Stalinets-luokka

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Stalinets-luokan sukellusvene)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Stalinets-luokka
S 56 neuvostoliittolaisessa postimerkissä
S 56 neuvostoliittolaisessa postimerkissä
Tekniset tiedot
Uppouma 840 t (pinnalla)
1 070 t (sukelluksissa)
Pituus 77,8 m
Leveys 6,4 m
Syväys 4,4 m
Koneteho 4 000 hv (pinnalla)
1 100 hv (sukelluksissa)
Nopeus 19,5 solmua (pinnalla)
9 solmua (sukelluksissa)
Miehistöä 50
Aseistus
Meritorjunta 6 x 533 mm torpedoputkea
1 x 100 mm tykki
Ilmatorjunta 1 x 45 mm ilmatorjuntatykki

S tai Stalinets-luokka oli Neuvostoliiton laivaston menestyksekkäin sukellusveneluokka toisessa maailmansodassa. Vuosina 1936—1948 veneitä valmistui 51 kappaletta. Luokan nimi tarkoittaa keskiraskasta (ven. Средняя), tosin sen sille yleistyi epävirallinen merkitys "Stalinets" (stalinisti), ehkä sen edeltäjän Leninets-luokan perusteella.

Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luokka oli Neuvostoliiton ja Saksan 1930-luvun alussa harjoittaman yhteistyön tulosta. Hollantilainen peiteyhtiö Ingenieurskantoor voor Scheepsbouw kehitti samanlaista E-1-venettä Espanjan Cádizissa. Neuvostoliiton insinöörit vierailivat 1932 telakalla. Tyyppiä kehitettiin edelleen ja neuvostoliittolaiset saivat E-2:n piirustukset Saksasta vuonna 1933. Sarjan IX veneet valmistuivat Leningradissa osin saksalaisin konein. Myöhemmät veneet olivat IXbis-sarjaa, johon sovellettiin neuvostoliittolaisia osia ja valmistusmenetelmiä. Veneitä rakennettiin Leningradissa, Gorkissa ja Nikolajevissa.

Veneet olivat satulatyyppisiä ja niiden painerunko oli jaettu seitsemään osaan. Niiden suunniteltu maksimi sukellussyvyys oli 79,25 metriä ja toimintasäde 9 500 merimailia 10 solmun nopeudella pinta-ajossa sekä 135 merimailia 3 solmun nopeudella sukelluksissa. Veneet oli varustettu kuudella 533 mm:n torpedoputkella, joista kaksi oli asennettu perään. Lisäksi veneeseen mahtui kuusi lisätorpedoa. Tornissa oli 45 mm:n puoliautomaattinen tykki ilmapuolustukseen ja 100 mm:n kansitykki.[1]

Kolmessa ensimmäisessä veneessä oli MAN:in nelitahtinen 2 000 hevosvoiman (@465 rpm) М6V49/48-dieselmoottori, myöhemmissä neuvostoliittolainen 1D-turbodiesel. Moottorit pyörittivät kahta potkuria.

Sarja IX[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolme sarjan IX alusta tilattiin toisessa viisivuotisohjelmassa.

S-luokka IX-sarja[2]
nimi rakentaja kölinlasku vesillelasku palvelus kohtalo
N-1 Nalim myöh. S-1 Itämeren telakka, Leningrad 25. joulukuuta 1934 8. elokuuta 1935 11. syyskuuta 1936 nimetty 20. lokakuuta 1937 S-1:ksi
räjäytetty Liepājan laivastotukikohdassa 27. kesäkuuta 1941
N-2 myöh. S-2 Itämeren telakka, Leningrad 31. joulukuuta 1934 12. joulukuuta 1935 11. syyskuuta 1936 nimetty 20. lokakuuta 1937 S-2:ksi
uponnut osuttuaan miinaan 3. lokakuuta 1940
N-3 myöh. S-3 Itämeren telakka, Leningrad 25. elokuuta 1935 30. huhtikuuta 1936 8. heinäkuuta 1938 nimetty 20. lokakuuta 1937 S-1:ksi
upotettu 24. kesäkuuta 1941

Sarja IXbis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisessa viisivuotisohjelmassa tilattiin sarjan IX lisäksi 17 kappaletta paranneltuja sarjan IXbis veneitä.

