Syrjäytyminen

Wikipedia
Ohjattu sivulta Sosiaalinen syrjäytyminen
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Syrjäytyminen ja sosiaalinen syrjäyttäminen (engl. social exclusion) viittaavat prosessiin, joka tuottaa koulutukseen, työmarkkina-asemaan, elintasoon, terveyteen, sosiaalisiin suhteisiin ja elinympäristöön liittyvää yhteiskunnallista huono-osaisuutta[1].

Määritelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syrjäytymiselle ei ole vakiintunutta määritelmää suomenkielisessä sosiaalitutkimuksessa, mutta sitä käytetään usein kuvaamaan yksilön, kotitalouden tai jonkin ihmisryhmän joutumista taloudellisesti ja sosiaalisesti ongelmallisiin olosuhteisiin, joista on huonot mahdollisuudet vapautua[2]. Sosiaalisesti ongelmallisilla olosuhteilla voidaan viitata esimerkiksi yhteiskunnan tai sen yksittäisten jäsenten taholta tulevan arvostuksen puutteeseen eli niin sanottuun sosiaaliseen leimautumiseen.

Sosiaalisella syrjäyttämisellä eli ekskluusiolla tarkoitetaan yksilöiden tai ihmisryhmien sosiaalis-taloudellista ulossulkemista tai marginalisointia eli reunalle työntämistä, minkä seurauksena he eivät kykene osallistumaan täysipainoisesti yhteiskunnan kulloinkin tavanomaisina pidettyihin toimintoihin.lähde? WHO:n mukaan sosiaalinen syrjäyttäminen johtuu yhteiskunnan epätasaisista taloudellisista, poliittisista, sosiaalisista ja kulttuurisista voimasuhteista, jotka johtavat resurssien ja oikeuksien epätasaiseen jakautumiseen[3].

Syitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syrjäytymistä voivat aiheuttaa esimerkiksi opiskelumahdollisuuksien puute, pitkäaikaistyöttömyys, pätkätöiden välillä toistuvat työttömyysjaksot, palkkakuopat, perusturvan liian pieni taso, yhteiskunnan tukiverkon reikäisyys, vammaisuus, terveysongelmat, päihteiden käyttö ja asunnottomuus. Ikääntyvien, ulkomaalaistaustaisten, työttömien työnhakijoiden ja vammaisten syrjintä työhönottotilanteessa aiheuttaa sen, että näiden väestöryhmien joukossa esiintyy tavallista enemmän syrjäytymistä. Erityisen herkkiä syrjäytymiselle ihmiset ovat elämän muutosvaiheissa, esimerkiksi koulun, työsuhteen tai parisuhteen päättyessä. Suomessa on keskimäärin syrjäytynyt enemmän miehiä kuin naisiaselvennä.[4]

Seurauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syrjäytyneillä on usein muita ihmisryhmiä huonommat mahdollisuudet hankkia lääkkeitä ja laadukkaita terveydenhoitopalveluja tai syödä terveellisesti. Syrjäytyneiden keskimääräinen elinajanodote onkin pienempi kuin muulla väestöllä.

Syrjäytynyt ihminen saattaa menettää luottamuksen yhteiskuntaan ja sen edustajiin. Taloudellisesti syrjäytyneillä onkin muuta väestöä huomattavasti heikompi usko demokraattisen päätöksentekojärjestelmän toimivuuteen[5]. Syrjäytyminen saattaa aiheuttaa yksilölle myös toivottomuutta, katkeruutta, motivaation laskua, itsetunnon heikkenemistä tai muunlaista henkistä pahoinvointia. Myös halu vastuun kantamiseen ja itsestään huolehtimiseen voi heiketä.

Syrjäytyminen saattaa johtaa etenkin miehillä vaikeuksiin löytää kumppania taikka muunlaisiin ihmissuhdeongelmiin. Syrjäytyminen saattaa johtaa myös päihdeongelmiin tai pahentaa entisiä. Myös rikollisuus on keskimääräistä yleisempää syrjäytyneiden keskuudessa.[6]

Syrjäytymisen historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sellaisia alle 30-vuotiaita, joilla ei ole toisen asteen tutkintoa eikä työ- tai opiskelupaikkaa on nykyään lähes puolta vähemmän kuin 1990-luvun alussa.[7][8] Pitkäaikaistyöttömiä on nyt kuitenkin 20 kertaa enemmän kun vuonna 1990[9][10].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 5. Pienituloisuuden, köyhyyden ja syrjäytymisen mittareista Tilastokeskuksen sivusto. 26.1.2011.
  2. 5. Pienituloisuuden, köyhyyden ja syrjäytymisen mittareista Tilastokeskuksen sivusto. 26.1.2011.
  3. Understanding and Tackling Social Exclusion. Final Report to the WHO Commission on Social Determinants of Health. Social Exclusion Knowledge Network Final Report February 2008. http://www.who.int/social_determinants/knowledge_networks/final_reports/sekn_final%20report_042008.pdf
  4. http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2012/02/Syrjaytyminen.pdf s. 2
  5. Mikko Heikkilä: Taloudellisen syrjäytymisen vaikutus poliittiseen osallistumiseen. Tampereen yliopisto, Poliitiikan tutkimuksen laitos. Pro gradu 18.4.2007. Sivu 59
  6. http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Nuoriso/nuorisoasiain_neuvottelukunta/julkaisut/barometrit/liitteet/Nuorisobarometri_2006.pdf s. 18
  7. Ajatuksia presidentin työryhmästä, tiedetoimittaja MARKO HAMILO 16.9.2012
  8. Hukassa - Keitä ovat syrjäytyneet nuoret?, Pekka Myrskylä, Eva-analyysi 19, 1.2.2012, sivut 2, 6, kuvio 4.
  9. Oiva Lönnberg: Työnvälitystilastoa on laadittu jo sata vuotta. http://www.mol.fi/mol/fi/99_pdf/fi/06_tyoministerio/06_julkaisut/aikakausi/tak/2007/04/Lonnberg.pdf
  10. Työttömien määrä kasvoi elokuussa. Yle uutiset 25.9.2012. http://yle.fi/uutiset/tyottomien_maara_kasvoi_elokuussa/6307965

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]