Solar Impulse

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pienoismalli näytteillä Genevessä 2008. Koneen prototyyppi valmistui seuraavana vuonna.
Kiitotieltä tehty ensimmäinen maastanousu joulukuussa 2009.

Solar Impulse on hanke, jonka tavoitteena on rakentaa aurinkoenergialla maailman ympäri lentävä lentokone.

Varsinaisen koneen virallinen nimi tullee olemaan rekisterin mukainen HB-SIB, kun taas 2009 kesällä valmistuneen prototyypin nimi on HB-SIA. Solar Impulse -hankkeen johtohahmo on sveitsiläinen Bertrand Piccard, joka vuonna 1993 oli mukana kiertämässä maapalloa Orbiter 3 helium-kuumailmapallolla. Hankkeen tukijoiden lukuisasta joukosta löytyvät muun muassa ESA ja hankkeen pääasiallinen tieteellistä apua antava taho, sveitsiläinen Ecole Polytechnique Fédérale de Lausanne -oppilaitos. 2009 projektin budjetiksi kerrottiin 98 miljoonaa dollaria[1].

Yhden hengen miehityksellä lentävällä koneella ei ole kuitenkaan tarkoitus lentää välilaskutonta lentoa, vaan hieman päiväntasaajan pohjoispuolella suoritettavalle maailmankierrolle on suunniteltu viittä välilaskua, pääasiassa lentäjän vaihtamiseksi, mutta myös hankkeen ja koneen esittelemiseksi. Etapit olisivat kestoltaan 3–4 päivää. [2] Maailmanympärilennon toteuttamisessa tähdätään vuoteen 2014.[3]

Suunnittelu ja kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koneen tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bertrand Piccard

HB-SIA (prototyyppi)

  • pituus
  • kärkiväli
  • lentoonlähtöpaino
  • koneteho
  • akusto
  • aurinkopaneelit
  • suurin lentokorkeus
  • keskinopeus
  • 21,85 m
  • 63,40 m
  • 1 600 kg
  • 4 × 10 hv (4 × 7,35 kW) sähkömoottorit
  • litium-polymeeri 220 Wh/kg
  • 11 628 kpl 150 μm yksikiteisestä piistä tehtyjä kennoja; hyötysuhde 22 %
  • 8 500 m
  • 70 km/h

[4]

Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lentokoneen siipien kärkiväli on suunniteltu suureksi isomman aurinkopaneelipinta-alan sekä tavoiteltujen aerodynaamisten ominaisuuksien vuoksi (mahdollistaa moottoritehon pienentämisen). Suurin lentokoneen suorituskykyä rajoittava yksittäinen tekijä on akkujen energiatiheys ja painon pitämiseksi kurissa kone on suunniteltu vain yhdelle henkilölle. Tämä taas, ohjaamon ahtauden vuoksi inhimillisistä syistä estää valilaskuttoman lennon.

Lentokoneeseen kaavailtujen aurinkokennojen valinnassa ratkaisivat hyötysuhde ja niiden paino. Valitut kennot ovat ohuita, pii-monokrystallikennoja, joiden hyötysuhden on noin 20 %. [5] Jos akkujen energiatiheyttä saataisiin nostettua tarpeeksi, tulisivat kahden lentäjän voimin suoritettavat pitkät lennot mahdollisiksi, ehkä jopa välilaskuton lento maailman ympäri. [2]

Vuonna 2003 alkaneen projektin päämääränä vuodelle 2009 oli saada valmiiksi protyyppikone HB-SIA, joka paljastettiinkin tuon vuoden kesäkuussa [1]. Loput etukäteissuunnitelman etapit olivat: koelennot ja ensimmäinen yölento protyypillä 2010, varsinaisen koneen HB-SIB:n rakentaminen 2012 ja lopulta maailmanympärilento vuonna 2014 [2][3]

