Sosialistinen yhtenäisyyspuolue

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee suomalaista puoluetta. Itä-Saksan samannimisestä puolueesta katso Saksan sosialistinen yhtenäisyyspuolue.
Sosialistinen Yhtenäisyyspuolue
Perustettu 1946
Lopetti 1950-luvun lopussa
Ideologia sosialismi
Äänenkannattaja Vapaa Pohjola (1946–1949)
Yhteisrintama (1952)
Veckoposten (1955)

Sosialistinen Yhtenäisyyspuolue (SYP) oli suomalainen vasemmistopuolue. SYP:n perustivat maaliskuussa 1946 Suomen kansan demokraattisessa liitossa (SKDL) toimineet sosialistit, joista monet olivat aiemmin toimineet Suomen Sosialidemokraattisessa Puolueessa. Puolueeseen kuului monia tunnettuja vaikuttajia ja kansanedustajia, mutta se jäi jäsenmäärältään pieneksi. Vuonna 1955 SYP erosi SKDL:stä ja sen toiminta lakkasi varsin pian tämän jälkeen.

SYP:n perustajat olivat lähinnä entisiä sosiaalidemokraatteja, kuten SDP:stä (jo 1940) erotetut "kuutoset" tai sodan jälkeen irtaantunut Jaakko W. Kedon johtama ryhmä. SKDL:n tuolloinen puheenjohtaja Keto valittiin myös SYP:n ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Muita tunnettuja SYP:n jäseniä olivat mm. Johan Helo, Ragni Karlsson, Väinö Meltti, Eino Pekkala, Mauno Pekkala, Yrjö Ruutu, Yrjö Räisänen, Cay Sundström ja Niilo Wälläri. Kaikki SKDL:n sosialistit eivät kuitenkaan liittyneet SYP:hen ja ulkopuolelle jäivät esimerkiksi (kuutosiin kuulunut) K.H. Wiik, (SKDL:n varapuheenjohtaja) Eino Kilpi ja Kusti Kulo.[1] Syksyllä 1946 SYP:hen liittyivät SDP:n eduskuntaryhmästä kansandemokraattien riveihin siirtyneet Sylvi-Kyllikki Kilpi ja Atos Wirtanen, joka valittiin SYP:n puheenjohtajaksi Kedon jälkeen 1948. SYP:n Mauno Pekkala toimi (SKDL:ää edustaen) pääministerinä 1946–1948.

SYP ajoi SKDL:n sisällä omaa sosialistista ohjelmaansa. Puolueen kannattajilla oli luonnollisesti eriäviä mielipiteitä SKDL:n politiikasta, mutta näitä ei haluttu erityisesti korostaa. SYP:n oma profiili jäi muutenkin vaisuksi ja sen asema Suomen kommunistisen puolueen (SKP) dominoimassa SKDL:ssä oli hankala. Osa kommunisteista koki SYP:n kilpailijakseen. SKP:n kiristettyä otettaan SKDL:stä 1940-luvun lopussa joutuivat sosialistit yhä enemmän puolustuskannalle.

Puheenjohtaja Atos Wirtasen yhteistyö kommunistien kanssa osoittautui hankalaksi ja puolueiden tiet erkanivat lopulta 1950-luvun puolivälissä. 13. maaliskuuta 1955 Wirtanen organisoi SYP:n ylimääräisen puoluekokouksen, joka päätti äänin 8–2 jatkaa puolueen toimintaa SKDL:n ulkopuolella. Kyseinen kokous pidettiin kuitenkin epäselvissä olosuhteissa: sihteerinä toimi Wirtasen vaimo, eikä paikalle ollut kutsuttu esimerkiksi (puoluetta perustettaessa keskeisen) Helsingin eteläisen työväenyhdistyksen edustajia. Tapahtuneen jälkeen useat SYP:n johtohenkilöt ja perusjärjestöt irtisanoutuivat päätöksestä ja jatkoivat toimintaansa SKDL:ssä. SYP jäi Wirtasen kannattajien käsiin ja kuihtui pian eron jälkeen.[2]

SYP:n pää-äänenkannattajana toimi 1946–1949 (jo aiemmin ilmestymisensä aloittanut) viikkolehti Vapaa Pohjola, jonka päätoimittaja oli Ensio Hiitonen. Vuonna 1952 SYP julkaisi 9 numeroa aikakauslehti Yhteisrintamaa, jonka ilmestymistä ei kuitenkaan onnistuttu vakiinnuttamaan. Kesällä 1955 SYP julkaisi Veckoposten-nimistä viikkolehteä.

Atos Wirtanen arvioi muistelmissaan SYP:n jäsenmäärän olleen 1940-luvun lopulla noin 2 000.[1]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Atos Wirtanen: Poliittiset muistelmat (Otava 1972), s. 67–68.
  2. Kalevi Haikara: Isänmaan vasen laita (Otava 1975), s. 119–124.