Sten Bergman

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bergman vuonna 1936.

Sten Bergman (20. lokakuuta 1895 Värmlanti19. helmikuuta 1975 Rönninge) oli ruotsalainen biologi, eläintieteilijä ja lintutieteilijä, joka tutki Aasian linnustoa.

Sten Bergmanin vanhemmat olivat Johan ja Kerstin Bergman. Hänen puolisonsa oli Dagny Bergman o.s. Lindhé (1890–1972), joka oli mukana useilla hänen matkoillaan ja toimi avustajana ja yhteistyökumppanina. Bergman valmistui filosofian lisensiaatiksi 1925 ja sai kunniatohtorin arvon 1952.

Bergman tutki Aasian eläimistöä ja matkusteli muun muassa Kamtšatkan niemimaalla 1920–1923, Kuriileilla 1929–1930, Pohjois-Koreassa 1935–1936 ja Papua-Uusi-Guineassa 1948–1950, 1952–1953 ja 1956–1958.

Koreassa Bergman keräsi eläimiä pääasiassa Hamgyong Pukton alueelta. Hän julkaisi tutkimuksistaan lyhyen kansantajuisen englanninkielisen artikkelin, jossa hän esitteli vain pienen osan aineistostaan. Hän julkaisi myös kaksi artikkelia ruotsiksi. Kokoelma toimitettiin Ruotsiin.[1]

Elämänsä aikana Bergman julkaisi noin 15 kirjaa ja piti noin 6 000 esitelmää.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Koiravaljakolla halki Kamtšatkan, suomentanut Eero Alpi. WSOY, 1929.
  • Häkkilinnuista merileijoniin, suom. Alpi Pynnönen, WSOY, 1948.
  • Paratiisilintujen saarella : kuvauksia tutkimusretkeltä Uudesta Guineasta, suom. Lauri Hirvensalo, WSOY, 1951.
  • Isäni on ihmissyöjä, suom. Tapio Hiisivaara. Otava, 1961.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]