Stabat Mater

Tizianin maalaus Mater Dolorosa (1550)

Stabat Mater on katolinen hymni 1200-luvulta, jonka todennäköinen tekijä on Jacopone da Todi. Se käsittelee Marian kärsimystä Jeesuksen ristiinnaulitsemisen aikana. Nimi on lyhenne ensimmäisen rivin sanoista Stabat mater dolorosa ("Seisoi äiti tuskissaan"). Sitä pidetään yhtenä vaikuttavimmista keskiaikaisista latinankielisistä runoista.

Stabat Mater liitettiin roomalaisen riituksen liturgiaan sequentiana 1400-luvulla ja poistettiin käytöstä Trenton kirkolliskokouksessa. Se otettiin uudelleen käyttöön Jeesuksen äidin tuskien juhlan (15. syyskuuta) yhteydessä 1727.

Hymniin ovat säveltäneet musiikin muun muassa Giovanni Battista Pergolesi, Joseph Haydn, Gioacchino Rossini, Antonio Vivaldi, Giovanni Pierluigi da Palestrina, Antonín Dvořák, Domenico Scarlatti, Krzysztof Penderecki ja Karol Szymanowski. Se oli myös yksi Giuseppe Verdin viimeisistä sävellyksistä teoksessaan Quattro pezzi sacri, vuodelta 1898.

Sanat ja suomennos

Stabat mater dolorosa

iuxta Crucem lacrimosa,

dum pendebat Filius.

Cuius animam gementem,

contristatam et dolentem

pertransivit gladius.

O quam tristis et afflicta

fuit illa benedicta,

mater Unigeniti!

Quae maerebat et dolebat,

pia Mater, dum videbat

nati poenas inclyti.

Quis est homo qui non fleret,

matrem Christi si videret

in tanto supplicio?

Quis non posset contristari

Christi Matrem contemplari

dolentem cum Filio?

Pro peccatis suae gentis

vidit Iesum in tormentis,

et flagellis subditum.

Vidit suum dulcem Natum

moriendo desolatum,

dum emisit spiritum.

Eia, Mater, fons amoris

me sentire vim doloris

fac, ut tecum lugeam.

Fac, ut ardeat cor meum

in amando Christum Deum

ut sibi complaceam.

Sancta Mater, istud agas,

crucifixi fige plagas

cordi meo valide.

Tui Nati vulnerati,

tam dignati pro me pati,

poenas mecum divide.

Fac me tecum pie flere,

crucifixo condolere,

donec ego vixero.

Iuxta Crucem tecum stare,

et me tibi sociare

in planctu desidero.

Virgo virginum praeclara,

mihi iam non sis amara,

fac me tecum plangere.

Fac, ut portem Christi mortem,

passionis fac consortem,

et plagas recolere.

Fac me plagis vulnerari,

fac me Cruce inebriari,

et cruore Filii.

Flammis ne urar succensus,

per te, Virgo, sim defensus

in die iudicii.

Christe, cum sit hinc exire,

da per Matrem me venire

ad palmam victoriae.

Quando corpus morietur,

fac, ut animae donetur

paradisi gloria. Amen.

Murehella haikialla

Seisoi äiti ristin alla,

Johon Poika naulitaan.

Sydän sykki surkiasti,

Kyyneleitä katkerasti

Silmä vuosi tulvanaan.

Voi sen tuskaa verratonta

Vaivattaissa viatointa

Ainokaista poikaansa!

Voipa määrää huokausten,

Kuin hän seisoi rinnatusten

Ristin kanssa rakkaansa!

Ken ei itkun pisaroita

Vuodattane katkeroita

Tätä huolta nähdessään!

Kumpa äitin neidellisen

Poika hurskas, taivaallinen

Käytetähän kärsimään!

Jesust’ äiti pilkattavan

Näki, ynnä kiusattavan

Synnin tähden maailman;

Kuuli hänen ristin alla

Nääntyenkin siunaamalla

Kiusaajansa kostavan.

Voi sit’ äitin kärsimystä!

Hänen kanssans’ yhdistystä

Etsiä minun pitää;

Palavalla sydämellä

Kyyneleillä kylvetellä

Herran ruumista pyhää.

Poveheni, äiti, paina

Haavat vuotamahan aina,

Joita vuosi poikasi,

Vuosi ruoskin suomittaissa

Sekä ristinnaulittaissa

Tähden suurten syntini!

Häntä tahdon katsastella,

Hartahasti huokaella

Päivieni päätteesen.

Kyyneltesi kumppaliksi

Ja surusi toveriksi

Jään mä ristin juurehen.

Mua ellys eroittako,

Luotasi pois luovuttako,

Pyhä, puhdas impyinen!

Veisata valitus-virttä

Tahdon, ja syleillä hirttä,

Joll’ on poikas’ ainoinen.

Mua hänen haavoissansa

Hautele, ja vaivallansa

Poies päästä synnistä,

Häntä kuulemaan kehoita,

Taivahan taloon osoita

Viimeisenä päivänä!

Ristinsä tukeni olkoon,

Kuolostansa mulle tulkoon

Turva vahva tuonelaan,

Että Luoja armahtaisi,

Sielu kurja onnen saisi

Käydessäni kuolemaan!

Suomentanut August Ahlqvist.

Aiheesta muualla

• Keräilijän yli 200:n Stabat Materin kokoelma