Spekulaatio (talous)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Spekulaatio eli spekulointi tarkoittaa rahan finanssisijoittamista tavalla, joka ei takaa arvon säilymistä.

Spekulointia ovat sijoitukset, joissa on riskiä, kuten asunnon ostaminen, tehtaan perustaminen tai kauppa osakkeilla tai johdannaisilla. Tyypillisesti spekulaatio on rahan lainaamista tai varojen, omaisuuden tai velkojen ostamista.

Spekulaation on arvioitu korjaavan hinnat oikeammiksi ja siten ohjaavan resurssit tehokkaammin tuottavimpiin kohteisiin, vähentävän valuuttakurssiheilahteluja ja muita hintaheilahteluja, helpottavan kauppaa, auttamaan tunnistamaan ja jakamaan riskejä sekä lisäävän talouskasvua.

Spekulaation hyötyjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Resurssien kohdentaminen ja talouskasvu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Spekulointi on ratkaisevan tärkeää kansantalouksien elinvoimaisuudelle. Spekulointi saattaa sijoituskohteiden hinnat vastaamaan paremmin niiden todellista arvoa. Näin talouden voimavarat saadaan kohdennettua sinne, missä ne tuottavat eniten. Näin spekulointi hyödyttää koko maailmantaloutta. [1]

Kestävä kulutustaso[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Spekulaatio korjaa hintoja oikealle tasolle paitsi eri paikkojen välillä myös eri ajankohtien välillä, periaatteessa ikuisuuteen asti, ja näin ohjaa tuottajia ja kuluttajia oikein.

Jos sato on liian vähäinen, sen loppuminen kesken tulee aikanaan nostamaan hintaa paljon. Mikäli spekulantteja on liikkeellä, he reagoivat tähän ostamalla satoa heti ennen täyttä hinnannousua, jolloin sen hinta nouseekin heti ja pysyy tasaisena. Hinnannousu saa kuluttajat vähentämään kulutusta niin, että sato riittää tasaisesti seuraavaan satoon asti. Hinnannousu myös kannustaa tuottamaan lisää. Vastaavasti hinnan ollessa liian korkea spekulantit myyvät ehtiäkseen ennen täyttä hinnanlaskua, mikä jälleen korjaa tuotantoa ja kulutusta oikeammaksi. [2]

Markkinoiden tehokkuus ja likviditeetti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jos joillain markkinoilla ei olisi spekulantteja, hintapyyntöjen ja -tarjousten väli olisi suurempi ja potentiaaliset uudet yrittäjät, myyjät tai ostajat, joutuisivat maksamaan enemmän tai saamaan vähemmän jos ylipäänsä löytäisivät vastapuolia kaupoilleen. Spekulanttien ansiosta henkilö, joka joutuu realisoimaan omaisuuttaan (tai ostamaan jotain), löytää nopeasti ostajan (tai myyjän) suunnilleen markkinahintaan.

Jos tulevien myyjien ja ostajien tarpeet suojautua ennalta yllättäviltä hintaheilahteluilta eivät osu yksiin, spekulantit korjaavat tämän aukon. [3]

The Guardian -lehden mukaan spekulantit ovat tärkeitä: he riskeeraavat rahansa, jotta likviditeetti pysyisi parempana. Ilman sitä kaikista tulisi köyhempiä: hinnat heiluisivat enemmän ja tavaroiden siirtäminen tulisi vaikeammaksi. [4]

Riskien kantaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yrittäjä ei välttämättä halua kantaa kaikkea toiminnastaan koituvaa riskiä tai hänellä ei ehkä edes ole rahoja tarvittaviin sijoituksiin. Tällöin spekulantit voivat esimerkiksi ostaa ennakkoon yrittäjän tulevaa tuotantoa tai johdannaisilla ottaa kantaakseen sijoittajien riskejä.

Spekulantteja tarvitaan suojautujien vastapuoleksi: taloudellisten toimijoiden olisi vaikea suojata toimintaansa riskeiltä, ellei suojautumistoimille löytyisi helposti toisia sopimusosapuolia spekulanteista. Mitä enemmän spekulantteja on markkinoilla, sitä halvemmaksi suojautuminen riskeiltä tulee, mikä edesauttaa liiketoimintaa. [1]

Arvon määritys / ympäristö- ym. riskien tunnistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fundamenttianalyysiä tekevät riskirahastot (fundamental hedge funds) löytävät yritysten taseen ulkopuoliset riskit "paljon muita sijoittajia todennäköisemmin", esimerkiksi ympäristövastuun ja sosiaaliset ongelmat, joita perinteinen analyysi ei tavoita. Mikäli he näin huomaavat yrityksen liian kalliiksi tai halvaksi, he myyvät tai ostavat sitä vastaavasti, jolloin sen arvo korjautuu oikeammaksi. Tämä pitää osakkeiden hinnat tehokkaampina ja auttaa löytämään ongelmat aikaisemmin. [5]

