Stanislav Jungwirth
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Tšekkoslovakia
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
| EM-kilpailut | |||
 Pronssia |
Bern 1954 | 1 500 metriä | |
Stanislav Jungwirth (15. elokuuta 1930 Prachatice – 11. huhtikuuta 1986 Praha) oli tšekkoslovakialainen keskimatkojen juoksija. Hän saavutti pronssia 1 500 metrillä EM-kilpailuista 1954 ja piti 1 000 metrin ME:tä hallussaan 1952–1953 sekä 1 500 metrin ME:tä 1957–1958.
Ammattimaisen harjoittelun Jungwirth aloitti vuonna 1949, ja vuoteen 1951 mennessä hän oli saavuttanut sen hetkisen maailman tason. Track and Field -lehti rankkasi Jungwirthin vuoden 1951 maailman kahdeksanneksi parhaaksi 1 500 metrin juoksijaksi.
Seuraavana vuonna Jungwirth voitti maansa 800 ja 1500 metrin mestaruudet ja valittiin Helsingin kesäolympialaisiin, jossa eteni välieriin. Lokakuussa 1952 hän paransi Stará Boleslavissa ruotsalaisen Olle Åbergin 1 000 metrin ME:tä kymmenyksellä lukemiin 2.21,2. Ennätys säilyi vajaan vuoden, kunnes yhdysvaltalainen Mal Whitfield otti ennätyksen nimiinsä.
Vuonna 1954 Jungwirth saavutti Bernin EM-kisoissa 1 500 metrillä pronssia ajalla 3.45,4 Britannian Roger Bannisterin ja Tanskan Gunnar Nielsenin jäljessä. Loppuvuodesta 1956 käydyissä Melbournen kesäolympialaisissa hän sijoittui kuudenneksi ajalla 3.42,6 irlantilaisen Ron Delanyn viedessä hieman yllättäen olympiavoiton.
Heinäkuussa 1957 tapahtui aika erikoinen ME:n parannus. Suomalaiset Olavi Salsola ja Olavi Salonen olivat tehneet Turussa 1 500 metrin ME:n 3.40,2, jonka vajaa vuorokausi myöhemmin Stanislav Jungwirth alitti Stará Boleslavissa yli kahdella sekunnilla aikaan 3.38,1.[1] Viikko ME:stään Jungwirth alitti ensimmäisenä tšekkoslovakialaisena neljän minuutin rajan maililla, juostuaan matkan aikaan 3.59,1. Hänen sijoituksensa Lontoossa käydyssä kisassa oli vasta kolmas Derek Ibbotsonin voittaessa uudella ME:llä 3.57,2.[2]
Vuoden 1958 EM-kisat Tukholmassa eivät tuoneet Jungwirthille menetystä johtuen loukkaantumisesta. Kuitenkin hän sijoittui loppukilpailussa kahdeksanneksi ajalla 3.44,4 eli aika oli sekuntia parempi kuin hänen neljän vuoden takainen pronssiaikansa.
Uusi 1 500 metrin maailmantähti Australian Herb Elliott otti 1 500 metrin ME:n haltuunsa elokuussa 1958 Göteborgissa juoksussa, jossa Jungwirth itse sijoittui toiseksi huippuajalla 3.39,0. Koska loukkaantumiset vaikeuttivat huippukunnon saavuttamista, Jungwirth lopetti uransa 1950-luvun lopussa.
Track and Field -lehti sijoitti Stanislav Jungwirthin vuosina 1951–1959 seitsemän kertaa 10 parhaan 1 500 metrin juoksijan joukkoon. Paras sijoitus oli vuonna 1957, kun hänet rankattiin kolmanneksi. Hänet rankattiin vuosina 1952 ja 1953 myös 10 parhaan 800 metrin juoksijan joukkoon.
Henkilökohtaiset ennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 400 metriä: 49,4 (1953)
- 800 metriä: 1.47,5 (1957)
- 1 000 metriä: 2.21,2 (1952)
- 1 500 metriä: 3.38,1 (1957) (ME)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jungwirt (tšekiksi)
- Jungwirth sport reference-sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive)
- Stanislaw Jungwirth Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu). (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ SUL 100 vuotta – Kolmen Olavin unohtumaton ilta yleisurheilu.fi. 2006. Arkistoitu 27.9.2013. Viitattu 21.4.2014.
- ↑ Mailin neljän minuutin alittajat easynet.co.uk. 31.12.2002. Arkistoitu 10.10.2009. Viitattu 21.4.2014.
| Edeltäjä: Olle Åberg Ruotsi |
Miesten 1 000 metrin maailmanennätyksen haltija 27. lokakuuta 1952 – 16. elokuuta 1953 |
Seuraaja: Mal Whitfield, Yhdysvallat |
| Edeltäjä: Olavi Salsola Suomi Olavi Salonen Suomi |
Miesten 1 500 metrin maailmanennätyksen haltija 12. heinäkuuta 1957 – 28. elokuuta 1958 |
Seuraaja: Herb Elliott, Australia |
| ||||||||||||||
