhakäärmeiden keskittymä sijaitsee Kanadan Manitobassa, jossa Narcissen käärmepesissä talvehtii (Thamnophis sirtalis parietalis) vuosittain 50 000–75 000 yksilöä.[3][4]

Terraariossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukkanauhakäärme on suosittu lemmikkikäärme.[5] Se on pienikokoinen, mutta hyvin aktiivinen päiväsaikaankin ja sietää jokseenkin hyvin käsittelyä. Sitä ei kuitenkaan voida pitää helppona hoidokkina ja se voi olla yllättävän herkkä.

Suomessa sammakkoeläimien pyydystäminen on kiellettyä, minkä johdosta sukkanauhakäärmeitä ruokitaan terraario-oloissa kalalla, madoilla ja hiirillä.[6] Vääränlainen ruokavalio aiheuttaa hyvin helposti terveysongelmia, sillä monet kalalajit (esimerkiksi särkikalat, silakka ja kultakalat) sisältävät tiaminaasi-entsyymiä, joka hajottaa hermoston toiminnan ja luuston kannalta tärkeää tiamiinia.

Sukkanauhakäärmeestä on jalostettu useita värimuotoja: Luonnossa yleisesti esiintyvien lisäksi esimerkiksi amelanistinen, erytristinen, anerytistinen, hypoerytristinen, snow, leukistinen, hypomelanistinen, melanistinen, flame ja monia muita.

Taksonomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Thamnophis angustirostris (Longnose Garter Snake)
  • Thamnophis atratus (Pacific Coast Aquatic Garter Snake)
    • T. a. atratus (Santa Cruz garter snake)
    • T. a. hydrophilus (Oregon garter snake)
    • T. a. zaxanthus (Diablo Range garter snake)
  • Thamnophis bogerti (Bogert's Garter Snake)
  • Thamnophis brachystoma (Short-Headed Garter Snake)
  • Thamnophis butleri (Butler's Garter Snake)
  • Thamnophis chrysocephalus (Golden-Headed Garter Snake)
  • Thamnophis conanti (Conant's Garter Snake)
  • Thamnophis couchii (Sierra Garter Snake)
  • Thamnophis cyrtopsis (Black-Necked Garter Snake)
    • T. c. collaris (Tropical blackneck garter snake)
    • T. c. cyrtopsis (Western blackneck garter snake)
    • T. c. ocellatus (Eastern blackneck garter snake)
  • Thamnophis elegans (Western Terrestial Garter Snake)
    • T. e. elegans (Mountain garter snake)
    • T. e. terrestris (Coast garter snake) (ei tunnusteta tällä hetkellä)
    • T. e. vagrans (Wandering garter snake)
  • Thamnophis eques (Mexican Garter Snake)
    • T. e. eques (Mexican garter snake)
    • T. e. megalops (Northern Mexican garter snake)
    • T. e. virgatenuis
  • Thamnophis errans (Mexican Wandering Garter Snake)
  • Thamnophis exsul (Exiled Garter Snake)
  • Thamnophis fulvus (Mesoamerican Highlands Garter Snake)
  • Thamnophis gigas (Giant Garter Snake)
  • Thamnophis godmani (Godman's Garter Snake)
  • Thamnophis hammondii (Two-Striped Garter Snake)
  • Thamnophis lineri (Liner's Garter Snake)
  • Thamnophis marcianus (Checkered Garter Snake)
    • T. m. bovallii
    • T. m. marcianus
    • T. m. praeocularis
  • Thamnophis melanogaster (Mexican Black-Bellied Garter Snake)
    • T. m. canescens (Gray blackbelly garter snake)
    • T. m. chihuahuaensis (Chihuahuan blackbelly garter snake)
    • T. m. linearis (Lined blackbelly garter snake)
    • T. m. melanogaster (Mexican blackbelly garter snake)
  • Thamnophis mendax (Tamaulipan Montane Garter Snake)
  • Thamnophis nigronuchalis (Southern Durango Spotted Garter Snake)
  • Thamnophis ordinoides (Northwestern Garter Snake)
  • Thamnophis postremus (Tepalcatepec Valley Garter Snake)
  • Thamnophis proximus (Western Ribbon Snake)
    • T. p. alpinus (Chiapas Highland ribbon snake)
    • T. p. diabolicus (Aridland ribbon snake)
    • T. p. orarius (Gulf coast ribbon snake)
    • T. p. proximus (Western ribbon snake)
    • T. p. rubrilineatus (Redstripe ribbon snake)
    • T. p. rutiloris (Mexican ribbon snake)
  • Thamnophis pulchrilatus (Yellow-Throated Garter Snake)
  • Thamnophis radix (Great Plains Garter Snake)
  • Thamnophis rossmani (Rossman's Garter Snake)
  • Thamnophis rufipunctatus (Narrow-Headed Garter Snake)
  • Thamnophis sauritus (Eastern Ribbon Snake)
    • T. s. nitae (Bluestripe ribbon snake)
    • T. s. sackenii (Peninsula ribbon snake)
    • T. s. sauritus (Eastern ribbon snake)
    • T. s. septentrionalis (Northern ribbon snake)
  • Thamnophis scalaris (Mexican Alpine Blotched Garter Snake, Longtail Alpine Garter Snake)
  • Thamnophis scaliger (Mesa Central Blotched Garter Snake, Short-tail Alpine Garter Snake)
  • Thamnophis sirtalis (Common Garter Snake)
    • T. s. annectens (Texas garter snake)
    • T. s. concinnus (Red-spotted garter snake)
    • T. s. dorsalis (New Mexico garter snake)
    • T. s. fitchi (Valley garter snake)
    • T. s. infernalis (California red-sided garter snake)
    • T. s. pallidulus (Maritime garter snake)
    • T. s. parietalis (Red-sided garter snake)
    • T. s. pickeringii (Puget Sound garter snake)
    • T. s. semifasciatus (Chicago garter snake)
    • T. s. similis (Blue-striped garter snake)
    • T. s. sirtalis (Eastern garter snake)
    • T. s. tetrataenia (San Francisco garter snake)
  • Thamnophis sumichrasti (Sumichrast's Garter Snake)
  • Thamnophis validus (Mexican Pacific Lowlands Garter Snake)
    • T. v. celaeno
    • T. v. isabelleae
    • T. v. thamnophisoides
    • T. v. validus

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rossman, Ford, Seigel (1996) Garter Snakes - Evolution and Ecology. University of Oklahoma Press.
  • Hallmen M. & Chlebowy J. (2001) Strumpfbandnattern. Natur-und-Tier-Verlag.
  • Fry, Lumsden, Wüster, Wickramaratna, Hodgson, Kini (2003) Isolation of a Neurotoxin (a-colubritoxin) from a Nonvenomous Colubrid: Evidence for Early Origin of Venom in Snakes
  • Fry, Wüster, Ramnjan, Jackson, Martelli, Kini (2003) Analysis of Colubroidea snake venoms by liquid chromatography with mass spectrometry: evolutionary and toxinological implications
  • Lumsden, Fry, Kini, Hodgson (2004) In vitro neuromuscular activity of ‘colubrid’ venoms: clinical and evolutionary implications

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rossman et al 1996
  2. Hallmen & Chlebowy 2001
  3. Red-sided Garter Snake Fact Sheet Government of Manitoba. Viitattu 26.12.2010. (englanniksi), (ranskaksi)
  4. The snake pits of Narcisse 17. kesäkuuta 2010. Sioux City Journal. Viitattu 26.12.2010. (englanniksi)
  5. Suomalaisen harrastajan sivu Stefan Allen
  6. Ruokinta Stefan Allen

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]