Suiō-ryū iai kenpō

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suiō-ryūn 15.soke Yoshimitsu Katsuse Kagehiro

Suiō-ryū iai kenpō (jap. 水鷗流居合剣法) on klassinen japanilainen sotataitojen koulukunta, jonka perusti samurai Mima Yoichizaemon Kagenobu Sengoku-kauden lopulla[1]. Tyylin pääpaino on miekan vedon tekniikoissa, mutta siihen kuuluu myös muita taitoja kuten naginatan, sauvan ja ketjusirpin käyttöä sekä lähitaistelua. [2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perimätiedon mukaan perustaja Mima Yoichizaemon Kagenobu (三間与一左衛門景延) (1577–1665) syntyi Dewan provinssissa, missä hänen isänsä Mima Saigū toimi šintopappina Jūnisha Gongenin pyhinvaelluspaikalla. Nuorena hän harjoitteli Tsukahara Bokudenin perustaman koulukunnan kenjutsua ja yamabushien harjoittamaa jōjutsua (Kongōjō jōhō).

18-vuotiaana Yoichizaemon hävisi ystävällismielisen kaksinkamppailun isänsä ystävälle, Sakurai Gorōemon Naomitsu -nimiselle samuraille, joka käytti Hayashizaki Jinsuke Shigenobulta oppimaansa iai-tekniikkaa. Ottelun jälkeen Yoichizaemon oppi Hayashizaki-ryūn perusteet ja harjoitteli niitä päättäväisesti yhdessä šintolaisten rukousharjoitusten kanssa saadakseen jumalilta johdatusta miekkataitoihinsa. Lopulta, vannottuaan kehittävänsä oman tyylinsä, Yoichizaemon lähti soturin pyhiinvaellukselle, musha shūgyōlle, koetellakseen ja kehittääkseen asetaitojaan. Vaelluksellaan hänen sanotaan oppineen muun muassa Hiei-vuorelta paenneiden Buddhalaisten munkkien Japanin sisällissotien taistelukentillä koeteltuja naginata-taitoja.

Matkallaan Yoichizaemon myös jatkoi askeettisia harjoitteitaan ja meditoi säännöllisesti, jopa vetäytyen pitkiksi ajoiksi syrjäisille pyhille paikoille syvällä vuoristossa. Tämän hellittämättömän fyysisen ja henkisen harjoittelun sanotaan lopulta johtaneen valaistumiseen. Vaelluksensa kahdentenakymmenentenä vuotena meditoidessaan Yoichizaemonin mieleen nousi yllätäen näky lokeista kellumassa veden pinnalla ilman tietoista yritystä. Hän tajusi nyt voivansa käyttää miekkaansa samalla tavalla. Näkynsä innoittamana Yoichizaemon loi tyylin perustana toimivat 64 tekniikkaa ja nimesi näin syntyneen tyylinsä Suiō-ryūksi ("Vesi-lokki -tyyli")

Yoichizaemonin harjoittelun henkiset ja filosofiset osa-alueet ovat vahvasti läsnä Suiō-ryūn tekniikoissa. Ydintekniikat ovat yhteydessä hänen opetuksiinsa Ryōbu Shintōssa, järjestelmässä joka tulkitsee šintojumaluuksia esoteerisen Shingon-buddhalaisuuden kautta, ja kuvastavat "taivaan 28 tähtikuviota ja maan 36 lintua".

Yoichizaemon jatkoi harjoittelua ja vaellustaan koko ikänsä, ja 67 vuoden iässä luopui opettamisesta siirtäen vastuun tyylistä pojalleen, Mima Yohachirō Kagenagalle. Aloittelijoille liian vaikeina pitämiinsä perustajan luomiin tekniikoihin Yohachirō lisäsi kymmenen goyō- ja goin-muotoa, jotka harjoittavat hyökkääviä ja puolustavia perustekniikoita. Tyylin yhdeksäs sōke, Fukuhara Shinzaemon Kagenori, harjoitteli Masaki-ryūn manrikigusaria ja loi sen perusteella Masaki-ryū Fukuhara-ha kusarigamajutsun joka on siitä lähtien periytynyt Suiō-ryūn rinnalla. Tekniikoiden suullisen välityksen perinne jatkuu nykypäivään asti, Katsuse Yoshimitsu Kagehiron ollessa tyylin viidestoista sōke (myös Masaki-ryū Fukuhara-ha 12. sōke, iaidō kyōshi 7. dan, kendo kyōshi 7. dan, jōdō renshi 6. dan). Katsuse-sōke opettaa tyylin pääsalilla Hekiunkanilla ("Sinisten pilvien sali"), Shizuokan kaupungissa. [2][3]

