Substituutio (kielitiede)
Substituutio on kielitieteessä niin sanottu korvaustesti, jonka avulla kielellisen ilmauksen merkitysvivahteita voidaan tarkkailla. Strukturalistien kehittelemän konstituenttianalyysin ydinideana oli löytää lauseista se osa tai aines, yleensä lauseke tai lausekkeet, joiden korvaaminen ei ole mahdollista enää millään muulla ilmauksella ilman, että lausuma menettäisi merkityksensä tai että äidinkielinen kielenpuhuja tulkitsisi lauseen virheelliseksi tai vajaaksi.
Korvaustestin avulla voidaan muun muassa todeta, että lauseessa Pieni poika | pelaa jalkapalloa pihalla (| merkitsee nominaali- ja verbikonstituentin rajaa) molemmat lausekkeet voidaan supistaa yhteen yksikköön, jolloin lauseeksi jää Poika | pelaa. Tämän lauseen pääsisältö on täysin sama kuin alkuperäisen pitkän lausuman eli substituutio on sovellettavissa. Lauseen karsiminen on luontevasti lopetettava tähän, sillä kumpaakaan lauseen osista ei voi enää poistaa lauseesta tai korvata jollain muulla ilmauksella ilman merkityksen muutosta. Näin voidaan todeta subjektin ja predikaatin neksuksen muodostavan lauseen ytimen, minkä jälkeen lauseenjäsenten analyysi on helpompaa ja mielekkäämpää aloittaa.