Sormuksen Sota

Wikipedia

Sormuksen sota
Päivämäärä: huhtikuu 3018- 3. marraskuuta 3019 KA. Paikka: Keski-maa Lopputulos: Sauronin tuho, Gondorin kuningaskunnan uudelleen perustus
Taistelijat
Keskimaan vapaat kansat: Gondor Rohan Rivendell Lothlorien Synkmetsän haltiat Dunedain Erebor Kontu	Sauronin liitto: Mordor Harad Rhun Khand Umbar Sarumanin liitto: Rautapiha Mustainmaa
Komentajat
Gandalf Denethor Aragorn Imrahil Theoden Eomer Elrond Galadriel Celeborn Thranduil Dain II Rautajalka Brand	Sauron Sauronin Suu Angmarin noitakuningas Saruman

Sormuksen Sota (engl. War of the Ring) on fiktiivinen sota J. R. R. Tolkienin fantasiakirjassa Taru sormusten herrasta.

Sodan sanotaan alkaneen vuonna 3018 Kolmatta Aikaa, kun Musta Ruhtinas Sauron lähetti sormusaaveet Kontuun saadakseen Suurimman Sormuksen hobitti Frodo Reppulilta. Nazgûlit kuitenkin epäonnistuivat ja Rivendellissä muodostettiin Sormuksen Saattue, joka suojelisi Frodoa Sauronin palvelijoilta.

Suurimmaksi osaksi Sormuksen Sodan taisteluissa Gondorin ja Rohanin ihmiset taistelivat Mordorin joukkoja vastaan. Sodassa oli myös kolmas osapuoli, petturivelho Saruman ja hänen linnoituksensa Rautapihan joukot. Lisäksi taisteluihin osallistuivat muun muassa Laakson ihmiset, beorningit, metsänihmiset, metsäläiset, Ereborin kääpiöt, Synkmetsän ja Lothlórienin haltiat, Fangornin entit ja Sumuvuorten kotkat. Sauron yritti murskata Keski-Maan Vapaat Kansat ja peittää maat pimeyteen. Hän myös yritti saada Suurimman Sormuksen itselleen.

Saruman kukistui alkupuolelle maaliskuuta, kun hänen Uruk-haista, örkeistä ja mustainmaalaisista koostunut armeijansa hyökkäsi Sarumanin asumuksesta Rautapihasta Rohaniin ja löikin ensiksi Rohanilaiset Rautkymin kahlaamoilla, mutta hänen armeijansa tuhottiin Rohanin kuninkaan Theodenin, Gandalfin ja Isidurin perillisen Aragornin johdolla Ämyrilinnan taistelussa samaan aikaan, kun Entit marssivat Rautapihaan tuhoten siellä olevat Sarumanin palvelijat ja vangitsivat Sarumanin torniinsa.

Sarumanin kukistuessa oli Sauron hyökännyt maastaan Mordorista satojentuhansien örkkien ja lukuisten peikkojen voimin naapurimaahan Gondoriin, missä hänen korkeimman palvelijansa johdolla Mordorin armeija Gondorin etualalla olevan Ithilienin ja sen jälkeen Anduin-joen varrella olevan strategisesti tärkeän Osgiliathin rauniokaupungin. Tämän jälkeen he hyökkäsivät maan pääkaupungin Minas Tirithin edustalla sijaitseville tasangoille, missä haavoittui Gondorin käskyhaltijan Denethorin poika, mikä saattoi käskyhaltijan hulluuden partaalle (tämä myöhemmin Minas Tirithissä poltti itsensä elävältä). Tämän jälkeen Mordor liittolaistensa Haradin ja Rhunin avuin piiritti Minas Tirithin ja aikoi vallata sen, mutta Theodenin johtama Rohirrim ja Aragornin johtamat Pohjoisen Samoojat tulivat apuun, ja lähes koko Sauronin armeija lyötiin Pelennorin kenttien taistelussa, joka oli Sormuksen sodan suurin taistelu.

Sormuksen Sodan lopussa Sormus tuhoutui ja Sauron lyötiin ikiajoiksi. Taistelut Keski-Maassa kuitenkin jatkuivat ja Sormuksen Sodan katsotaan loppuneen vasta Sarumanin ja Gríma Kärmekielen kuoltua Virranvarren taistelun jälkeen.

Sormuksen Sodassa taisteltiin ympäri Keski-Maata. Suurin osa taisteluista käytiin vuonna 3019 Kolmatta Aikaa. Jopa tuhansia ihmisiä, haltioita, kääpiöitä ja örkkejä kaatui, mutta Vapaat Kansat saivat voiton ja Mordor ja Rautapiha kukistettiin. Sormuksen Sota päätti Auringon Kolmannen Ajan ja Neljäs Aika alkoi.

Merkittävimpiä Sormuksen Sodan taisteluita olivat Rautkymin kahlaamoiden taistelut, Ämyrilinnan taistelu, Laakson taistelu, Pelennorin kenttien taistelu, Mustan portin taistelu ja Virranvarren taistelu.