Stanislaus II Poniatowski

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Stanislaus II August Poniatowski
Stanislaus II Augustus of Poland.PNG
Puolan kuningas
1764–1795
Edeltäjä August III
Tiedot
Syntynyt 17. tammikuuta 1732
Wołczyn
Kuollut 12. helmikuuta 1798
Pietari, Venäjä

Stanislaus II August Poniatowski (henkilökohtaiselta nimeltään Stanisław Antoni (myöh. August[1]) Poniatowski, 17. tammikuuta 1732 Wołczyn12. helmikuuta 1798 Pietari, Venäjä) oli Puolan viimeinen kuningas vuosina 1764–1795.

Elämäkerta ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poniatowskin isä oli Stanisław Poniatowski.[2]

Nousu kuninkaaksi ja Puolan sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poniatowski matkusteli laajalti Länsi-Euroopassa. Hän toimi diplomaattisissa tehtävissä Pietarissa vuodesta 1755 lähtien.[2] Hänestä tuli Venäjän kruununperillisen Pietarin puolison Katariinan rakastaja. Katariina nousi Venäjän keisarinnaksi vuonna 1762.

Puolan kuningas August III kuoli vuonna 1763 ja uusi kuningas tuli valita vaaleilla. Venäjän keisarikunta, Preussin kuningaskunta ja Czartoryskien johtama osa aatelia tuki Poniatowskia kuninkaaksi. Toista ehdokasta tukivat Ranskan kuningaskunta, Pyhä saksalais-roomalainen valtakunta (Itävalta) ja toinen osa Puolan aatelia. Venäjän ja Preussin tavoitteena oli Puolan valta-aseman rajoittaminen. Lahjuksilla ja venäläisten joukkojen painostamana Puolan aateli pakotettiin valitsemaan Poniatowski uudeksi kuninkaaksi.[3] Hän nousi kuinkaaksi nimellä Stanisław II August Poniatowski.

Aluksi Poniatowski yritti vähentää Venäjän vaikutusvaltaa Puolassa ja tukeutui Itävaltaan ja Ranskaan. Poniatowskin johdolla Puolassa aloitettiin uudistuksia, joiden tarkoituksena oli vahvistaa hallituksen heikkoa asemaa. Valtion talouden ja armeijan vahvistamiseksi asetettiin komitea. Valtiopäivillä käytössä olleen liberum veton katsottiin vaarantavan yhteiskunnan kehityksen ja Puolan valtion itsenäisyyden. Siksi sen poistamisen katsottiin olevan välttämätöntä.[3]

Venäjä ei kuitenkaan hyväksynyt uudistuksia. Se puuttui Puolan sisäisiin asioihin käyttäen tekosyynä ortodoksivähemmistön huonoa kohtelua. Poniatowski osottautui heikoksi hallitsijaksi ja hän ei kyennyt johtamaan maatansa tai yhdistämään puolalaisia. Puolalaiset pakotettiin syrjäyttämään johtavat sisäisten uudistusten kannattajat ja Venäjän vaikutus maan asioihin voimistui. Vuonna 1768 solmittiin Puolan ja Venäjän välinen sopimus, jolla taattiin Puolan koskemattomuus, uskonnonvapaus, vaalikuninkuus, liberum veto ja valtiopäiväjärjestys.[3]

Podolian ja Volynian aatelisto vastutti solmittua sopimusta. Se nousi kapinaan ja perusti Barin konfederaation, jonka tavoitteena oli Puolan pelastaminen. Konfederaatio sai tukea Ranskalta ja Itävallalta. Koska Venäjä oli sodassa osmanien valtakunta vastaan, onnistui konfederaatio ottamaan hallintaansa laajoja alueita.[3]

Stanislaus II Poniatowskin seremoniallinen miekka

Barin Konfederaatio suosi katolista kirkkoa, minkä vuoksi Ukrainan kasakat nousivat kapinaan sitä vastaan. Puola ajautui sisällissotaan. Preussin ja Itävallan joukot tunkeutuivat maahan. Aleksandr Suvorovin johtamat venäläiset joukot löivät kapinalliset lopullisesti vuonna 1772.[3] Konfederaation kapinan vuoksi Poniatowski joutui tukeutumaan enemmän Venäjään. Elokuussa 1772 tehtiin sopimus, jolla Puolasta liitettiin Preussiin, Itävaltaan ja Venäjään alueita. (Puolan ensimmäinen jako) Poniatowski vastusti sopimusta ja etsi tukea Länsi-Euroopasta, mutta joutui lopulta taipumaan. Hän solmi liiton Venäjän kanssa ja oletti, että liitto auttaisi häntä vahvistamaan Puolan armeijaa ja uudistamaan maan poliittista järjestelmää.[2]

Sisällisodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolan ensimmäisen jaon jälkeen Puolassa jatkettiin uudistusten tekemistä. Muun muassa taloutta kehitettiin, koululaitosta uudistettiin ja maaorjien asemaa parannettiin.[3] Poniatowski vahvisti hallituksen asemaa ja vähensi hetmannien valtaa.[2] Poliittisten uudistusten esteenä oli kuitenkin Venäjän kanssa vuonna 1768 solmittu sopimus. Poniatowski yritti taivutella Katariina Suurta hyväksymään Puolan uudistukset, mutta turhaan.[3]

Venäjä joutui sotaan osmaneita ja Ruotsia vastaan vuonna 1788. Tällöin puolalaiset yrittivät vapautua Venäjän vaikutusvallasta. Preussin tukemana puolalaiset saivat venäläiset vetäytymään maasta ja valtiopäivät hyväksyivät uuden perustuslain toukokuussa 1791. Venäjä solmi rauhan Ruotsin kanssa vuonna 1790 ja osmanien kanssa 1792. Samaan aikaan Preussi ja Itävalta joutuivat sotaan Ranskaa vastaan ja näin Venäjä sai vapaat kädet toimia Puolassa. Venäläisten lahjomat puolalaiset aateliset julistivat uuden perustuslain laittomaksi ja kutsuivat Venäjän armeijan palauttamaan olot entiseksi. Preussi ja Venäjä sopivat tammikuussa 1793 Puolan toisesta jaosta, jonka jälkeen jäljelle jääneestä Puolasta tuli Venäjän protektoraatti. Puolalaiset nousivat kapinaan keväällä 1794, mutta venäläiset voittivat kapinalliset saman vuoden syksyllä.[3] Puolan kolmannessa jaossa Puolan valtio lopetettiin ja Poniatowski luopui kruunusta 25. marraskuuta 1795.[2]

Venäjän keisari Paavali I kutsui Poniatowskin Pietariin, jossa hän vietti elämänsä viimeiset vuodet puolittaisessa vankeudessa. Viimeisinä vuosinaan Poniatowski yritti puolustella aikaisempaa toimintaansa ja kirjoitti muistelmansa Memoires du roi Stanislas Auguste Poniatowski.[2]

Poniatowski on yksi kiistellyimmistä Puolan kuninkaista ja puolalaisten historioitsijoiden näkemykset hänen hallituskaudestaan eroavat toisistaan.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja. Juva:WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  • Jerzy Jan Lerski, Piotr Wróbel, Richard J. Kozicki: Historical dictionary of Poland, 966-1945, s. 465, 564–566. , 1996. Teoksen verkkoversio.
  • Venäjän historia, s. 189–192. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-15799-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Magwil.lt
  2. a b c d e f g Historical dictionary of Poland
  3. a b c d e f g h Venäjän historia

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolan vaakuna Edeltäjä:
Augustus III
Puolan kuningas
1764–1795
Seuraaja:
-