Sotilasmesikko
Sivulta puuttuu | Sotilasmesikko | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
.jpg) |
||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Manorina melanocephala (Latham, 1802) |
||||||||||||||||||
| Alalajit [2] | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Sotilasmesikko Wikispeciesissä |
Sotilasmesikko (Manorina melanocephala) on itäisessä ja eteläisessä Australiassa tavattava mesikkoihin kuuluva varpuslintu.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Kooltaan sotilasmesikko on noin 24–29 cm. Laji on väritykseltään pääosin harmaankirjava. Otsa ja posket ovat linnulla värittään mustat. Silmän takaosassa on paljas keltainen laikku. [3] Sukupuolet muistuttavat toisiaan ulkonäöltään, mutta nuorten lintujen höyhenpuku eroaa aikuisten lintujen värityksestä. [4]
[muokkaa] Levinneisyys ja elinympäristö
Sotilasmesikkoa tavataan Austarliassa rannikolta sisämaahan Queenslandin, Uuden Etelä-Walesin, Victorian osavaltioista sekä Etelä-Australian kaakkoisosasta. Lajin elinympäristöä ovat avoimet metsät. Lisäksi lintu menestyy hyvin puistoissa ja puutarhoissa. [3]
[muokkaa] Ravinto
Sotilasmesikot etsivät ravintoa suurina ryhminä. Laji syö pääasiassa mettä, hyönteisiä ja hedelmiä. Toisinaan sotilasmesikot pyydystävät myös pieniä matelijoita ja sammakkoeläimiä. Ravintonsa laji etsii puusta tai maasta. [3]
[muokkaa] Pesintä
Sotilasmesikot pesivät suurina kolonioina. [4] Pesimäkausi on heinäkuusta joulukuulle ja pesimäkaudella yhdellä linnulla voi olla monta pesintää. Naaras rakentaa pesän ja hautoo munat yksin, mutta yksi tai useampi koiras auttaa poikasten ruokinnassa. [3]
[muokkaa] Elintavat
Sotilasmesikot elävät suurina ryhminä ja puolustavat erittäin voimakkaasti reviirejään muita lintuja vastaan . Laji voi ajaa pois jopa huomattavasti itseään suuremmat linnut kuten haukat ja isonaurajat. Sotilasmesikkokanta on lisääntynyt voimakkaasti erityisesti puistoissa ja puutarhoissa. Alueilla, joissa sotilasmesikkokanta on tiheä, pienet höynteissyöjälinnut ovat harvinaisia tai puuttuvat kokonaan. [5][6]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Manorina melanocephala IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ Manorina melanocephala ITIS. Viitattu 1.7.2009.
- ↑ a b c d Noisy Miner Birds in Backyards. Australian museum. Viitattu 1.7.2009. (englanniksi)
- ↑ a b Peter B. Stacey, Walter D. Koenig: Cooperative breeding in birds, s. 561. Cambridge University Press, 1990. ISBN 9780521378901. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 01.07.2009). (englanniksi)
- ↑ Chris Tzaros, Tadao Shimba, Peter Robertson: Wildlife of the Box-Ironbark Country, s. 36. CSIRO Publishing, 2005. ISBN 0643069674. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 01.07.2009). (englanniksi)
- ↑ Birds Behaving Badly - Noisy Miner Birds in Backyards. Australian museum. Viitattu 1.7.2009. (englanniksi)
