Ruotsinpyhtään kirkko
| Ruotsinpyhtään kirkko Strömfors kyrka |
|
|---|---|
 |
|
| Sijainti | Loviisa |
| Koordinaatit | |
| Seurakunta | Agricolan suomalainen seurakunta ja Agricolan ruotsalainen seurakunta |
| Rakentamisvuosi | 1770–1771 |
| Suunnittelija | Olof Glansenstjerna |
| Materiaali | Puu |
| Istumapaikkoja | 300 |
| Tyylisuunta | Uusgotiikka |
 |
|
Ruotsinpyhtään kirkko (myös; Strömforsin kirkko[1][2], ruots. Strömfors kyrka) on kirkkorakennus Loviisan Ruotsinpyhtäällä Uudellamaalla. Kirkko on rakennettu vuosina 1770–1771, sen suunnitteli yliluutnantti ja ritari Olof Glansenstjerna ja rakennusmestarina toimi Nils Gimberg. Muodoltaan kirkko on kahdeksankulmainen ja sen nykyinen ulkoasu edustaa uusgotiikkaa. Se on Suomen vanhin keskeiskirkko.[3]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kun Ruotsinpyhtää oli syntynyt niistä Pyhtään pitäjän osista, jotka jäivät Ruotsin puolelle Turun rauhassa vuonna 1743, jumalanpalveluksia pidettiin aluksi pitäjän suurimmissa taloissa. Rahat kirkon rakentamiseen hankittiin kahdella valtakunnallisella kolehdilla ja kirkko rakennettiin pitäjän suurimpaan keskukseen, Strömforsin rautaruukin yhteyteen. Tapana oli että pappilan ja ruukinpatruunan talojen väki istui eturivissä, heidän takanaan sepät, miilunpolttajat ja muut arvostetut työläiset. Muu työväki istui kirkon perällä tai parvilla. Tämä järjestys säilyi käytössä 1900-luvulle asti.
Ulkoasu ja sisustus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alun perin kirkko oli tervanmusta, mutta sen ulkoasu muuttui vuonna 1898, jolloin se sai esimerkiksi uudet ikkunat, valkoisen maalipinnan ja uuden alttaritaulun. Alttaritaulun nimi on Ylösnousemus ja sen on maalannut Helene Schjerfbeck. Lisäksi kirkossa on esillä kaksi aikaisempaa alttaritaulua, joiden tekijät ovat tuntemattomia. Molemmat maalaukset on restauroitu vuonna 2003. Kirkossa on 16-äänikertaiset urut, jotka on valmistanut Kangasalan Urkutehdas vuonna 1966. Nykyiset urut ovat kirkon kolmannet, ensimmäiset urut lahjoitti Virginia af Forselles vuonna 1847. Kirkon viereen on haudattu talvi- ja jatkosodan sankarivainajia.[4]
Sankarihautausmaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirkon sankarihautausmaan muistomerkki on paljastettu 1955, ja sen suunnitteli kuvanveistäjä Ilmari Wirkkala.[5]
Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Kirkon alttari ja Helen Schjerfbeckin maalaama alttaritaulu -
Votiivilaiva ja Ruotsinpyhtään vaakuna -
Kirkon sisäänkäynti -
Sankarihautausmaa kirkon vieressä
.jpg)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Strömforsin kirkko
- ↑ Ruotsinpyhtään elävä ruukkialue kutsuu – MTV3.fi – Matkailu
- ↑ Ruotsinpyhtään kirkko rakennusperintörekisterissä (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Ruotsinpyhtään seurakunta (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Antero Tuomisto: Suomalaiset sotamuistomerkit.. Espoo: Sotilasperinteen seuran julkaisu n:o 1, Kustannusosakeyhtiö Suomen Mies, 1998. ISBN 952-9872-05-4 Sivu 290.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ruotsinpyhtään kirkko Wikimedia Commonsissa
- Ruotsinpyhtään kirkko (Arkistoitu – Internet Archive)
Askola – Bromarv – Capella (Siuntio) – Degerby – Fagervik – Haapajärvi – Hanko – Hyvinkää (ev.lut.) – Hyvinkää (ortod.) - Hyvinkää (vanha) – Inkoo – Järvenpää (ev.lut.) – Järvenpää (ortod.) – Karjaa – Karkkila – Karjalohja – Kauniainen – Kellokoski – Kerava – Kirkkonummi – Klaukkala (ev.lut.) – Klaukkala (ortod.) – Kytäjä – Kärkölä – Lapinjärvi – Lapinjärvi (pikku kirkko) – Lappohja – Liljendal – Lohja – Lohja (tsasouna) – Loviisa – Masala – Merikappeli (Upinniemi) – Mustio – Myrskylä – Mäntsälä – Nummi – Nurmijärvi – Pernaja – Pohja – Porvoo – Porvoon Kristuksen kirkastumisen kirkko – Pornainen – Pukkila – Pusula - Rajamäki – Ruotsinpyhtää – Sammatti – Sipoo (uusi) – Sipoo (vanha) – Siuntio – Snappertuna – Söderkulla – Tammisaari – Tenhola – Tuusula – Täktom (kappeli) – Vihti