St1

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
St1 Oy

St1n logo.jpg

Yritysmuoto yksityinen osakeyhtiö
Perustettu 1920 (Oy Esso Ab) [1]
Toimitusjohtaja Kim Wiio (St1 Group Oy ja St1 Nordic Oy) [2]
Puheenjohtaja Mika Anttonen [2]
Kotipaikka Helsinki, Suomi [3]
Toimiala Nestemäisten ja kaasumaisten polttoaineiden tukkukauppa [1]
Liikevaihto Nousua 2499 milj. euroa (2013) [2]
Liikevoitto Nousua 33,2 milj. euroa (2013) [2]
Henkilökuntaa 550 (2013) [3]
Omistaja Mika Anttonen [3]
Kotisivu www.st1.fi

St1 on suomalainen polttonesteitä myyvä yritys. Yhtiö toimii kolmella liiketoiminta-alueella. Sillä on Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa polttoaineen jakeluasemaverkostot St1- ja Shell-liikemerkeillä. Se myy yksityis- ja yritysasiakkaille polttonesteitä. Yhtiö kehittää myös jätteestä tehtyä bioetanolia. [2]

Vuonna 2013 liikevaihdosta 67 % tuli Suomesta, 27 % Ruotsista ja 6 % Norjasta (Oslon alueella)[2]. Suomessa St1 on markkinakolmonen niin bensiinin, dieselin, kevytpolttoöljyn kuin raskaspolttoöljynkin myynnissä.[4]

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtiöön kuuluu kaksi konsernia, St1 Nordic Oy ja St1 Group Oy [3].

St1 Nordic Oy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

St1-ketjun huoltoasema Kemijärvellä.

St1 Nordic Oy -konserniin kuuluvat St1-jakeluketjut Suomessa (St1 Oy), Ruotsissa (St1 Sverige AB) ja Norjassa (St1 Norge AS), Shellin jakeluketju Suomessa (St1 Energy Oy), St1 Biofuels Oy sekä Etelä-Suomen lämpöpalvelu Oy, joka myy ja asentaa uusiutuvaan energiaan perustuvia laitteita. [3] [5]

St1 Nordic Oy on osakkaana kolmessa yrityksessä [3]:

[5] (toinen omistaja S-Voima omistaa 50 %)

  • North European Oil Trade Oy, NEOT (toinen omistaja SOK omistaa 51 %)
  • Avifuels Oy (toinen omistaja Statoil Fuel & Retail omistaa 51% [2])

Johtoryhmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kim Wiio toimii St1 Nordic Oy:n toimitusjohtajana, Mika Wiljanen johtaa St1 Oy:ta ja St1 Energy Oy:ta, Jonas Sidenå johtaa St1 Sverige AB:tä ja St1 Norge AS:ää, Mika Aho johtaa St1 Biofuels Oy:tä, Jari Kanervo taas Etelä-Suomen Lämpöpalvelu Oy:tä. [3] Konsernin hallitusta johtaa Mika Anttonen, muita jäseniä ovat Kim Wiio, Mikko Koskimies, Juha Kokko ja Mika Jokinen. [2]

Vuonna 2010 St1 Holding Oy:n (nykyään St1 Nordic Oy) pääomistaja oli Mika Anttonen, joka omisti Keele Oy:n kautta 52 prosentin osuuden.[6])

St1 Group Oy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

St1 Group Oy -konserni toimii Ruotsissa ja siihen kuuluvat St1 Sweden Holding AB, St1 Energy AB (Shellin jakeluketju) ja St1 Refinery AB. [3] St1 Group Oy:n johtajat ovat Kim Wiio (toimitusjohtaja), Jonas Sidenå, St1 Energy AB:n johtaja, Bo-Erik Svensson. St1 Refinery AB:n johtaja. [3] Hallituksen puheenjohtaja Mika Anttonen on myös hallituksen ainoa jäsen, hänen varasijallaan on Kim Wiio. [3]

