Sosialistinen Työväenpuolue (Suomi)
| Sosialistinen Työväenpuolue | |
|---|---|
| Perustettu | 5.–6.5.1973 |
| Ideologia |
marxismi sosialismi |
| Äänenkannattaja | Päivän Uutiset |
| Naisjärjestö | Sos.-Dem. Naisliitto |
| Nuorisojärjestö | Suomen Sosialistinen Nuorisoliitto |
| Varhaisnuorisojärjestö | Varhaisnuorisoliitto Haukat |
Sosialistinen Työväenpuolue (STP) on suomalainen toukokuussa 1973 perustettu vasemmistopuolue. Puolueen perusti Työväen ja Pienviljelijäin Sosialistisen Liiton (TPSL) vähemmistöön jäänyt vasemmistosiipi sen jälkeen, kun TPSL lakkautettiin 2. tammikuuta 1973 ja enemmistö sen jäsenistä siirtyi Suomen Sosialidemokraattiseen Puolueeseen (SDP).
STP:n perustajien mielestä Suomessa ei tarvittu kahta sosiaalidemokraattista puoluetta, ja puolue sanoutui irti sosiaalidemokratiasta. STP julistautui leimallisesti sosialistiseksi, mutta hylkäsi sosialismin marxilais-leniniläisen tulkinnan. STP poistettiin puoluerekisteristä vuonna 1979, mutta se jatkaa edelleen toimintaansa yhdistyksenä puoluesäännöin.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Vaalitulokset | |||
| Eduskuntavaalit | |||
| Vuosi | Edustajat | Äänet | |
| 1975 | -- | 9 457 | 0,34% |
| 1979 | -- | 2 955 | 0,10% |
| Kunnallisvaalit | |||
| Vuosi | Valtuutetut | Äänet | |
| 1976 | 2 | 1 901 | 0,07% |
| Presidentinvaalit | |||
| Vuosi | Valitsija- miehet |
Äänet | |
| 1978 | -- | 2 187 | 0,1% |
TPSL:n oppositio kokoontui ensimmäisen kerran itsenäisesti joulukuun viimeisenä päivänä 1972 Tampereella. Kokouksen osanottajat vastustivat TPSL:n puoluetoimikunnan edellisenä päivänä äänin 16–12 (lisäksi yksi tyhjä) hyväksymää sopimusta SDP:hen sulautumisesta ja vaativat toiminnan jatkamista. Kokouksessa hyväksyttiin julkilausuma, jossa haukuttiin yhtymistä kannattaneita puoluepettureiksi ja myyntimiehiksi, sekä valittiin työryhmä valmistelemaan uuden puolueen perustamista. [1] STP:n perustava kokous pidettiin 5.–6. toukokuuta 1973 Mikkelissä. Se hyväksyttiin yhdistysrekisteriin 6. heinäkuuta ja puoluerekisteriin 14. marraskuuta 1973.[2] STP:n perustavassa kokouksessa oli entisten TPSL:n aktiivien lisäksi läsnä Suomen Sosialidemokraattisen Naisliiton ja Suomen Sosialistisen Nuorisoliiton edustajia.[3] Kyseiset TPSL:n mukana SDP:n yhteydestä eronneet järjestöt olivat 1970-luvulla läheisessä yhteistyössä STP:n kanssa.
Mikkelin kokous valitsi STP:n puheenjohtajaksi käsityönopettaja Pentti Waltzerin ja puoluesihteeriksi Aarne Selinin.[2] Puoluevaltuustoa johti aluksi TPSL:n entinen puheenjohtaja Aarre Simonen (1973–1976) ja hänen kuolemansa jälkeen TPSL:n entinen kansanedustaja Viljo Pousi (1976–1980). Tunnetuista TPSL:n hahmoista muun muassa Sulo Kivinen jatkoi STP:n riveissä vielä 1980-luvun puolivälissä. Sulo Kivisen vaimo Lahja Kivinen toimi STP:n puheenjohtajana ja edusti puoluetta televisiokeskusteluissa[4].
