Sotataito
Sotataito on voittamisen taitoa. Käsitteellä kuvataan laaja-alaisesti tietyn osapuolen tai tiettyjen osapuolten sodankäynnissään käyttämien periaatteiden ja menetelmien käyttämisen taitoa sodalle asetetun päämäärän saavuttamiseksi. Perinteisessä mielessä sotataidollisessa tarkasteluissa pohditaan asevoimien käyttöä, mutta nykysodankäynti on laajentanut sotataidollisen toimijuuden kineettisistä välineistä myös ei-kineettisiin suorituskykyihin. Sotataitoon liittyvissä analyyseissä käytetään laajasti hyväksi sodankäynnin eri osa-alueita; (sotilas)strategia eli sodan poliittis-strategista kontekstia, sodankäynnin operaatioiden suunnittelua ja toteuttamista operaatiotaito ja itse taisteluiden toteuttamista taktiikka. Sotataidollisissa keskusteluissa on aina mukana myös johtamistaito (strategia) eli taito käyttää kaikkia elämänaloja (toimialoja) sodan päämäärään pääsemiseksi. Sodan johtamistaidon osa-alueita ovat henkinen, taloudellinen ja sotilaallinen sodankäynti sekä poliittinen toiminta ja väestönsuojelu.[1][2]
Sotataidon lähikäsite on sotatiede, joka on asevoimien sekä siihen liittyvien aineellisten ja aineettomien elementtien käyttömahdollisuuksien arviointia ja kehittävä tieteenala. Sotataito sekoitetaan usein sodankäynnin tasoihin ja sodankäynnin organisoimiseen, joka on siis enemmän hallinnollista taitoa kuin sotataitoa, joka on enemmän kiinnostunut laadullisista kuin määrällisistä tekijöistä[3] Sotataidon tutkimuksen päätutkimusaloina on perinteisesti pidetty strategiaa, operaatiotaitoa ja taktiikkaa, jotka käyttävät apunaan perusteita antavia sotatieteitä. Niihin kuuluvat sotahistoria, sotilasmaantiede, puolustustalousoppi, sotalaitosoppi, sotatekniikka, sotilaspsykologia ja sotilaslääketiede.[1][2]
Sotilasstrategia tutkii ja kehittää sodankuvaa, sotilasoperaatioita, liikekannallepanosuunnitelmia, reservien luomista, sotasuunnitelmia, strategisia menetelmiä, joukkojen yhteistoimintaa, johtamismenetelmiä ja sotatoimien johtamista. Taktiikan päätarkoituksena on viime aikojen taistelujen tutkiminen, taistelutapojen kehittäminen ja taistelun johtaminen sekä joukkojen yhteistoiminnan järjestely. Operaatiotaitoon sisältyy perinteisen määritelmän mukaan operaatioiden suunnittelu sekä niiden toteuttaminen.[2] Operaatiotaidossa (art of operations) liitetään yhteen taistelujen johtamisen taito sekä strategisen tason ymmärrys parhaimman ja kustannustehokkaimman sodankäynnin toteutustavan löytämiseksi. Operaatiotaidon avulla yhdistetään eri puolustushaarojen vaikuttavuus, koska operaatioiden kokonaisuus muodostuu useista osista, ollen tosin enemmän kuin osiensa summa (art of operations).lähde?
Sotataidon alalla tarkastellaan myös ilmasota- ja meristrategiaa sekä meritaktiikkaa, jonka piiriin kuuluu alusten ryhmittäminen, ohjailu ja niiden aseiden käyttö. Meristrategian päämääränä on valita merisotaan voimavarojen mahdollistama sodankäyntitapa, turvata valtakunnan meriyhteydet ja satamat sekä huolehtia alusten ja aseiden täydennyksistä ja huolloista. Ilmasotastrategian osa-alueita ovat strateginen lentotiedustelu koko maapallolla, strategiset hyökkäykset strategisilla ilmavoimilla ja ohjuksilla, strategiset lentokuljetukset eli joukkojen siirrot mantereelta toiselle, ilmapuolustus ja taktinen lentotoiminta.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Factum. hakusana sotataito. Weilin+Göös, 2003–2005. ISBN 951-35-6646-3.
- ↑ a b c d Spectrum, s. 139–140. hakusana sotataito. osa 11. WSOY, 1976–1983. ISBN 951-0-07239-7.
- ↑ Factum. hakusana sotatiede.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Karjalainen, Mikko & Mononen, Toni: Mannerheimin sotataito. Helsinki: Otava, 2022. ISBN 978-951-1-44098-7.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sotataito Wikimedia Commonsissa
.svg){kind=icon}
| Aikakaudet | Sotatoimialueet | Aseet | Sodankäynnin tasot | Taistelevat aselajit | Tukevat aselajit | Luetteloita | Yleistä |