Koulukunnan aseet, tekniikkat ja kata-sarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suiō-ryū on kattava sotataitojen koulu jonka pääpaino on iai-tekniikassa. Harjoittelu perustuu, kuten useimmissa muissakin perinteisissä kouluissa, lähinnä yksin tai parin kanssa tehtäviin kata-muotoihin. Harjoiteltaviin kata-sarjoihin kuuluvat muun muassa seuraavat:[2]

  • Goyō - Hyökkääviä perustekniikoita polvi-istunnasta (5 kataa)
  • Goin - Puolustavia perustekniikoita polvi-istunnasta (5 kataa)
  • Tachi-iai - Muotoja seisaaltaan (9 kataa)
  • Kuyō - Edistyneempiä muotoja istuma-asennosta (9 kataa)
  • Kumi-iai - Parimuotoja seisaaltaan (9 kataa)
  • Useita kage-waza -sarjoja, edistyneempiä "varjotekniikoita", jotka opettavat erilaisia vastatekniikoita tai vaihtoehtoisia ratkaisuja tachi-iai-, kuyō- ja kumi-iai -sarjoihin (yhteensä 27 kataa)
  • Yami - Sarja hyökkääviä ja puolustavia tekniikoita hyödyksi täydellisessä pimeydessä

Lisäksi useimpia yksin tehtäviä muotoja voidaan harjoitella myös parin kanssa. Iai-tekniikoiden lisäksi oppimäärään kuuluu myös muita taitoja:

  • Jōhō - Tekniikoita sauvalle, sekä miekkaa että toista jō:ta vastaan, ja lyhyelle sauvalle
  • Kogusoku - Aseellista lähitaistelua haarniskoituna
  • Naginatajutsu - Tekniikoita naginatalle, sekä miekkaa että toista naginataa vastaan, ja lisäksi myös sarja yksin tehtäviä muotoja ratsuväkeä vastaan.
  • Kenpō - Haarniskoituja miekkatekniikoita, pitkälle ja lyhyelle miekalle
  • Wakizashi - Tekniikoita wakizashille
  • Kusarigamajutsu - Tekniikoita ketjusirpille, yhtä ja kahta miekkaa vastaan

Koulukunnan perimys ja arvoasteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustajan poika Yohachirō seurasi isäänsä koulukunnan toisena sōkena ja perimysketju on jatkunut katkeamattomana nykypäivään asti. Perinteisesti kage-tekniikkasarjat opetettiin vain tyylin seuraavalle päämiehelle. Nykyään lähes kaikkia koulukunnan tekniikoita opetetaan avoimesti, mutta joitain on yhä varattu opetettavaksi vain tulevalle sōkelle.

Perimysjärjestys tähän päivään asti [4]:

  1. Mima Yoichizaemon Kagenobu, perustaja
  2. Mima Yohachirō Kagenaga
  3. Akiyama Sangorō Kagemitsu
  4. Nishino Shichizaemon Kageharu
  5. Yoshino Tōbei Kagetoshi
  6. Yoshino Tōzaburō Ietaka
  7. Yoshino Tōgebei Sadamitsu
  8. Yoshino Yaichirō Sadatoshi
  9. Fukuhara Shinzaemon Kagenori
  10. Fukuhara Shingorō Iesada
  11. Fukuhara Jūjirō Sadayoshi
  12. Fukuhara Shinbei Yoshisada
  13. Mizuma Hanbei Kagetsugu
  14. Katsuse Mitsuyasu Kagemasa
  15. Katsuse Yoshimitsu Kagehiro, nykyinen sōke

Arvoasteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useiden muiden koryū-koulukuntien tapaan Suiō-ryū käyttää nykyaikaisten kyū- ja dan-arvojen sijaan perinteisempää menjo-järjestelmää joka perustuu todistuksiin tai lisensseihin. Nämä arvot ovat, alimmasta korkeimpaan, shoden, chūden, shōmokuroku, chūmokuroku, daimokuroku, shōmenkyo ja menkyo kaiden. Lisäksi koulukunnan seuraavan päämiehen nimitys tapahtuu inka-todistuksella. Nämä todistukset toimivat tunnustuksena sōkelta harjoittelija edistymisestä, sekä myöhemmin todisteena luvasta edustaa ja opettaa koulukuntaa.[3]