STP solmi vaaliliittoja Suomen kansan demokraattisen liiton kanssa osallistuessaan eduskuntavaaleihin vuosina 1975 ja 1979. Kunnallisvaaleissa 1976 STP sai kaksi valtuutettua. Vuoden 1978 presidentinvaalissa STP tuki Urho Kekkosta, mutta ei saanut yhtäkään valitsijamiestä.
STP poistettiin puoluerekisteristä 30. lokakuuta 1979 sen jäätyä ilman kansanedustajia kaksissa peräkkäisissä vaaleissa.[5]
1980-luvun loppupuolella STP teki yhteistyötä vähemmistökommunistien Demokraattisen Vaihtoehdon -vaalijärjestön kanssa. Eduskuntavaaleissa 1987 puolueella oli Devan listoilla seitsemän ehdokasta. Alkuvuonna 1990 STP:n puheenjohtaja Waltzer ilmoitti puolueensa harkitsevan Vasemmistoliitossa toimimista. STP aikoi seurata Devaa, mikäli se päättäisi siirtyä uuteen puolueeseen,[6] kuten sittemmin tapahtui.
Puolueohjelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puolueohjelmansa mukaan STP perustettiin edistämään sosialististen voimien vahvistamista. Puolueen käsitys perustui marxilaisuuteen. Se tavoitteli Suomeen sosialistista yhteiskuntaa, jossa tuotantovälineet ovat yhteiskunnan omistuksessa. Sosialismiin tuli siirtyä rauhanomaista tietä. Kapitalismia puolue piti uhkana ihmiskunnalle, demokratialle ja elämän säilymiselle maapallolla. Sosialismin lisäksi puolueen keskeinen tavoite oli YYA-sopimukseen perustuva rauhanomainen ulkopolitiikka.[3]
Muista vasemmistopuolueista SDP:stä ja SKP:stä puolue katsoi erottuvansa seuraavasti. SDP oli puolueen mukaan luopunut sosialistisista tavoitteista, asettunut kapitalismin rinnalle ja se oli vihamielinen sosialistisia maita kohtaan. SKP:stä puolue katsoi eroavansa siinä, että STP ei sitoutunut marxilais-leniniläisyyteen. STP kritisoi näitä puolueita myös harvainvallasta, vallan väärinkäytöstä ja jäsenten oikeuksien ja ihmisarvon loukkauksista.[3]
Päivän Uutiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
STP:n pää-äänenkannattaja oli Päivän Uutiset, jonka perustivat helmikuussa 1973 TPSL:n Päivän Sanomien lakkauttamista vastustaneet toimittajat[2] sekä muut puoluehankkeessa mukana olleet henkilöt. Lehden vt. päätoimittajaksi valittiin Päivän Sanomien poliittinen pakinoitsija Sulo Kivinen, joka käytti pakinoitsijanimimerkkiä Eskonen. Lehden viimeinen numero ilmestyi 30. syyskuuta 1976.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Pentti Peltoniemi − Hannu Rajala: Sapeli-Simonen, s. 232–233. Helsinki: Tammi, 1981.
- ↑ a b c Mitä missä milloin 1975 (Otava 1974), s. 178.
- ↑ a b c STP:n ohjelma vuodelta 1973 (Pohtiva)
- ↑ Kivinen, Markku: Lahja Kivinen 1922–2017, Kadonneen puolueen puheenjohtaja. Helsingin Sanomat, 8.8.2017, s. B 12. Helsinki:
- ↑ Partier som införts och avförts ur partiregister (Justitieministeriet 22.8.2005)
- ↑ Marja Haapio & Matti Virtanen: Vasemmistoliiton "torikokous" kerää monenlaisia sosialisteja (Helsingin Sanomat 8.2.1990)
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kalevi Hotanen: Unohdettu puolue. Sosialistisen kehityksen tuki, 2008. ISBN 978-952-92-3491-2.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- STP:n ohjelma vuodelta 1973 (Pohtiva)