Liiketoiminta-alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

St1 harjoittaa liiketoimintaa kolmella eri alueella: asematoiminnoissa, suoramyynnissä ja uusiutuvassa energiassa.[2]

Asematoiminnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

St1-automaattiasema Jyväskylässä

St1 Norcic -konsernilla oli vuonna 2013 kattava polttoaineen jakeluverkosto Suomessa (534 asemaa), Ruotsissa (277 asemaa) ja Norjassa Oslon talousalueella (39 asemaa). St1-asemia on 626 ja Shell-asemia 224, yhteensä 850. Asemastrategiaan kuuluu vahva verkosto, johon kuuluu niin automaatti- ja palveluasemia kuin raskaan kaluston pisteitäkin. Yhtiö tarjoaa kortteja yksityis- ja yrityskäyttöön. [2]

Asemista kolmannes on yrittäjävetoisia palveluasemia ja loput automaattiasemia [2]. Vuonna 2010 St1 toi 60 Shell-asemalle palvelutankkauksen, jossa palvelumestarit tarkistavat ja täyttävät tankkauksen yhteydessä myös jokapäiväiseen autoiluun liittyvät tarpeet, kuten pesunesteet ja öljyt. [7] Vuoden 2014 aikana St1 Nordic -konserniin yhdistetään St1 Group -konsernin 273 Shell-asemaa Ruotsista, jolloin koko asemaverkosto on samassa konsernissa. [2] Vuonna 2012 "ST1 käteisalennuskortti"-kampanja sai Grand Effie -palkinnon vuoden tuloksillisimpana kampanjana: sen aikana saatiin hankittua kustannustehokkaasti 370 000 rekisteröitynyttä kortinhaltijaa.[8]

Tuotteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuussa 2013 St1 toi markkinoille kaksi uutta dieselpolttoainetta: S1 Diesel plussan ja St1 Diesel Maxin. Diesel plus on suunniteltu henkilöautoille ja korkean setaanilukunsa ansiosta se parantaa auton moottorin vääntö- ja kiihtyvyysominaisuuksia. Raskaalle kalustolle tarkoitettu Diesel Max taas sisältää lisäaineita, jotka pitävät moottorin suuttimet ja palotilat puhtaina karstasta. [9]

Shell kehittää bensiinituotteita yhteistyössä Ferrarin kanssa. Vuonna 2012 St1 toi Suomen Shell-asemille myyntiin Shell V-Power Nitro+ bensiinin. Siinä käytetään Friction Modification -teknologiaa, joka on vähentää kitkaa männän ja sylinterin seinämän välissä muodostamalla siihen suojaavan kalvon. Kun moottorissa on vähemmän kitkaa, se toimii tehokkaammin. [8]

Suoramyynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suoramyynti toimittaa yksityis- ja yritysasiakkaille energiatuotteita lämmitykseen (lämmitysöljy ja puupelletit) ja polttonesteitä koneisiin ja lentoliikenteeseen. St1 tarjoaa myös muita uusiutuvan energian tuotteita kuluttajille ja teollisuudelle (esim. pientuulivoimalat, aurinkopaneelit, pelletit jne).[2]

St1 aloitti sähkön myynnin kotitalouksille vuonna 2005, jolloin siitä tuli ensimmäinen suomalainen yhtiö, joka myi sähköä, vaikkei sillä ollut omaa energiantuotantoa tai jakelua. St1 tavoitteli kymmenen prosentin markkinaosuutta. Yhtiö hankkii sähkön suoraan pohjoismaisesta Nord Pool-sähköpörssistä. Se myy sekä kiinteähintaista sähköä että pörssisähköä. Kuluttajille sähköä myydään samalla hinnalla kuin millä energiayhtiöt sen ostavat Nord Poolista, oman osuutensa St1 saa kuukausittaisesta palvelumaksusta. Paikalliset jakeluverkkoyhtiöt huolehtivat sähkön siirtämisestä, mittarien lukemisesta ja korjaustöistä. [10]

St1:n vihreällä sähköllä on Ekoenergia-merkki. Ekoenergia-merkityn sähkön yhtiö ostaa Ekosähkö Oy:ltä.[11]

Uusiutuva energia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

St1 kehittää aktiivisesti fossiilista energiaa korvaavia kotimaisia energiatuotteita.

