Spiegelmanin hirviö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Spiegelmanin hirviöksi kutsutaan RNA-juostetta, joka koostuu vain 220 emäksen kääpiöperimästä, ja joka pystyy kopioitumaan. Sen kehitti University of Illinois'issa työskentelevä Sol Spiegelman.

Kokeessa vietiin yksinkertaisen RNA-viruksen (Qβ) RNA:ta RNA:n omaa replikaatioentsyymiä sisältävään nesteeseen. Lisäksi koeputkessa oli sopivia raaka-aineita, suoloja sekä ravinteita. Järjestelmä tuotti paljaita RNA-juosteita. Sen jälkeen Spiegelman eristi syntetisoimaansa RNA:ta, ja pani sen erilliseen liuokseen ja antoi sen taas monistua. Sen jälkeen hän eristi taas tätä RNA:ta ja toisti prosessia edelleen vaiheiden sarjassa.

Nopeimmin kopioituva RNA selvisi voittajaksi ja siirtyi sarjan "seuraavaan sukupolveen". Tässä eristämisprosessi korvasi darwinistisen evoluution perustana olevan kilpailun, ja se vaikutti suoraan RNA:han. Odotusten mukaan kopioitumisessa tapahtui virheitä ja ne pudottivat taakaksi osoittautuneita perimän osia pois. Nopeimmin kopioituvat RNA-molekyylit alkoivat dominoida muita, koska niitä oli enemmän ja kokeen edetessä 74 sukupolven jälkeen 4500 nukleotidiemästä käsittänyt RNA-juoste oli muuttunut 220 emäksen kääpiöperimäksi. Koska siinä ei ollut turhaa perimää ja se kopioitui erittäin nopeasti, sitä alettiin kutsua Spiegelmanin hirviöksi.

Myöhemmin Nobel-palkittu professori Manfred Eigen kollegoineen toisti kokeen, hieman eri asetelmin, ja he huomasivat että ainoastaan yksi RNA-molekyyli aloitti liuoksessa "väestöräjähdyksen". He myös vakuuttuivat, että näkivät spontaanin RNA-juosteiden synteesin perusaineisosista, kun ainuttakaan viruksen RNA-molekyyliä ei ollut liuoksessa.

Kokeet eivät kuitenkaan todista empiirisesti, miten luonto siirtyi elottomista aineista elämään. Ne olivat monimutkaisia ja kaukana oletetun varhaisen Maan olosuhteista. Lisäksi Spiegelman kokeissaan eristi RNA:n RNA-viruksesta, jota joidenkin mielestä voidaan pitää elävänä oliona.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]