Stalker: Huviretki tienpientarelle

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Stalker: Huviretki tienpientarelle
Пикник на обочине (Piknik na obotšine)
Alkuperäisteos
Kirjailija Arkadi ja Boris Strugatski
Kieli venäjä
Genre science fiction
Julkaistu 1972
Suomennos
Suomentaja Esa Adrian
Kansitaiteilija Heikki Kalliomaa
Kustantaja WSOY
Julkaistu 1982lähde?
Ulkoasu sidottu
Sivumäärä 216
ISBN 951-0-11146-5
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Stalker: Huviretki tienpientarelle (ven. Пикник на обочине, Piknik na obotšine) on Arkadi ja Boris Strugatskin kirjoittama tieteisromaani, joka kirjoitettiin 1971 ja julkaistiin 1972. Andrei Tarkovskin ohjaama elokuva Stalker ja GSC Game Worldin kehittämä S.T.A.L.K.E.R-pelisarja perustuvat löyhästi romaaniin. Burger Gamesin vuonna 2008 julkaisema roolipeli Stalker (2008) on julkaistu lisenssillä. Tarinaan pohjautuen on tehty myös vuonna 2012 valmistunut suomalainen indie-elokuva Vyöhyke.[1]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avaruusoliot ovat vierailleet Maassa ja lähtiessään jättäneet jälkeensä suuren määrän erilaisia korkeaa teknologiaa edustavia esineitä, jotka uhmaavat tunnettuja fysiikan lakeja. Alueet, joilla oliot ovat vierailleet tunnetaan nimellä ”Vyöhyke”, ja ovat hengenvaarallisia erilaisten paikallisten ansamaisten ilmiöiden takia. Vyöhykkeen monesti näkymättömiä vaaranpaikkoja ovat muun muassa hyttyskaljut, lihamyllyt ja velhon hyytelöt[2]. Mutta vyöhykkeellä on myös hyödyllisiä esineitä, kuten akkuja jotka tuottavat virtaa rajattomasti. Niinpä vaarallisella alueella käyvät laittomasti ”stalkerit” etsimässä hyödyllisiä esineitä myytäväksi. Vyöhykkeellä huhutaan olevan esine nimeltä ”Kultainen pallo”, jonka uskotaan toteuttavan ihmisen syvimmät toiveet.

Romaanin venäläinen nimi ”Huviretki tienpientareelle” juontuu metaforasta, jonka mukaan avaruusoliot olivat kuin piknikillä; lähdettyään ihmiset tulevat esiin piiloistaan kuin metsän eläimet ja löytävät kaikkea roskaa piknikin jäljiltä.

Romaani Stalker on Tarkovskin elokuvaa rennompi, laajempi ja todentuntuisempi.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vyöhyke (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. Anomaliat
  3. Stalker: Huviretki tienpientarelle[vanhentunut linkki] Arkadi & Boris Strugatski, WSOY 1982