Etanolia St1:n tehtailta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

St1 avasi ensimmäisen etanolitehtaansa vuonna 2007, vuonna 2014 etanolia tuotetaan viidessa tehtaassa: Lahdessa, Vantaalla, Haminassa, Jokioisissa ja Hämeenlinnassa. Valmistukseen käytetään kotitalouksien biojätteitä ja teollisuuden ylijäämiä (esim. taikinajäämät leipomoista, kaupan jätteet kuten vanhentunut leipä, olut- ja makeistuotannon jätteet, elintarviketeollisuuden sokeri- ja tärkkelyspitoiset jätteet), joista tehtyä bioetanolia käytetään polttonesteiden biokomponenttina. Yhtiön käyttämällä Etanolix-teknologialla tehdyn etanolin fossiiliset elinkaaripäästöt ovat hyvin pienet. Etanolista valmistetaan flexifuel-autoihin tarkoitettua RE85-korkeaseosetanoli-polttoainetta, mutta siitä saadaan myös biokomponentti bensiiniin. [2] [12]

Yhtiö on kehittänyt myös Cellunolix-tekniikan, jossa etanolin valmistamiseen käytetään erilaisia metsäteollisuuden tai -talouden tähteitä. [13]

Muita uusiutuvia energiatuotteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuussa 2014 uutisoitiin, että metsäteollisuusjätti UPM alkaa myydä Lappeenrannan biojalostamossa tuotettavaa uusiutuvaa dieseliä, UPM BioVernoa, North European Oil Traden kautta mm. St1- ja Shell-huoltamoille. [14]

St1 Biofuels[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

St1 ja VTT perustivat vuonna 2006 yhteisyrityksen St1 Biofuels Oy:n. VTT tuli yritykseen mukaan siksi, että sen tutkija Antti Pasanen oli kehittänyt tuotantoprosessin elintarviketeollisuuden jätteistä valmistettavalle etanolille. Prosessissa etanoli valmistetaan elintarviketeollisuudessa syntyvistä jätteistä niiden syntypaikalla, jolloin saavutetaan yhtiön ilmoituksen mukaan etanolin tunnetuista tuotantotavoista paras hiilidioksiditase.[15] Pasasesta tuli yhteisyrityksen toimitusjohtaja ja omistaja (osuus 15%), muut omistajat olivat St1 (30%), Mika Anttonen (30%) ja VTT (25%). [16] St1 lunasti VTT:n osuuden St1 Biofuelsista joulukuussa 2007.[17] Nykyään yhtiön toimitusjohtajana toimii Mika Aho.[18]

Pasasen kehittämällä tekniikalla etanolia tuotetaan elintarviketuotannon sivutuotteista pienissä, rekka-auton kokoisisssa tuotatantolaitoksissa, jotka voidaan tarvittaessa siirtää paikasta toiseen. Yhtiön ei tarvitse maksaa raaka-aineesta, sillä EU-säädösten vuoksi jätteenkäsittely kallistui ja elintarviketuottajat maksavat St1:lle siitä, että pääsevät jätteistään eroon. Automatisoidun prosessin vuoksi laitoksen käyttämiseen ei vaadita henkilöstöä. [16] Vuoteen 2010 mennessä tuotannon arvioitiin kattavan noin kaksi prosenttia Suomessa myytävästä bensiinistälähde?.