Raaka-aineiden hintapiikkien vähentäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niiden metallien, joista käydään pörssikauppaa, hinnat heilahtelevat muita vähemmän. OECD:n tutkimuksen mukaan indeksirahastojen lisääntyvä osallistuminen maataloustuotteiden raaka-ainejohdannaiskauppaan on jatkuvassa yhteydessä hintaheilahtelujen vähentymiseen. Tämä johtunee siitä, että rahastot myyvät hinnan noustessa ja ostavat hinnan laskiessa tehdäkseen voittoa ja pitääkseen raaka-aineen sijoitusosuuden sijoitussalkussaan ennallaan (vakiona). [6]

Lyhyeksi myynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhyeksi myynti toimii kuten "kanarialintu hiilikaivoksessa": se paljastaa ja pysäyttää kestämättömän toiminnan aikaisemmin ja siten vähentää vahinkoja ja kehittyviä markkinakuplia. [5]


Markkinat ennustavat asiantuntijoita paremmin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Spekulatiivisten markkinoiden suorituskykyä on verrattu tutkimuksissa asiantuntijoihin, eivätkä ne ole hävinneet yhdessäkään tutkimuksessa. Hevoskilpailujen vedonlyönti ennustaa lopputulokset tarkemmin kuin hevoskilpailujen asiantuntijat (Figlewski, 1979). Floridan appelsiinimehufutuurit ennustavat paremmin kuin valtion sääennusteet (Roll, 1984). Oscar-vedonlyöntimarkkinat ennustavat paremmin kuin kolumnistit (Pennock, Giles, & Nielsen, 2001). Kaasukysynnänmarkkinat ennustavat paremmin kuin kaasun kysynnän asiantuntija (Spencer, 2004). Vedonlyöntimarkkinat ennustivat suurimpia kansallisia mielipidetiedusteluita paremmin 451 kertaa 596:stä USA:n presidentinvaaleissa (Berg & Rietz, 2002). Myyntimarkkinat yrityksille voittavat yritysten viralliset myyntiennusteet (Chen & Plott, 2002). Vedonlyöntimarkkinat ennustivat Hewlett Packardin tulostinmyynnin paremmin kuin yritys itse 6 kertaa 8:sta (Chen & Plott, 2002; Plott, 2000), osakemarkkinat ennustivat Challengerin onnettomuuteen syyllisen yrityksen paremmin kuin virallinen NASA:n paneeli (Maloney & Mulherin, 2003). [7][8]

On vaikea löytää informaatiota, joita spekulatiiviset markkinat eivät hyödyntäisi, koska se, joka sellaista löytää, voi tehdä voittoa käymällä kauppaa näillä markkinoilla ja korjaamalla puutteen siten (Lo, 2000).[8]

Yritykset manipuloida ennustusmarkkinoita ovat aina korjautuneet pian. Artikkelissaan Hanson, Oprea ja Porter (George Mason University) osoittavat, miten manipulaatioyritykset lisäävät markkinoiden ennustustarkkuutta, koska ne lisäävät tuottoa niille, jotka toimivat manipulaatiota vastaan.[9]

Kuplat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On väitetty, että varallisuusmarkkinoilla voisi olla pitkäaikaisia aggregaattihintojen irrationaalisia "kuplia". Tällaisia on kaikkein vaikeinta erottaa rationaalisesta informaatiosta muuttuneista fundamenteista (Barsky & De Long, 1993). Vaikka irrationaalisia kuplia olisikin, mikään muu yhteiskunnan informaatioinstituutio kuten yliopistot tai uutisviestimet ei ole ennustanut niitä systemaattisesti, ja yksittäiset tahot ovat ennustaneet niitä osakemarkkinoillakin.[7]

Spekulaation väitettyjä haittoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hintapiikkien aiheuttaminen?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Todistusaineisto ei tue väitettä, että spekulantit olisivat aiheuttaneet raaka-aineiden hintapiikkejä. Jos he kuitenkin aiheuttavat joitain vääristymiä, tämä on pientä sen rinnalla, miten paljon he parantavat futuurimarkkinoiden likviditeettiä (kaupat saa tehtyä halutessaan ja ilman turhia hintaheilahteluita) ja hintainformaatiota (hinta kuvastaa tarkemmin kyseisen raaka-aineen arvoa, niukkuutta). [3]

