Sukeltajantauti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kaksi Yhdysvaltain laivaston merimiestä valmistautuvat harjoitteluun painekammiossa.

Sukeltajantauti (dekompressiotauti) on sairaus, joka ilmenee useimmiten laitesukelluksen yhteydessä. Täsmällisesti ottaen sukeltajantauti on vanha ja poistuva nimitys, jota käytetään vanhassa kirjallisuudessa. Oikea nimitys on joko dekompressiotauti tai paineilmatauti. Sukellettaessa paineilmalla hengitetystä ilmasta imeytyy kudoksiin typpeä. Sukeltajan noustessa matalampaan veteen ympäröivä paine heikkenee yleisen kaasujen tilanyhtälön mukaisesti (Boylen laki), myös typen tilavuus kasvaa. Käytännössä typpi alkaa muodostaa tällöin kuplia (vrt. limonadipullon aukaisu), jotka laajetessaan voivat tukkia verisuonia ja jopa rikkoa niitä.

Sukeltajantauti saattaa olla hengenvaarallinen, mutta harvoin johtaa kuolemaan. Taudin oireet alkavat yleensä pian pintaantulon jälkeen mutta viimeistään kahden vuorokauden kuluttua sukelluksesta. Ensioireisiin kuuluu väsymys ja ihon kihelmöinti. Vakavampiin oireisiin kuuluvat nivelkivut, aistiharhat sekä muut hermoston toiminnan häiriöt, joiden ilmetessä on välittömästi hakeuduttava hoitoon. Ensiavuksi sopii puhtaan hapen hengittäminen ja liikkumisen välttäminen. Ainoa varsinainen hoitokeino on painekammiohoito, jossa ihminen paineistetaan uudelleen, jolloin typpikuplat pienenevät. Painetta alennetaan hitaasti kohti maan pinnalla vallitsevaa painetta, jolloin typpikuplat ehtivät poistua normaalisti hengitysilman mukana.

Sukeltajantautia ehkäistäkseen laitesukeltajan tulee nousta tietyllä rauhallisella nopeudella ja lisäksi suorittaa ns. välietappeja pintautumisen aikana. Yleinen ohje on, ettei 10 m/min nousunopeus saa ylittyä. Välietapit suunnitellaan erityisesti tähän tarkoitukseen luotua taulukkoa käyttäen.

Sukeltajantautia on tutkittu paljon, mutta edelleenkään ei kaikkia sen syntyyn vaikuttavia tekijöitä tunneta. Vuosittain muutama sukeltaja saa sukeltajantaudin, vaikka on suorittanut sukelluksen täysin ohjeiden mukaisesti. Tällöin puhutaan ns. "ansaitsemattomasta sukeltajantaudista".

Nykyään keskustellaan paljon niin sanotun PFO:n vaikutuksesta sukeltajantaudin syntyyn. PFO on sydämessä eteiskammioiden välissä oleva reikä, joista useimmat ovat pieniä ja normaalielämässä merkityksettömiä. PFO mahdollistaa kuplien virtauksen suoraan pääverenkiertoon. Ruumiinavauksissa tällainen reikä on 17–27 prosentilla vainajista.[1]

Vapaasukelluksessa sukeltajantaudin riskiä ei käytännössä ole tai se on hyvin pieni ja sairastuminen on mahdollista vain ääriolosuhteissa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]