Ensimmäinen tuotantolaitos avattiin Lappeenrantaan lokakuussa 2007, toinen Närpiössä 2008 ja kolmas Haminassa 2008. Vuonna 2009 valmistuivat Etanolix-laitokset Vantaalle ja Lahteen. Vuonna 2010 avattiin laitos Hämeenlinnassa ja vuonna 2012 sen yhteyteen avattiin myös biokaasulaitos, jotta etanolituotannosta jääneestä rankista ja jätevesistä voidaan valmistaa sähköntuotantoa varten biokaasua. Biokaasun tuotannossa jäljelle jääneestä typpipitoisesta humusmaasta taas saadaan maanparannusainetta. [19]

Laitoksissa tuotetun etanolin väkevöintiä varten yhtiö avasi kesällä 2008 etanolin absolutointitehtaan Haminaan.[20]

Marraskuussa 2010 kerrottiin, että St1 aikoo laajentaa etanolia 85 prosenttia sisältävän RE85-bensiinin myynnin pääkaupunkiseudulta koko maahan. Yritys uskoi RE85-polttoainetta käyttämään kykenevien flexifuel -moottoreiden yleistyvän nopeasti.[21] Elokuussa 2014 RE85-polttoainetta myytiin 47 St1- ja Shell-asemalla.[22]

St1 Biofuels on suunnittelemassa sahanpurua hyödyntävää etanolitehdasta Kajaaniin. Aikaisintaan vuonna 2016 aloittavan tehtaan tuotantokapasiteetiksi on suunniteltu 10 miljoonaa litraa vuodessa. Prosessin sivutuotteena syntyy merkittävä määrä puusta erotettua ligniiniä, jota voidaan hyödyntää höyryn tuotantoon. Höyryä tarvitaan etanolituotantoon, mutta ylijäävällä osalla (noin 67%) tuotetaan sähköä ja lämpöä yleiseen käyttöön. Tulevaisuudessa ligniinillä voidaan korvata kivihiiltä tai siitä voidaan tehdä muovin kaltaista ainetta. St1 etsii Suomesta paikkaa 3-5 sahanpurua hyödyntävälle etanolitehtaalle. Se haluaa rakentaa ne yhteistyössä sijoittajien kanssa, joilla on hankkeeseen luontainen ja pitkäaikainen teollinen sijoitusintressi. [12]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Greenergy (1996-2000)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englantilaisomisteinen Greenergy aloitti toimintansa Suomessa alkuvuonna 1996, kun Ilkka Kokko perusti Suomeen Greenergy Baltic Oy:n kahden faksilaitteen ja yhden tankkiauton voimin. Greenergyllä oli toimintaa Englannin ja Suomen lisäksi Hollannissa, Saksassa ja Sveitsissä. Suomessa toiminta oli muita maita itsenäisempää, sillä yrityksen osake-enemmistö oli toimivan johdon hallussa. Neste-taustainen Kokko sai partnerikseen melko alkuvaiheessa Nesteen tuotetradingjohtajan Mika Anttosen.

Syksyllä 1998 Greenergy Baltic myi polttoaineita jo jo yli sadalle huoltamolle. Liikevaihtoa kansainvälisen ketjuun kuulunut yhtiö sai 1998 noin 1,2 miljardia markkaa, työntekijöitä sillä oli 13 ja markkinaosuus noin 3 prosenttia. Yhtiön tärkeimmät asiakkaat olivat Station 1-ketju ja S-ryhmä. Heinäkuussa 1998 yrityksen Venäjän liiketoiminnot myytiin amerikkalaiselle Enronille, jolloin syntyi Enron Finland Energy Oy. Myyntihinnan arvioitiin olevan useita kymmeniä miljoonia markkoja. Kokko luopui osuudestaan Greenergy Balticissa ja siirtyi Enron Finlandin toimitusjohtajaksi Anttosen siirtyessä hänen vanhalle paikalleen. Greenergy osti bensiinit ja talvipolttoöljyn Statoililta, dieselit omalta poolilta ja kesäpolttoöljyn Enronin kautta Venäjältä. Liikevaihdosta puolet tuli kotimaan kaupasta, puolet pienikatteisesta ulkomaanviennistä. Greenergy kokosi yhteen suuria eriä ja vei niitä lähinnä Atlantin yli. "Kun Luoteis-Euroopassa oli liikaa öljyä, hintataso laskee niin alas, että sitä on kannattavaa viedä.", totesi Anttonen syksyllä 1998. [23] [24] [25]

