Suikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suikkapäinen Mannerheim 75-vuotispäivänään vuonna 1942.

Suikka on ennen kaikkea sotilaskäytössä oleva päähine. Tyypillinen suikka on litteäksi taittuva, ympärikäännetyn veneen muotoinen hattu, jossa ei ole lippaa eikä korvasuojuksia. Yleensä suikka on valmistettu kankaasta ja olemukseltaan päänmyötäinen ja litteä.

Suikka kuuluu on tai on kuulunut usean valtion asevoimien univormuun. Nykyisiä tai entisiä suikan käyttäjiä ovat esimerkiksi Yhdysvaltain armeija, Ruotsin puolustusvoimat, Saksan armeija ja Neuvostoliiton armeija. Päähine on alun perin kuulunut skotlantilaiseen sotilasperinteeseen, josta se ensimmäisen maailmansodan jälkeen levisi länsimaisten armeijoiden käyttöön. Suikan ensimmäisiä sotilaallisia käyttäjiä Ison-Britannian ulkopuolella oli Yhdysvaltain armeija.

Suomen puolustusvoimat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen puolustusvoimissa suikka tuli käyttöön 1930-luvun lopulla nimityksellä Kesälakki m/39. Suomalainen suikka on maavoimilla harmaa, merivoimilla tumman sininen ja ilmavoimilla teräksensininen. Kesälakissa on maavoimilla aselajin värinen tere eli reunusnauha. Ilmavoimilla reunusnauha on kirkkaansininen ja merivoimilla keltainen. Puolustusvoimien suikassa on nahkainen leukaremmi, jota yleensä pidetään yläasennossa lakin etureunan päällä. Suikan etuosassa on päällystö- tai miehistökokardi. Suomen puolustusvoimissa suikkaa käyttävät lähinnä ammattisotilaat kevyen palveluspuvun (m/83) kanssa.

Merenkulkulaitos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Merenkulkulaitos siirtyi suikan käyttäjäksi toisen maailmansodan jälkeen. Aiemmin laitoksen alusten miehistöllä oli samankaltainen merimiespuku aluksen nimellä varustettuine pyöreine merimieslakkeineen kuin laivastollakin; erot olivat vähäisiä. Nämä puvut ja lakit takavarikoitiin sotavuosina laivastolle.

Sodan jälkeen, kun yleinen ilmapiiri oli joka suhteessa sodanvastainen, vanhaa merimiespukua pidettiin aivan liian sotilaallisena. Tästä johtuen myös Merenkulkulaitos sai miehistöilleen uudet virkapuvut. Itse puku oli tavallinen kavaijipuku ja lakiksi tuli merenkulkuviranomaisten merkillä varustettu tummansininen suikka. Vain majakkalaivuri säilytti entisen koppalakkinsa; senkin kokardi uusittiin viimeisen kerran vuonna 1963 [1]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Laurell: Aalloilla keinuvat majakat, luku Majakkalaiva Kemin tarina s. 93, 103, 113
Tämä vaatetukseen, muotiin tai kauneudenhoitoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.