Solaris (vuoden 1972 elokuva)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Solaris
Солярис
DVD-julkaisun kansikuva
DVD-julkaisun kansikuva
Ohjaaja Andrei Tarkovski
Käsikirjoittaja Fridrih Gorenštein
Andrei Tarkovski
Tuottaja Vjatšeslav Tarasov
Säveltäjä Eduard Artemjev
J. S. Bach
Kuvaaja Vadim Jusov
Leikkaaja Ljudmila Feiginova
Nina Marcus
Pääosat Donatas Banionis
Natalja Bondartšuk
Jüri Järvet
Nikolai Grinko
Anatoli Solonitsyn
Vladislav Dvoržetski
Valmistustiedot
Valmistusmaa Neuvostoliitto
Tuotantoyhtiö Mosfilm
Ensi-ilta 1972
Kesto 167 min
Alkuperäiskieli venäjä
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Solaris (ven. Солярис, Soljaris) on Andrei Tarkovskin 1972 ohjaama neuvostoliittolainen tieteiselokuva, joka pohjautuu Stanisław Lemin romaaniin Solaris. Päärooleissa esiintyvät Natalja Bondartšuk, Donatas Banionis, Jüri Järvet, Nikolai Grinko ja Anatoli Solonitsyn. Elokuvamusiikin sävelsi Eduard Artemjev.

Elokuva on palkittu Cannesin elokuvajuhlilla 1972 Juryn erikoispalkinnolla. Natalja Bondartšuk palkittiin parhaana näyttelijänä Panaman kansainvälisillä elokuvajuhlilla 1973.

Solaris on meditatiivinen psykodraama, joka sijoittuu mystiselle planeettamuodostelmalle nimeltä Solaris. Siellä olevan avaruusaseman tieteellinen työ on ajautunut kriisiin ja tämän vuoksi psykologi Kris Kelvin matkaa paikalle selvittämään tilannetta. Hän huomaa, että Solariksella kaikki on todellista ja epätodellista. Planeetan meri on elävää ainetta, joka toimii kuin jättiläisen aivot. Sen arvoitus kiehtoo ihmisiä, koska merellä on kyky muuttaa materiaksi kaikki heidän mielikuvansa ja muistonsa — kodista ja rakkaimmista kaukana Maassa.

Elokuvassa ääretön maailmankaikkeus, mennyt ja tuleva, elämä ja kuolema kietoutuvat toisiinsa. Avain Tarkovskin teoksen maailmaan ja rikkaaseen sisältöön on sen hyväksyminen, että lajityypistä ja tarinasta riippumatta hänen käsittelyssään on aina ihminen — moraali, tietoisuus, muistot ja tarpeet.[1]

Vaikka elokuva on maineikas, ei Lem ollut kuitenkaan tyytyväinen Tarkovskin versioon.[2] Tyytymättömyyden syynä olivat näkemyserot. Lem kuvasi romaanissaan ihmisen kyvyttömyyttä kommunikoida vieraan elämänmuodon kanssa, kun taas Tarkovski nosti keskiöön päähenkilöiden väliset suhteet ja heidän sisäisen maailmansa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Elitisti elokuvalehti
  2. Lem's opinion Stanisław Lemin viralliset kotisivut. lem.pl. Viitattu 4.8.2010. englanti

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]