Station 1 Oy (1997-2000)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englantilaisomisteinen Station 1 Oy aloitti toimintansa Suomessa vuonna 1997. Se halusi silloin perustaa bensa-asemien jakeluverkoston eteläiseen Suomeen, Vaasa-Joensuu-linjan eteläpuolelle. Yhtiön toimitusjohtaja Hannu Lydmanilla oli tausta SEO-verkostosta. Lydmanin mukaan Station 1 sijoittui bensiinin hintakilpailussa "halpaan päähän". Kaikki tuotteensa se osti Greenergy Baltic Oy:lta, jolla oli maahantuontivarastot Kotkassa ja Haminassa. [23] Syksyllä 1998 asemia oli 57, vuonna 2001 jo 140. [26] [27]

2000-2004[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ysi5 asema Raumalla vuonna 2013

Vuonna 2000 Greenergy Baltic Oy muutti nimensä Greeniksi ja hankki St1-tuotemerkin itselleen. Muutaman vuoden voimakkaan kasvun jälkeen St1 oli silloin Greenin suurin asiakas ostaessaan siltä suurimman osan sen maahantuomista polttonesteistä. "Niin me sitten ostettiin koko firma", totesi Anttonen. Greenin omisti kolme yksityishenkilöä, joista osake-enemmistö oli Anttosella. [27]

Vuonna 2003 Greenistä tuli kolmas osakas S-ryhmän pöytälaatikkoyhtiö NEOT:iin samalla kun Anttosesta tuli sen toimitusjohtaja. Greenillä oli 230 asemallaan Anttosen arvion mukaan 16%:n markkinaosuus tukkukaupassa ja 10%:n osuus vähittäiskaupasta. [28]

Vuonna 2004 St1 avasi ensimmäiset huoltoasemat Ruotsiin ja samana vuonna yhtiö osti Suomessa toimineet Ysi5-asemat kolmelta bensiinikauppiaalta.lähde?

2005-2009[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2005 Station 1 Finland Oy vaihtoi nimensä St1 Finland Oy:ksi ja aloitti sähkön myynnin kuluttajille helmikuussa.lähde?

Keväällä 2006 perustettiin yhteisyritys VTT:n kanssa, St1 Biofuels Oy. [16]

Joulukuussa 2006 julkistettiin kauppa, jossa SOK osti Exxon Mobilin polttoaineliiketoiminnat Suomessa. Viikko sen jälkeen SOK ilmoitti myyvänsä suurimman osan Esson Suomen huoltamoverkostosta St1-ketjulle. Kauppaa varten perustettiin uusi yritys, St1 Holding Oy, jolle siirtyi 140 Esso-huoltoasemaa ja Esson liiketoiminnat (lentopolttonesteet, teollisuus- ja tukkumyynti, nestekaasun valmistus & markkinointi ja D-pisteet). SOK piti itse 44 Esso-huoltoasemaa. [29] [30]

Vuonna 2007 St1 avasi ensimmäisen etanolitehtaansa.

