Streets of Rage
| Streets of Rage | |
|---|---|
 |
|
| Kehittäjä |
Sega MNM Software |
| Julkaisija | Sega |
| Jakelija | Steam ja App Store |
| Säveltäjä | Yuzo Koshiro |
| Pelisarja | Streets of Rage |
| Julkaistu |
|
| Lajityyppi | beat ’em up |
| Pelimuoto | yksinpeli, kaksinpeli |
| Ikäluokitus |
CERO: A (kaikenikäisille) |
| Alusta | Sega Mega Drive, Sega Mega-CD, Sega Game Gear, Sega Master System |
| Jakelumuoto | pelimoduuli |
 Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Streets of Rage on Segan kehittämä ja julkaisema beat ’em up -peli, joka on julkaistu vuonna 1991 Sega Mega Drivelle.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkutilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elämää kuhiseva suurkaupunki on suistunut pahan rikollisorganisaation kynsiin. Kaupungissa rehottava korruptio, ja kaduilla tapahtuva väkivalta ovat muokanneet kaupungista turvattoman paikan elää.
Kolme korruptoituneista poliisivoimista eronnutta konstaapeliä, Adam Hunter (pelin suomenkielisessä ohjeessa Antti Hurme), Axel Stone (Akseli Kivi) ja Blaze Fielding (Pekka Peltonen) päättävät asettua vastarintaan, ja puhdistaa omin käsin kaupungin kadut rikollisista.
Pelattavuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pelissä ohjaillaan yhtä kolmesta pelaajan valitsemasta sankarista kahdeksan toiminnantäytteisen tason läpi. Pelaajalla on käytössään beat 'em up -tyyliin erilaisia fyysisiä iskuja ja liikkeitä, joilla tämä voi kukistaa vastaantulevat viholliset. Tasojen varrella pelaaja voi myös käyttää poimimiaan aseita, kuten lasipulloja ja pesäpallomailoja, tai kerätä esim. energiaa antavia ruokia (omena/pihvi), tai lisäpisteitä (rahapussi/kultaharkko).
Pelaaja voi myös kutsua avukseen poliisin tukijoukot, jotka tuhoavat kaikki ruudussa sillä hetkellä olevat viholliset. Tätä erikoisiskua voi kuitenkin käyttää vain rajoitetusti.
Peliä voi myös pelata kaksinpelinä, jolloin käytössä on kaksi pelin kolmesta sankarista.
Tasot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Peli koostuu kahdeksasta pitkästä tasosta: kävelykatu, slummikatu, merenranta, silta, laiva, tehdas, tavarahissi ja rikollisorganisaation päämaja. Jokaisen tason lopussa pelaaja kohtaa loppuvastuksen, joka on tavallisia vihollisia voimakkaampi. Joissain kentissä on loppuvastuksen lisäksi myös välivastus. Kahden pelaajan pelissä loppuvastuksiakin on kaksi.
Lopputilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pelillä on kaksi erilaista lopetusta: hyvä ja paha lopetus.
Hyvässä lopetuksessa pelaaja/pelaajat kukistavat rikollisliigan johtaja Mr. X:än, ja palauttavat kaupungin jälleen kukoistukseensa.
Pahan lopetuksen voi saada ainoastaan kaksinpelissä. Kun pelaajat saapuvat viimeisen loppuvastuksen, Mr. X:än luo, tämä kysyy, haluavatko sankarit liittyä hänen puolelleen. Pelaajien antaessa eri vastaukset Mr. X käskee heidän taistella kuolemaan saakka. Jos pahisten puolelle liittymässä ollut pelaaja voittaa, Mr. X kysyy tätä puolelleen vielä kerran. Pelaajan kieltäydyttyä taistelu alkaa, ja Mr. X:än kukistuttua pelaajasta tulee rikollisliigan johtaja.
Jos pelaaja/pelaajat vastaavat haluavansa liittyä Mr. X:än joukkoihin, tämä pudottaa heidät takaisin tasolle 6.
Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pelisarjaa on kiitelty erityisesti sen dance-, house-, tekno- ja hip-hop -musiikkityylejä mukailevasta soundtrackista, jonka on säveltänyt japanilainen videopelisäveltäjä Yuzo Koshiro. Pelin musiikki sävellettiin jo siihen aikaan vanhentuneella ohjelmistolla, mutta sitä pidetään edelleen yhtenä Sega-kirjaston parhaimmista.
Kaikki kolmiosaisen pelisarjan musiikki on julkaistu kolmella CD-levyllä. Sarjan toisen ja kolmannen osan säveltämiseen osallistui Koshiron lisäksi myös Motohiro Kawashima.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Streets of Rage MobyGamesissa (englanniksi)