Suippoliuskaorapihlaja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suippoliuskaorapihlaja
Crataegus rhipidophylla.JPG
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Suku: Orapihlajat Crataegus
Laji: rhipidophylla
Kaksiosainen nimi
Crataegus rhipidophylla
Gand.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Suippoliuskaorapihlaja Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Suippoliuskaorapihlaja Commonsissa

Suippoliuskaorapihlaja eli suippuorapihlaja[1] (Crataegus rhipidophylla syn. C. rodiformis ja C. curvisepala) on Euroopassa ja Vähässä-Aasiassa kasvava pensas tai pieni puu. Suomessa suippoliuskaorapihlajaa esiintyy maan lounaisosissa ja se on luokiteltu uhanalaiseksi lajiksi.[2]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suippoliuskaorapihlajan marjoja ja lehtiä.

Suippoliuskaorapihlaja kasvaa kolmesta kuuteen metriä korkeaksi. Haarat ovat väriltään harmaanruskeita ja ne ovat kaljuja. Muiden orapihlajien tapaan kasvi on piikkinen eli orainen. Orat ovat 8–20 mm pitkiä. Lehdet ovat 3–5 cm pitkiä, parijakoisia tai -osaisia ja kaljuja. Lehtien suonet ulottuvat liuskojen kärkiin, hampaisiin ja näiden välisiin loviin saakka. Lehtien liuskat ovat suippoja ja kärkiosasta sahalaitaisia. Myös lehtien korvakkeet ovat sahalaitaisia. Kukinto on kalju huiskilo. Kukat ovat valkoiset ja niiden verholehdet ovat kolmiomaisia. Heteitä on 18–20 kappaletta ja niiden ponnet ovat punertavia. Emejä on yksi. Suippoliuskaorapihlaja kukkii Suomessa kesäkuussa. Hedelmä on yksiluinen, punainen luumarja.[3]

Aikaisemmin suippoliuskaorapihlaja jaettiin Suomessa kahteen alalajiin, mutta nykyisin niitä pidetään muunnoksina. Erot muunnosten välillä ovat verholehdissä ja marjoissa. Yleisemmän siirosuippuorapihlajan (var. rhipidophylla) verholehdet ovat taakäänteisiä ja marja munanmuotoinen ja tummanpunainen. Tanasuippuorapihlajan (var. lindmanii) verholehdet ovat puolestaan sirottavia, suoria ja marja tynnyrimäinen ja vaaleanpunainen.[1][3]

Suippoliuskaorapihlajan voi helposti sekoittaa toiseen Suomessa luonnonvaraisena esiintyvään orapihlajalajiin, tylppäliuskaorapihlajaan (Crataegus monogyna). Lajit voivat myös risteytyä keskenään.[4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suippoliuskaorapihlajan levinneisyysalue ulottuu Skandinavian eteläosista ja Baltiasta Saksaan, Puolaan, Ukrainaan, Balkanille, Pohjois-Turkkiin ja Kaukasuksen alueelle asti.[4] Suomessa suippoliuskaorapihlajaa kasvaa luonnonvaraisena paikoin Ahvenanmaalla, Lounais-Suomen saaristossa ja Varsinais-Suomessa.[3][5]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnonvaraisena suippoliuskaorapihlaja kasvaa lehdoissa, lehtoniityillä sekä peltojen, metsien ja tienreunuksien penasaikoissa.[3]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suippoliuskaorapihlajaa käytettiin yleisesti pensasaidoissa ennen aitaorapihlajan (Crataegus grayana) yleistymistä. [6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Ålandstryckeriet, Mariehamn 2008.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Lampinen, R. & Lahti, T. 2009: Kasviatlas 2008. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Kasviatlas 2008: Hakuavain Crataegus rhipidophylla Viitattu 30.3.2010.
  2. Ympäristöministeriö: Uhanalaiset putkilokasvit luonnonsuojeluasetuksessa Viitattu 30.3.2010.
  3. a b c d Retkeilykasvio 1998, s. 269.
  4. a b Den virtuella floran: Spetshagtorn (ruots.) Viitattu 30.3.2010.
  5. Ålands flora 2008, s. 203.
  6. Itä-Uudenmaan maakuntaportaali, Rakennusperintö: Camilla Rosengren: Vanhan puutarhan kunnostaminen Viitattu 30.3.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]