Stand Watie

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Stand Watie

Stand Watie (12. joulukuuta 18069. syyskuuta 1871), tunnetaan myös nimillä Degataga ja Isaac S. Watie, oli cherokee-heimojohtaja ja etelävaltoiden armeijan prikaatikenraali Yhdysvaltain sisällissodassa. Hän komensi amerikanintiaaneista koostunutta ratsuväkeä, joka lähinnä käsitti cherokeita, creek-intiaaneja ja seminoleja.

Watie oli syntynyt Romessa, Georgiassa. Hän oppi koulussa lukemaan ja kirjoittamaan, ja ennen sisällissotaa hän harjoitti maanviljelystä Spivinaw Creekissä intiaaniterritoriossa. Sisällissodassa hän kohosi toisena intiaanina prikaatinkenraalin arvoon. Toinen oli unionin kenraali Ely S. Parker. Watie organisoi ratsuväkirykmentin, ja lokakuussa 1861 hän oli arvoltaan eversti. Hän antoi miestensä taistella myös intiaanien keskinäisissä kahakoissa. Watien rooli muistetaan ennen kaikkea Pea Ridgen taistelusta Arkansasissa 6.–8. maaliskuuta 1862. Kun cherokeiden kannatus konfederaatiota kohtaan romahti, Watie jatkoi ratsuväkensä rippeiden kanssa taistelua. Kenraali Samuel Bell Maxey ylensi hänet prikaatinkenraaliksi, ja hän sai komentoonsa kaksi divisioonaa ja kolme pataljoonaa cree- ja cherokeeintiaaneja. Nämä joukot hyökkäilivät jatkuvasti unionin territorioon ja Watie osallistui ”Mounted rifles” -joukko-osastonsa mukana lukuisiin taisteluihin läntisisssä Konfederaation osavaltioissa, Missourissa, Arkansasissa, Texasissa ja Kansasissa. Watien joukot taistelivat enemmän kuin mikään muu yksikkö Mississippijoen länsipuolella. Hän antautui viimein 23. kesäkuuta 1865 Fort Towsonissa intiaaniterritoriossa ja allekirjoitti tulitaukosopimuksen unionin komentajien kanssa. Hän oli viimeinen antautunut etelävaltioiden kenraali.

Sodan jälkeen Watie valittiin cherokeiden eteläisen heimon johtajaksi. Hän kuoli vuonna 1871.

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Stand Watie