Väitteet tahallisesti aiheutetuista hintapiikeistä ovat perättömiä[3]. Viime vuosien raaka-aineiden yllättävät hintapiikit ovat johtuneet luonnollisista kykynnän ja tarjonnan muutoksista kuten yllättävät tuotantohäiriöt ja Kiinan nopea kysynnän kasvu[3]. Lisäksi spekulanttien sijoittamat summat ovat kauppaan verrattuna niin pieniä, ettei niillä voisi olla suurta vaikutusta (ja pienestäkään ei ole todisteita), etenkään, kun he sijoittavat lähes pelkästään futuureihin, joilla ei ole suoraa vaikutusta raaka-aineiden nykyhintoihin[3] (eli "spottihintoihin"). Tuleviin (spotti)hintoihin ne voivat vaikuttaa hintapiikkejä tasoittavasti eikä lisäävästi, koska futuurihintojen nousu kannustaa tuottamaan enemmän ja kuluttamaan vähemmän[2].

Luonnonvarojen hinnat ovat aina heilahdelleet, ja se johtuu kysynnän ja tarjonnan muutoksista eikä spekulaatiosta. Vuonna 2008 huippusuhdanne nosti öljyn ja ruoan kysynnän niin korkeaksi, että tarjonnan rajat tulivat vastaan, ja niukkuus korotti hintoja. Venäjän kuivuus, palot ja vientikielto nostivat vehnän hintaa. Huonot maissi- ja sokerisadot nostivat näiden hintoja. [6]

The Economist -lehden mukaan spekulanttien vastustaminen ja sääntelyn lisääminen ovatkin poliitikkojen ääntenkalastelua (mm. USA, Ranskan Nicolas Sarkozy ja Saksan Angela Merkel) ja syntipukkien hakemista: konnia ovat poliitikot eivätkä sijoittajat. [3]

Vuonna 2009 kuparivarastot kasvoivat hintojen noustessa, mikä herätti epäilyjä hamstrauksesta. Tämän selitykseksi kuitenkin osoittautui se, että kuparin hinta ja kysyntä eivät olleet vielä kokonaan toipunut vuoden 2008 finanssikriisin aiheuttamasta romahduksesta vaan jatkoivat nousuaan vielä vuonna 2010. [6]

Joskus spekulantit kuitenkin erehtyvät. Vuonna 2009 eräät spekulantit myivät lyhyeksi öljyä [johdannaisin?] uskoen hinnan laskevan, mikä saattoi polkea hintoja keinotekoisen alas, mutta nämä spekulantit tekivätkin sitten tappiota ja pian muut spekulantit alkoivat ostaa öljyä, jonka kysyntä ja hinta sittemmin nousikin. [6]

Aiemmin on arveltu, että eräissä tapauksissa spekulantit ovat saattaneet toimia psykologisista syistä irrationaalisesti, esimerkiksi luullen, että muilla on väärä käsitys oikeasta hinnasta, ja yrittäen hyötyä tästä ennen kuin asia selviää, ja siten virhetoimillaan etäännyttäneet markkinahintoja "oikeista", fundamenttien määrittämistä hinnoista.

Valuuttapaot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valuuttapaot johtuvat yleensä valtion holtittomasta talouspolitiikasta tai holtittomasta luotonannosta. Tämän huomaavat yleensä ensimmäisenä kotimaiset toimijat, ja he aloittavat valuuttapaon. Ulkomaalaiset huomaavat yleensä vasta myöhemmin luopua kyseisestä valuutasta eivätkä siis ole valuuttakriisin käynnistäjiä. [1]

Valuuttapakoja myös tarvitaan ehkäisemään tulevaa holtitonta talouspolitiikkaa ja holtitonta luotonantoa. [1]

Spekulaatio vs. kuplien puhkeaminen?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On arveltu, että eräiden valuuttojen ollessa yliarvostettuja (ts. tehdessä maan hintatason "liian" korkeaksi suhteessa muihin maihin) George Soros ja muut spekulantit ovat myyneet näitä valuuttoja ja siten saaneet niiden arvon laskemaan tai valtion taipumaan hallinnollisesti laskemaan niiden arvoa. Suomen markan devalvointia ja devalvoitumista 1991 ja 1992 on väitetty tällaisiksi tapauksiksi. Spekulaation on muutenkin arveltu vaikeuttavan valtioiden mahdollisuuksia säädellä arvoja reaalitaloudellisista "fundamenttiarvoista" poikkeaviksi.