Keväällä 2009 St1 osti 198 Ruotsissa ja Norjassa sijaitsevaa kylmäasemaa StatoilHydrolta.[31]

2010-[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

»Bensiinilitrassa oli 1990-luvulla katetta 20 senttiä litralta. Viime vuosina kate on ollut 5 senttiä litralta.»
(St1-ketjun tj. Kim Wiio kesällä 2010 [32])

Syksyllä 2010 St1:n taustayhtiö Keele Oy[33] osti Shellin Ruotsin ja Suomen huoltamoliiketoiminnan 460 miljoonalla eurolla [34]. Kauppaan kuului 340 huoltoasemaa Ruotsissa ja 225 Suomessa, raskaan kaluston polttoaineverkostot molemmissa maissa, sekä Shellin Göteborgissa sijaitseva jalostamo.[35] Huoltamot jatkavat toimintaansa lisenssillä (korkeintaan 5 vuotta[6]) Shell-brändin alla.[36] St1:n pääomistaja Mika Anttosen vakaan näkemyksen mukaan huoltoasemia on Suomessa liikaa. Shell-kaupan jälkeen hänellä on erinomainen mahdollisuus poistaa alan ylikapasiteettia.[6] Ostajana oli Anttosen kokonaan omistama Keele, eikä St1, koska hänen mukaansa ”kaupan rahoitusta oli vaikea sovittaa yhteen St1:n nykyisten rahoittajien kanssa”.[6] Kauppa tehtiin perusliiketoiminnan kannattavuuden parantamiseksi, sen jälkeen St1:n ja Shellin yhteenlaskettu osuus Suomen polttoainemarkkinoista oli noin 28 prosenttia[34]. Suurempana tavoitteena St1:llä on olla tulevaisuudessa maailman johtava jäte-etanolin laiteteknologian toimittaja.[6]

St1-jakeluasemia oli Suomessa noin 600 kappaletta tammikuussa 2012. St1:n markkinaosuus vuonna 2012 Suomessa bensiinissä oli runsaat 22 % ja dieselissä noin 19 %.[37] Konsernin liikevaihto oli vuonna 2012 1,6 miljardia euroa ja sen palveluksessa oli 175 henkilöä.[38]