Koelennot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuussa 2010 HB-SIA-kone lensi ensimmäisen yölentonsa. Kone nousi ilmaan varhain keskiviikkoaamuna 7. heinäkuuta Payernen lentoasemalta. André Borschbergin ohjaama kone kiersi ympyrää Sveitsin taivaalla 26 tuntia, kunnes laskeutui takaisin Payerneen torstaiaamuna. Kone saavutti lennon aikana sekä maksiminopeutensa (68 solmua) että -korkeutensa (8 564 metriä). Lento oli ensimmäinen yön yli kestänyt lento aurinkovoimalla toimivalla koneella.[6][7]

Toukokuussa 2011 HB-SIA-kone lensi ensimmäisen kansainvälisen lentonsa Sveitsin Payernesta Belgiaan, Brysselin lentoasemalle. Lento kesti 12 tuntia 59 minuuttia. Lentomatka oli 630 km ja keskinopeus noin 50 km/h. [8]

Toukokuussa 2012 HB-SIA-kone lähti ensimmäiselle mannertenväliselle lennolleen Payernesta Marokkoon. Ensimmäinen osuus oli Payerne-Madrid. Matka kesti 17 tuntia keskinopeudella 89 km/h. [9] Toinen osuus oli Madrid-Rabat. Lentoreitin pituus oli 830 km ja matka kesti noin 19 tuntia. Lentomatkaa kertyi kaikkiaan 990 km keskinopeudella 52 km/h. Matkan aikana kone nousi yli 8,2 kilometrin korkeuteen hyytäviin lämpötiloihin. HB-SIA-kone laskeutui Rabat-Salen lentokentälle 5. kesäkuuta 2012 klo 23.30 paikallista aikaa. [10] Piccard käytti lennon aikana happinaamaria.[11] Viiden päivän kuluttua HB-SIA-kone jatkaa matkaansa Ouarzazateen Etelä-Marokkoon, jonne on tarkoitus rakentaa maailman suurin aurinkoenergiavoimala. [12]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Solar airplane debuts before 'round-the-world' fligth 26.6.2009. Viitattu 11.10.2009.
  2. a b c Solar Impulse – The main stages of the project Viitattu 11.10.2009.
  3. a b After 60 Hours in Cockpit, Pilot of Solar Impulse Feels ‘Better Than Expected' Wired.com 23.2.2012
  4. HB-SIA (PGN) (Protyypin esittely) Viitattu 11.10.2009.
  5. Solar Impulse – FAQ Viitattu 11.10.2009. (englanniksi)
  6. Aurinkolentokone pysyi ilmassa yli yön Yle Uutiset. 8.7.2010. Helsinki: Yleisradio. Viitattu 10.7.2010.
  7. Järveläinen, Esa: Aurinkolentokone lensi akkuvoimalla vuorokauden. Aamulehti, 9.7.2010, 129. vsk, nro 184, s. A14. Tampere: Kustannus Oy Aamulehti. ISSN 0355-6913.
  8. Successful first international flight for Solar Impulse (Uutinen Solar Impulsen sivulla) 13.5.2011. Bryssel: Solar Impulse SA. Viitattu 14.5.2011. (englanniksi), (ranskaksi), (saksaksi), (espanjaksi), (japaniksi)
  9. Solar Impulse lands safely in Madrid (Uutinen Solar Impulsen sivulla) 25.5.2012. Solar Impulse SA. Viitattu 26.5.2012. (englanniksi)
  10. Flight Report: Madrid - Rabat (Lentoraportti Solar Impulsen sivulla) 5.6.2012. Solar Impulse SA. Viitattu 9.6.2012. (englanniksi)
  11. Aurinkolentokone päätti historiallisen matkansa Helsingin Sanomat. 6.6.2012. Helsinki: Helsingin Sanomat Oy. Viitattu 6.6.2012.
  12. Aurinkoenergialento laskeutui Marokkoon Yle Uutiset. 6.6.2012. Helsinki: Yleisradio. Viitattu 6.6.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Solar Impulse.