Suiō-ryūn harjoittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suiō-ryūn harjoittelu on mahdollista Japanin lisäksi Yhdysvalloissa, Ranskassa, Espanjassa, Portugalissa, Puolassa, Tahitilla, Brasiliassa, Suomessa, Virossa ja Hong Kongissa. Tyylin harjoittelu on mahdollista aloittaa joko suoraan tai esimerkiksi Kendoliiton iaidōn harjoittelun syventyessä koryū-harjoitteluun. Vanhana perinteenä Suiō-ryūn harjoittelu edellyttää liittymistä sen viralliseksi jäseneksi. Suomessa jäseneksi liittyminen on mahdollista tutustumiskauden jälkeen opettajan hyväksynnällä.[5]

Sōke Katsuse Yoshimitsu Kagehiro perusti Suomen Suiō-ryū iai kenpō -shibun vuonna 2013. Suomessa Suiō-ryūn harjoitusryhmiä on Helsingissä, Jyväskylässä, Kotkassa, Kouvolassa, Kuopiossa, Savonlinnassa, Tampereella ja Turussa.[6]

Suiō-ryū mediassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suositun mangasarjan Lone Wolf and Cub (Kozure Ookami, 子連れ狼) piirtäjä Koike Kazuo valitsi nimen Suiō-ryū sarjan päähenkilön, Ogami Ittōn (拝 一刀), miekkailutyylille puhtaasti koska se kuulosti hyvältä. Saatuaan tietää tyylin olevan oikeasti olemassa hän vieraili sen pääsalilla osoittaakseen kunnioitusta. Myöhemmin TV-adaptaation toisen kauden taistelukoreografi vieraili Hekiunkanilla ja vaikututtuaan näkemästään vietti jonkin aikaa oppien koulun muotoja. Sarjan viimeisellä kaudella tyylin oikeita tekniikoita on tunnistettavissa tyylitellympien liikkeiden seassa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ 水鴎流居合剣法とは│水鴎流居合剣法 碧心会 hekishinkai.moo.jp. Viitattu 11.9.2016.
  2. ↑ a b c d Antony Cundy: Classical Warrior Traditions of Japan, Part 6: The Suio Ryu of Iai Kenpo. Kendo World, Volume 2, Number 2, 2005
  3. ↑ a b Katsuse Yoshimitsu: Bu Creates the Man. 8th International Seminar of Budo Culture, 1996
  4. ↑ 水鴎流系譜 ww.suiouryu-hekiunkan.net. Viitattu 19.3.2017.
  5. ↑ Suiō-ryū iai kenpō Suomen shibu suioryu.fi. Viitattu 25.11.2021.
  6. ↑ Suomen Shibu Suiō-ryū iai kenpō – Suomen shibu. Viitattu 14.9.2023.
"Ki".
Nykyaikana harjoiteltavat koryū- ja bujutsu-lajit


"Ki".
Historialliset ja yhä elävät budō- ja bujutsuvaikuttajat
Haruna Matsuo | Jigorō Kanō | Miyamoto Musashi | Musō Gonnosuke Katsuyoshi | Seiken Shukumine | Iizasa Chōisai | Tsuji Gettan Sukemochi | Itō Ittōsai | Takaji Shimizu | Kunii Kagetsugu | Kamiizumi Ise no kami Fujiwara no Hidetsuna | Matsumoto Bizen no kami Ki no Masamoto | Hayashizaki Jinsuke Minamoto no Shigenobu | Matsuzaki Kinemo | Nakanishi Chūta | Ichizō Otofuji | Tōru Takahashi | Yamaoka Tesshu | Tsukahara Bokuden | Takano Sasaburo | Kiroku Takayama | Hanjiro Shiraishi | Heki Danjō Masatsugu | Morihei Ueshiba | Nakayama Hakudō | Risuke Ōtake | Sōkaku Takeda | Donn F. Draeger | Pascal Krieger | Kishomaru Ueshiba | Moriteru Ueshiba | Toshikazu Ichimura | Honda Toshizane | Kenzō Awa | Yamada Shōji | Genshirō Inagaki | Dōshin Sō | Gichin Funakoshi | Sakae Urakami | Tatsuo Suzuki | Hironori Ōtsuka | Hitoshi Imamura | Minamoto no Yoshitsune | Yagyū Munenori | Yagyū Muneyoshi | Yagyū Mitsuyoshi | Toda Seigen | Sasaki Kojirō | Itō Ittōsai | Kanemaki Jisai | Yasuhiro Konishi | Taira Shinken | Seiko Fujita | Motokatsu Inoue
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suiō-ryū_iai_kenpō&oldid=22120096”