S-luokka IXbis-sarja[3]
nimi rakentaja kölinlasku vesillelasku palvelus kohtalo
N-4 myöh. S-4 Itämeren telakka, Leningrad 3. tammikuuta 1936 17. syyskuuta 1936 30. lokakuuta 1939 nimetty 20. lokakuuta 1937 S-4:ksi
upotettu 6. tammikuuta 1945
N-5 myöh. S-5 Itämeren telakka, Leningrad 28. joulukuuta 1935 16. lokakuuta 1936 30. lokakuuta 1939 nimetty 20. lokakuuta 1937 S-5:ksi
uponnut osuttuaan miinaan 28. elokuuta 1941
N-6 myöh. S-6 Itämeren telakka, Leningrad 28. marraskuuta 1935 31. maaliskuuta 1938 30. lokakuuta 1939 nimetty 20. lokakuuta 1937 S-6:ksi
kadonnut partiomatkalla Suomenlahdella elokuussa 1941
N-7 myöh. S-7 Krasnoje Sormovo, Gorki 14. joulukuuta 1936 5. huhtikuuta 1937 30. kesäkuuta 1940 nimetty 20. lokakuuta 1937 S-7:ksi
upotettu 21. lokakuuta 1942
N-8 myöh. S-8 Krasnoje Sormovo, Gorki 14. joulukuuta 1936 5. huhtikuuta 1937 30. kesäkuuta 1940 nimetty 20. lokakuuta 1937 S-8:ksi
upotettu 21. lokakuuta 1941
N-9 myöh. S-9 Krasnoje Sormovo, Gorki 20. kesäkuuta 1936 20. huhtikuuta 1938 31. lokakuuta 1940 nimetty 20. lokakuuta 1937 S-9:ksi
upotettu 5. syyskuuta 1943
N-10 myöh. S-10 Krasnoje Sormovo, Gorki 10. kesäkuuta 1937 20. huhtikuuta 1938 25. joulukuuta 1940 nimetty 20. lokakuuta 1937 S-10:ksi
upotettu 25. kesäkuuta 1941
S-11 Krasnoje Sormovo, Gorki 20. lokakuuta 1937 20. huhtikuuta 1938 27. kesäkuuta 1941 upotettu 2. elokuuta 1941
hylky romutettu sodan jälkeen
S-12 Krasnoje Sormovo, Gorki 20. lokakuuta 1937 20. huhtikuuta 1938 24. heinäkuuta 1941 upotettu 16. elokuuta 1943
S-13 Krasnoje Sormovo, Gorki 19. lokakuuta 1938 25. huhtikuuta 1940 31. heinäkuuta 1941 palveluksesta 1956
romutettu 1958-1959
S-14 Geroichevskiy Sevastopol Krasnoje Sormovo, Gorki 31. lokakuuta 1938 25. huhtikuuta 1940 21. huhtikuuta 1942 palveluksesta 1962
S-15 Kolkhoznica Krasnoje Sormovo, Gorki 10. elokuuta 1939 24. huhtikuuta 1940 16. joulukuuta 1942 palveluksesta 1962
S-16 Geroi Sovietskovo Sojuza Nurseitov Krasnoje Sormovo, Gorki 10. elokuuta 1939 24. huhtikuuta 1940 20. helmikuuta 1943 palveluksesta 1962
S-17 Sovietskaja Svanetija Krasnoje Sormovo, Gorki 10. elokuuta 1938 24. huhtikuuta 1940 20. huhtikuuta 1945 palveluksesta 1962
S-18 Krasnoje Sormovo, Gorki 10. elokuuta 1939 24. huhtikuuta 1940 20. kesäkuuta 1945 palveluksesta 1962
S-19 Krasnoje Sormovo, Gorki 30. syyskuuta 1939 14. maaliskuuta 1941 11. syyskuuta 1942 palveluksesta 1962
S-20 Krasnoje Sormovo, Gorki 30. syyskuuta 1939 14. maaliskuuta 1941 10. helmikuuta 1945 palveluksesta 1960-luvulla
S-21 Sudomekh, Leningrad 1940 26. kesäkuuta 1941 1945 palveluksesta 1962
S-22 Sudomekh, Leningrad 1940 7. heinäkuuta 1941 1945 palveluksesta 1958
S-23 Sudomekh, Leningrad 1940 1947 1948 palveluksesta 1962
S-24 Sudomekh, Leningrad 1940 1947 1948 palveluksesta 1958
S-31 Marti, Nikolajev 5. lokakuuta 1937 22. helmikuuta 1939 19. kesäkuuta 1940 palveluksesta 1958
S-32 Marti, Nikolajev 15. lokakuuta 1937 27. huhtikuuta 1939 19. kesäkuuta 1940 upotettu 26. kesäkuuta 1942
S-33 Marti, Nikolajev 16. marraskuuta 1937 30. toukokuuta 1939 18. marraskuuta 1940 koululaivaksi 1961
palveluksessa vielä 1970-luvun puolivälissä
S-34 Marti, Nikolajev 29. marraskuuta 1937 31. syyskuuta 1939 29. maaliskuuta 1941 uponnut osuttuaan miinaan 14. marraskuuta 1941
S-35 Marti, Nikolajev 1938 1940 1948 poistettu palveluksesta 1959
S-36 Nosenko, Nikolajev 1941 tuhottu telakalla 16. elokuuta 1941
S-37 Nosenko, Nikolajev 1941 tuhottu telakalla 16. elokuuta 1941
S-41 Marti, Nikolajev työt aloittamatta kesäkuussa 1941
rakennusmateriaalit hylätty elokuussa 1941
S-42 Marti, Nikolajev työt aloittamatta kesäkuussa 1941
rakennusmateriaalit hylätty elokuussa 1941
S-43 Marti, Nikolajev työt aloittamatta kesäkuussa 1941
rakennusmateriaalit hylätty elokuussa 1941
S-50 Dalzavod, Vladivostok 1940 poistettu palveluksesta 1958
S-51 Dalzavod, Vladivostok 24. maaliskuuta 1937 30. elokuuta 1940 30. marraskuuta 1941 luovutettu Kiinalle elokuussa 1954
S-52 Dalzavod, Vladivostok 26. huhtikuuta 1937 30. elokuuta 1940 9. kesäkuuta 1943 luovutettu Kiinalle elokuussa 1954
S-53 Dalzavod, Vladivostok 28. syyskuuta 1938 30. elokuuta 1941 30. joulukuuta 1943 luovutettu Kiinalle heinäkuussa 1955
S-54 Dalzavod, Vladivostok 24. marraskuuta 1936 5. marraskuuta 1938 31. joulukuuta 1940 kadonnut toukokuussa 1944
S-55 Dalzavod, Vladivostok 24. marraskuuta 1936 27. marraskuuta 1939 25. heinäkuuta 1941 kadonnut marraskuussa 1943
S-56 Dalzavod, Vladivostok 24. marraskuuta 1936 25. joulukuuta 1939 20. lokakuuta 1941 poistettu palveluksesta 1959
museoitu
S-57 Dalzavod, Vladivostok valmistus aloitettu Leningradissa Sudomekin telakalla 1939
työt keskeytetty sodan vuoksi
S-101 Sudomekh, Leningrad 20. kesäkuuta 1937 20. huhtikuuta 1938 15. joulukuuta 1940 poistettu palveluksesta 1956
S-102 Sudomekh, Leningrad 20. kesäkuuta 1937 20. huhtikuuta 1938 15. joulukuuta 1940 poistettu palveluksesta 1959
S-103 Sudomekh, Leningrad 13. marraskuuta 1938 25. huhtikuuta 1939 30. kesäkuuta 1942 poistettu palveluksesta 1959
S-104 Sudomekh, Leningrad 13. marraskuuta 1938 25. huhtikuuta 1939 22. syyskuuta 1942 poistettu palveluksesta 1959
S-105 Sudomekh, Leningrad 1940 ei valmistunut
S-106 Sudomekh, Leningrad 1940 ei valmistunut
S-107 Sudomekh, Leningrad 1940 ei valmistunut
S-108 Sudomekh, Leningrad 1940 ei valmistunut

