Stride

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Stride (suomeksi kirjaimellisesti harppaus) oli 1910- ja 1920-luvun vaihteessa New Yorkin Harlemissa kehittynyt pianonsoittotyyli.

Stride perustui ragtimen rytmikuvioon. Siinä pianistin vasen käsi soittaa vuorotellen bassonuotteja ja korkeammalta soitettavia sointuja – nämä ovat usein pitkällä etäisyydellä toisistaan, mikä tarkoittaa että pianistin vasemman käden pitää olla jatkuvassa, harppovassa liikkeessä. Bassonuottia korostettiin toisinaan lisäämällä siihen vasemman käden peukalolla desimi painollisella tahdinosalla.[1] Harmonisesti stride-musiikki oli ragtimea monimutkaisempaa soitettavan soinnun vaihtuessa usein kahden iskun välein.[2]

1920-luvun striden tärkeimpiä edustajia olivat James P. Johnson, Fats Waller ja Willie ”The Lion” Smith.[1] Johnson tunnetaan ”stride-pianon isänä”.[3] 1930-luvulla suosioon tulleen Art Tatumin soittoa pidetään usein stride-tyylin huippukohtana, vaikka hänen soittotyylinsä poikkesikin huomattavasti aiemmista stride-pianisteista.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b ”Stride”, The Harvard Biographical Dictionary of Music. Harvard University Press, 2003. ISBN 0-674-37299-9. (englanniksi)
  2. a b ”Piano”, Continuum Encyclopedia of Popular Music of the World: Performance and Production. Continuum, 2003. ISBN 978-0-8264-6322-7. (englanniksi)
  3. James P. Johnson Songwriters Hall of Fame. Viitattu 23.11.2011. (englanniksi)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]