Stalker: Huviretki tienpientarelle
Sivulta puuttuu | Stalker: Huviretki tienpientarelle | |
|---|---|
| Пикник на обочине (Piknik na obotšine) | |
 |
|
|
Alkuperäisteos
|
|
| Kirjailija | Arkadi ja Boris Strugatski |
| Kieli | venäjä |
| Genre | science fiction |
| Julkaistu | 1972 |
|
Suomennos
|
|
| Suomentaja | Esa Adrian |
| Kansitaiteilija | Heikki Kalliomaa |
| Kustantaja | WSOY |
| Julkaistu | 1982 |
| Ulkoasu | sidottu |
| Sivumäärä | 216 |
| ISBN | 951-0-11146-5 |
 |
|
Stalker: Huviretki tienpientareelle (ven. Пикник на обочине, Piknik na obotšine) on Arkadi ja Boris Strugatskin kirjoittama tieteisromaani, joka kirjoitettiin 1971 ja julkaistiin 1972. Andrei Tarkovskin ohjaama elokuva Stalker ja GSC Game Worldin kehittämä S.T.A.L.K.E.R-pelisarja perustuvat löyhästi romaaniin. Burger Gamesin vuonna 2008 julkaisema roolipeli Stalker (2008) on julkaistu lisenssillä. Tarinaan pohjautuen on tehty myös vuonna 2012 valmistunut suomalainen indie-elokuva Vyöhyke.[1]
Juoni [muokkaa]
Avaruusoliot ovat vierailleet Maassa ja lähtiessään jättäneet jälkeensä suuren määrän erilaisia korkeaa teknologiaa edustavia esineitä, jotka uhmaavat tunnettuja fysiikan lakeja. Alueet, joilla oliot ovat vierailleet tunnetaan nimellä ”Vyöhyke”, ja ovat hengenvaarallisia erilaisten paikallisten ansamaisten ilmiöiden takia. Näitä ovat mm hyttyskaljut, lihamyllyt ja velhon hyytelöt[2]. Mutta vyöhykkeellä on myös hyödyllisä esineitä, kuten akkuja. Vyöhykkeillä käyvät laittomasti ”stalkerit” etsimässä hyödyllisiä esineitä myytäväksi. Vyöhykkeellä huhutaan olevan esine nimeltä ”Kultainen pallo”, jonka uskotaan toteuttavan ihmisen syvimmät toiveet.
Romaanin nimi juontuu metaforasta, jonka mukaan avaruusoliot olivat kuin piknikillä; lähdettyään ihmiset tulevat esiin piiloistaan kuin metsän eläimet ja löytävät kaikkea roskaa piknikin jäljiltä.
Romaani Stalker on Tarkovskin elokuvaa rennompi, laajempi ja todentuntuisempi.[3]