Paul Krugmanin mukaan mainitun kaltainen valuuttaspekulaatio toimii pääsäännön mukaisesti silloin, kun valtiot ovat harjoittaneet kestämätöntä talouspolitiikkaa, ja tuo kaukonäköisesti nopeammin esiin talouspolitiikan kestämättömyyden. Krugmanin mukaan kiinteä valuuttakurssi (kuten Suomi vuoteen 1992) tarjoaa spekulanteille ilmaisia lounaita mutta kelluva valuuttakurssi (kuten eurolla aina ja dollarilla 1970-luvulta) antaa epävarmuuden näkyä heti valuutan hinnassa ja siten suojaa yli äyräiden paisuneen mutta kurssissa vielä näkymättömän kestämättömyyden tuomalta romahdukselta. [10]

"Spekulaatio onnistuu vain sellaisia valtioita vastaan, jotka ovat hoitaneet talouttaan heikosti vuosien ajan", totesi Itävallan valtiovarainministeri Josef Proell Kreikan talouskriisistä vuonna 2010[11].

Maataloustuotteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johdannaiset ja futuurit luotiin alunperin vakuutuksiksi viljelijöille ja ruokayrityksille. Sittemmin johdannaismarkkinoille on tullut huomattavasti spekulantteja, mutta markkinat yhä palvelevat tätä alkuperäistä vakuutustarkoitustaan. Mandatumin Matias Rundgrenin mukaan ruoantuottajille on tärkeää, että he voivat antaa markkinoilla riskejään muiden kannettaviksi. [12]

MTT:n professori Jyrki Niemen mukaan ei tiedetä, nostaako johdannaisspekulaatio ruoan hintaa, mutta se lisää lyhyen aikavälin hintaheilahteluja.[12] Tämä saattaa johtua siitä, että muuttuneet tilanteet näkyvät hinnoissa entistä nopeammin. Niemen mukaan myös monet muut asiat kuten kauppapolitiikka vaikuttavat markkinoihin ja sijoitustoiminnan vaikutusta on vaikea tunnistaa.[12] Tämän vuoksi tutkijat saattavat antaa vääriä politiikkasuosituksia.[12]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aristoteles kertoo kirjassaan Politiikka Thales-filosofista, eräästä Kreikan seitsemästä viisaasta, joka kehitti erään ensimmäisistä tunnetuista futuureista tai optioista. Thales ennusti hyvän oliivisadon ja vuokrasi tai osti option kaikkiin öljynpuristamoihin. Näiden omistajat näin mielellään suojautuivat huonoa satoa vastaan sopimalla varmasta tulosta ja suostuivat siksi alhaiseen hintaan. Hyvä sato sitten nosti kysyntää niin paljon, että köyhä Thales sai myytyä sopimuksensa suurella voitolla. [13]

Ensimmäinen moderni futuuripörssi oli Dojiman riisipörssi Osakassa, Japanissa.[14]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Tobin-vero pintaa syvemmältä, kansantaloustieteen professori Jouko Ylä-Liedenpohja, Tieteessä tapahtuu 8/2001, s. 7-10.
  2. a b Victor Niederhoffer, The Wall Street Journal, February 10, 1989 Daily Speculations
  3. a b c d e f Know your onions - Commodity speculators do more good than harm, The Economist, Nov 11th 2010
  4. Jospin in fantasy land over Tobin tax - Silly distraction is unenforceable, The Guardian, Thursday 30 August 2001
  5. a b Unlikely heroes - Can hedge funds save the world? One pundit thinks so, The Economist, 2010-2-16
  6. a b c d Dr Evil, or drivel? - The charge-sheet against commodity speculators is flimsy, The Economist Nov 11th 2010
  7. a b Shall We Vote on Values, But Bet on Beliefs?, Robin Hanson, Department of Economics, George Mason University, October 2007, page 6
  8. a b An Experimental Test of Combinatorial Information Markets, John Ledyard, California Institute of Technology, Robin Hanson, George Mason University, Takashi Ishikida, Net Exchange, December 2007
  9. Information Aggregation and Manipulation in an Experimental Market, 2005
  10. Bahtulism - Who poisoned Asia's currency markets?, Paul Krugman, Slate 14.8.1997
  11. "Kriisikokouksesta sanottua", Itävallan valtiovarainministeri Josef Proell Kreikan kriisistä, HS 10.5.2010
  12. a b c d Pörssi leikkii ruualla ja "Mandatum life kehitti hittituotteen", Vihreä Lanka 30.9.2011, sivut 8-9
  13. Aristotle, Politics, trans. Benjamin Jowett, vol. 2, The Great Books of the Western World, book 1, chap. 11, p. 453.
  14. Private ordering at the world's first futures exchange. (Dojima Rice Exchange in Osaka, Japan) - Michigan Law Review | Encyclopedia.com