Vuoteen 2013 mennessä Shellin huoltamoliiketoiminnan hankinnan jälkeiset toimenpiteet oli saatu tehtyä, kaupasta syntyneet synergiat oli hyödynnetty ja toiminnan volyymit olivat saavuttaneet riittävän korkean tason. Tilikauden tulos nousi ennätykselliselle tasolle 33 miljoonaan euroon, jossa kasvua oli 54 prosenttia edelliseen vuoteen nähden. [2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b St1 Oy Fonecta Finder. Viitattu 2.11.2010.
  2. a b c d e f g h i j k l m n o Vuosikertomus 2013 15.05.2014. St1. Viitattu 30.06.2014.
  3. a b c d e f g h i j St1 is composed of two legal entities 01.01.2014. St1. Viitattu 30.06.2014.
  4. Markkinaosuudet Öljyalan keskusliitto. Viitattu 30.6.2014.
  5. a b St1:n kotisivut
  6. a b c d e Alkio, Jyrki: Mika Anttonen tähtää etanoli­keisariksi Talouselämä. 28.10.2010. Viitattu 2.11.2010.
  7. St1 tuo 120 palvelumestaria Shell-asemille 2010. Tekniikka&Talous. Viitattu 3.7.2014.
  8. a b ST1:lle Grand Effie - "hurmausfaktori uupuu töistä" 26.10.2012. Markkinointi&Mainonta. Viitattu 4.7.2014.
  9. St1 tuo uusia diesellaatuja. Turun Sanomat, 24.6.2013.
  10. Anna-Liisa Kauhanen: Bensa-asemaketju myy sähköä kotitalouksille Helsingin Sanomat. 16.2.2005. Viitattu 15.07.2014.
  11. Sähkötuotteet St1. Viitattu 2.11.2010.
  12. a b St1 suunnittelee Kajaaniin biojalostamoa - tuottaa sahanpurusta 10 miljoonaa litraa etanolia vuodessa 18.6.2014. Tekniikka & Talous. Viitattu 30.6.2014.
  13. Yle: Sahanpurusta bensiinille korvaaja 05.02.2013. Viitattu 15.07.2014.
  14. Historiallinen murros: ABC:n, Shellin ja St1:n mittareista alkaa saada suomalaisen metsäjätin valmistamaa polttoainetta 16.6.2014. Talouselämä. Viitattu 30.6.2014.
  15. Etanolix-menetelmä St1. Viitattu 31.7.2008. [vanhentunut linkki]
  16. a b c St1 myymään etanolia sisältävää biobensiiniä 25.4.2006. Helsingin Sanomat. Viitattu 1.7.2014.
  17. VTT myy osuutensa St1 Biofuelsista Tekniikka & Talous. 12.12.2007. Viitattu 10.2.2008.
  18. Yhteystiedot vastuualueittain St1. Viitattu 2.11.2010.
  19. Karanaojan biokaasulaitos pian käyttöön 25.10.2012. yle. Viitattu 3.7.2014.
  20. St1 avaa etanolin absolutointitehtaan Haminaan 17.6.2008. St1. Viitattu 31.7.2008.
  21. Heikura, Matti: Etanolibensiini RE85 myyntiin koko maassa Kaleva. 26.11.2010. Viitattu 26.11.2010.
  22. RE85 - Jätepohjainen biopolttoaine St1. Viitattu 28.8.2014.
  23. a b Uusi öljy-yhtiö aikoo perustaa jakeluverkon Suomeen 5.4.1997. Helsingin Sanomat. Viitattu 15.7.2014.
  24. GREENERGY KIILAA KOTIMAAN ÖLJYMARKKINOILLE 18.9.1998. Taloussanomat. Viitattu 15.7.2014.
  25. Nesteen käenpoika sotkee öljykauppaa 18.9.1998. Helsingin Sanomat. Viitattu 15.7.2014.
  26. Hintasota ajaa bensiiniyhtiöt yhä ahtaammalle 18.9.1998. Helsingin Sanomat. Viitattu 15.7.2014.
  27. a b Bensasta potkua hiihtoon 25.3.2001. Helsingin Sanomat. Viitattu 15.7.2014.
  28. Bensatukkuri laajensi reviiriään 6.7.2003. Helsingin Sanomat. Viitattu 15.7.2014.
  29. Yrityskaupan hyväksyminen; St1 Holding Oy / oy Esso ab:n 140 huoltoasemaa... 17.1.2007. Kilpailuvirasto. Viitattu 27.10.2010.
  30. SOK myy osan ostamistaan Essoista edelleen St1-ketjulle 19.12.2006. Helsingin Sanomat. Viitattu 15.7.2014.
  31. Moskwa, Wojciech & Frich, Joergen: Finnish retailer St1 buys 198 Statoil stations 1.4.2009. Reuters. Viitattu 27.10.2010. (englanniksi)
  32. Lähteenmäki, Pekka: Shell pudotti pistoolin Talouselämä. 3.6.2010. Viitattu 2.11.2010.
  33. St1:n omistaja osti Shellin huoltamot Kauppalehti. 27.10.2010. Viitattu 27.10.2010.
  34. a b Shell myy huoltoasemansa 460 miljoonalla 28.10.2010. Helsingin Sanomat. Viitattu 16.7.2014.
  35. Laitila, Mikko: Mika Anttosen St1 havittelee jalostamoa Ruotsista Talouselämä. 6.9.2010. Viitattu 2.11.2010.
  36. Shellin huoltamot ST1:lle - kyltit säilyvät Verkkouutiset. 27.10.2010. Viitattu 27.10.2010. [vanhentunut linkki]
  37. Markkinaosuudet öljytuotteiden myynnissä 2013 Öljy- ja kaasualan keskusliitto. Viitattu 1.7.2014.
  38. Mikko Laitila: Kymmenen vuoden mahtava kasvutarina. Talouselämä 18/2013. Viitattu 27.9.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]