Sovinto (elokuva)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sovinto
Svinalängorna
Ohjaaja Pernilla August
Käsikirjoittaja Pernilla August
Lolita Ray
Tuottaja Helena Danielsson
Ralf Karlsson
Säveltäjä Magnus Jarlbo
Sebastian Öberg
Kuvaaja Erik Molberg Hansen
Leikkaaja Åsa Mossberg
Pääosat Noomi Rapace
Outi Mäenpää
Ville Virtanen
Ola Rapace
Tehilla Blad
Valmistustiedot
Valmistusmaa Ruotsin lippu Ruotsi
Ensi-ilta 11.3.2011 Suomen lippu Suomi
Kesto 1h 39 min
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet

Sovinto on Pernilla Augustin vuonna 2010 ohjaama siirtolaisuusaiheinen elokuva, joka perustuu Ruotsissa paljon huomiota saaneeseen Susanna Alakosken kirjaan Sikalat.[1]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alussa kuvataan keski-ikään ehtineen Leenan (Noomi Rapace) auvoista perhe-elämää miehensä Johanin (Ola Rapace) ja heidän kahden pienen tyttärensä kanssa. Leena saa puhelinsoiton ja linjan toisessa päässä on hänen äitinsä, josta Leena ei ole kuullut vuosiin. Hän sulkee tyrmistyneen vaistomaisesti puhelimen, mutta pian hoitaja soittaa uudelleen Ystadin sairaalasta, jossa äitiä hoidetaan. Saattohoitovaiheeseen ehtinyt äiti pyytää tytärtään käymään pitkästä aikaa.

Asia on vaikea Leenalle, joka on sulkenut äidin niin omasta kuin perheensäkin elämästä, mutta aviomies saa hänet taivuteltua tapaamiseen ja koko perhe lähtee mukaan eräänlaisen retken merkeissä.

Syy Leenan torjuvaan käyttäytymiseen alkaa avautua pitkien, 1970-luvulle sijoittuvien takaumien ansiosta. Moilasen perheen vanhempi lapsi pikku-Leena (Tehilla Blad) muuttaa vuokralähiöön siivoojaäitinsä (Outi Mäenpää) ja tehtaalla työssä käyvän isänsä Kimmon (Ville Virtanen) kanssa. Lisäksi Leenalla on pikkuveli Sakari (Junior Blad). Äidillä on ongelmia alkoholin kanssa, mutta isältä käyttö tahtoo riistäytyä tyystin käsistä. Leenaa ruotsalaiseen yhteiskuntaan auttaa integroitumaan uintiharrastus, jossa valmennettava "Moilanen", kuten ruotsalainen valmentaja häntä kutsuu, pian osoittaa kyvykkyytensä, vaikka uimapukukin on hankittu käytettynä kirpputorilta. Leena ystävystyy naapurin riikinruotsalaisen tytön kanssa ja hankkii taskurahaa auttamalla äitiään rikkaiden kotien siivoamisessa.

Kun Sakari on jäänyt vanhemmilta jonkun kerran lähettämättä kouluun, sosiaaliviranomaiset kiinnostuvat Moilasten tapauksesta ja tulevat kotikäynnille. Leena joutuu siivoamaan myös kotona, jopa pidättelykykynsä menettäneen isän ulosteita. Erään kerran Kimmon käyttäydyttyä väkivaltaisesti vaimoaan kohtaan, poliisi hakee isän ja lapset otetaan huostaan.

Nykyajassa Leena syyttää vuoteeseen sidottua äitiään Sakarin myöhemmin tapahtuneesta kuolemasta yliannostukseen tulkiten tämän tehneen itsemurhan. Äiti pyytää Leenaa hautaamaan hänet ja aiemmin kuolleen ja tuhkatun isän vierekkäin ja antaa tälle asuntonsa avaimet. Vierailu lapsuudenkodissa oman miehen ja tytärten kanssa nostaa Leenassa pintaan tuskallisia muistoja. Kun tieto äidin kuolemasta lopulta tulee, puhkeaa Leena lohduttomaan itkuun huutaen niin isän kuin äidinkin puoleen.

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva on saanut “Regione del Veneto per il cinema di qualità” -palkinnon sekä Unescon sponsoroiman The Cristipher D. Smithers Foundation's Ambassador of Hope Award -palkinnon. Hampurin filmijuhlilla Sovinto sai ulkomaisen lehdistön edustajien palkinnon.

Sovinto sai Pohjoismaiden neuvoston vuoden 2011 elokuvapalkinnon.[2]

Ruotsi on valinnut Sovinnon maan Oscar-ehdokkaaksi.[3]

Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Episodin Siru Vallealan mukaan vanhempien alkoholismin ja väkivaltaisen käytöksen aiheuttamat henkiset kärsimykset viattomille perheenjäsenille ovat sinänsä monien draamaelokuvien peruskauraa, mutta Augustin käsittelyssä aiheesta irtoaa uutta energiaa. Näyttelijäkonkari August kokeilee hänen nähdäkseen ohjaajan roolia menestyksellisesti. Herkkä, näyttelijöille paljon vapautta antava ohjaus kehystää nuoren tytön kasvutarinaa, kommentoi Valleala ja toteaa, että ihmismielen kerroksittaisuus ja piiloon painamisen taito tuodaan Sovinnossa kiehtovasti esille. Leena on suojakuorensa alla pohjimmiltaan sama, kauheita kokenut lapsi.[4]

Täytyy sanoa, että harvoin näkee näin luontevasti takaumien varassa etenevää kerrontaa, totesi Uuden Suomen Mikko Piela ensi-ilta-arviossaan. Näyttelijäntyö on niin laadukasta, että useampiakin roolitöitä kuin Pernilla August ja Outi Mäenpää olisi Pielasta voinut palkita.[5]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.fifi.voima.fi/artikkeli/2011/maaliskuu/ei-niin-kova-kuin-kivi
  2. Sovinto sai Pohjoismaiden elokuvapalkinnon, Helsingin Sanomat 18.10.2011 sivu C 1
  3. http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Sovinto+kilpailee+Oscareista+Ruotsin+ehdokkaana/1135269172839
  4. Siru Valleala: Sovinto Episodi. 10.03.2011. Viitattu 25.5.2011.
  5. Mikko Piela: Sovinto Uusi Suomi. 10.3.2011. Viitattu 29.4.2011.
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.