Sarja XVI[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjaan kuului kymmenen venettä, joiden rungot olivat täysin hitsattuja ja materiaalina korkealaatuista terästä.[4]

S-luokka XVI-sarja[3]
nimi rakentaja kölinlasku vesillelasku palvelus kohtalo
S-38 Marti, Nikolajev osien valmistus aloitettu Krasnoje Sormovossa 1940
rakennustyöt lopetettu kesäkuussa 1940
S-45 Krasnoje Sormovo, Gorki 1941 tilaus peruutettu
S-46 Krasnoje Sormovo, Gorki maaliskuu 1941 1947 1948 sotatoimet hidastivat valmistusta
siirretty valmistuttuaan Tyynenmeren laivastoon
poistettu palveluksesta 1950-luvun alussa
S-47 Krasnoje Sormovo, Gorki maaliskuu 1941 1947 1948 sotatoimet hidastivat valmistusta
S-48 Krasnoje Sormovo, Gorki maaliskuu 1941 1947 1948 sotatoimet hidastivat valmistusta
siirretty valmistuttuaan Itämeren laivastoon
poistettu palveluksesta 1950-luvun alussa
S-58 Molotovskin telakka, Molotovsk maaliskuu 1941 1945 1947 poistettu palveluksesta 1962
S-59 Molotovskin telakka, Molotovsk maaliskuu 1941 1946 1948 poistettu palveluksesta 1957
S-60 Molotovskin telakka, Molotovsk maaliskuu 1941 1946 1948 valmistuessa nimetty S-27:ksi
S-61 Sudomekh, Leningrad tilattu kesäkuussa 1941, mutta töitä ei koskaan aloitettu
peruutettu
S-62 Sudomekh, Leningrad tilattu kesäkuussa 1941, mutta töitä ei koskaan aloitettu
peruutettu

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Stalinets-luokka.
  • Bagnasco, Erminio: Submarines of World War Two. Lontoo, Englanti: Arms and Armour Press, 1977. ISBN 0-85368-331-X. (englanniksi)
  • Polmar, Norman & Noot, Jurrien: Submarines of the Russian and Soviet navies, 1718-1990. Annapolis: Naval Institute Press, 1991. ISBN 0-87021-570-1. (englanniksi)
  • Uboat.net: S (Stalinec) class

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bagnasco, Erminio s. 240
  2. Polmar & Noot 1991 s. 262
  3. a b Polmar & Noot 1991 s. 269-275
  4. Polmar & Noot 1991 s. 275