Iku-Turso (sukellusvene)
| Iku-Turso | |
|---|---|
 Iku-Turso |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Crichton-Vulcan, Turku |
| Kölinlasku | 1927 |
| Laskettu vesille | 5. toukokuuta 1931 |
| Palveluskäyttöön | 13. lokakuuta 1931 |
| Poistui palveluskäytöstä | 1946 |
| Tila | romutettu |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
493 t (pinnalla) 716 t (sukellus) |
| Pituus | 63,5 m |
| Leveys | 6,2 m |
| Syväys | 3,6 m |
| Koneteho |
2 × Atlas-diesel 580 hv 2 × Brown Boveri -sähkömoottori 300 hv |
| Nopeus |
12,6 solmua (pinnalla) 8,5 solmua (sukellus) |
| Toimintamatka |
1 575 mpk pinnalla) 80 mpk (sukellus) |
| Miehistöä | 30 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
6 × 530 mm torpedoputkea 1 × 76/48 28LT 1 × 20 ItK/30M myöh. 20 ItK/39M 1 × 7,62 ITKK L33/36 20 × miina |
Iku-Turso oli Suomen laivaston Vetehis-luokan sukellusvene talvi- ja jatkosodassa.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Vetehis-luokan sukellusvene
Alus tilattiin 4. huhtikuuta 1927 Turusta Crichton-Vulcanin telakalta, missä köli laskettiin vielä samana vuonna telakkanumerolla CV704. Alus laskettiin vesille 5. toukokuuta 1931 ja valmistui saman vuoden lopulla 13. lokakuuta.[1][2][3]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Iku-Turson miehistö laski 22. kesäkuuta 1941 Mohnin pohjoispuolelle 2,5 meripeninkulman jonoon 20 S/36 -merimiinaa ja toiset 20 miinaa Ruuskerin koillispuolelle Suursaaresta kaakkoon 24. kesäkuuta ja vielä 18 miinaa Vaindloon eteläpuolelle 26. kesäkuuta, minkä jälkeen loput suunnitelluista miinanlaskumatkoista peruutettiin. Alukselta laskettiin vielä 11. heinäkuuta 18 miinaa Lobinniemen pohjoispuolelle.[4]
Sukellusvene määrättiin 31. heinäkuuta partioimaan Hangon ja Tallinnan välisellä reitillä[5]. Hangon valvojien ilmoitettua 30. marraskuuta saattueen saapumisesta, lähetettiin sukellusvene Vetehisen kanssa merelle. Ne eivät kyenneet estämään saattueen matkaa.[6]
Sukellusvene upotti 27. lokakuuta 1942 (päällikkönä komentajakapteeni Eero Pakkala) torpedoimalla Neuvostoliiton laivaston sukellusveneen Štš-320:n, jonka koko miehistö sai surmansa.[7] Alus lähti 23. elokuuta 1944 Risholmista Lavansaareen, missä se vaurioitui pahoin osuessaan miinoitettuun sukellusveneverkkoon Lavansaaren satamassa. Aluksen päällikkönä oli tuolloin kapteeniluutnantti Pentti Airaksinen. Aluksen korjaukset saatiin päätökseen 14. joulukuuta, minkä jälkeen alus siirrettiin 20. joulukuuta Naantaliin.[8].
Pariisin rauhansopimuksen mukaisesti Suomi luopui sukellusveneistä, joten alus myytiin 1. heinäkuuta 1953 Belgiaan Etablissement Pascal de Saedeleirille romutettaviksi muiden Vetehis-luokan veneiden ja Saukon kanssa. Veneet luovutettiin 4. elokuuta ostajalle. Katajanokalle saapui 10. elokuuta saksalainen hinaaja Stein, joka hinasi Iku-Turson ja Vesihiiden romutettavaksi. Alukset saapuivat 31. elokuuta Scheiden suulle, mistä ne jatkoivat Antverpenin satamaan.[9]
Päälliköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Veneen päälliköinä olivat:
- kapteeniluutnantti K. Pekkanen
- kapteeniluutnantti Eero Pakkala
- kapteeniluutnantti Pentti Airaksinen
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kijanen, Kalervo: Suomen Laivasto 1918–1968. osa 1. Helsinki: Meriupseeriyhdistys, 1968.
- Kijanen, Kalervo: Suomen Laivasto 1918–1968. osa 2. Helsinki: Meriupseeriyhdistys, 1968.
- Stevenson, Gene C.: Submarines of the Finnish Navy. Warship International, 1986, nro 1, s. 31–46. Toledo, Ohio, USA: International Naval Research Organization, INRO. ISSN 0043-0374. (englanniksi)
- Knorring, Nils von: Aurajoen veistämöt ja telakat. Vaasa: Schildts Förlags, 1995. ISBN 951-50-0735-6.
- Kijanen, Kalervo: Sukellushälytys. Lahti: Lahden kirjapaino ja Sanomalehti, 1977. ISBN 951-95457-0-0.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Markku Melkko, Suomen sukellusveneet, Minerva, 2008 ISBN 978-952-492-208-1