Soikkokaksikko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Soikkokaksikko
Listera ovata Saarland 03.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Asparagales
Heimo: Kämmekkäkasvit Orchidaceae
Suku: Kaksikot Listera
Laji: ovata
Kaksiosainen nimi
Listera ovata
(L.) Ait. f.[1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Soikkokaksikko Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Soikkokaksikko Commonsissa

Soikkokaksikko (Listera ovata, syn. Neottia ovata) on Euraasiassa kasvava kämmekkälaji. Suomessa soikkokaksikko on rauhoitettu Suomessa Ahvenanmaata lukuunottamatta.[2]

Herttakaksikon tapaan soikkokaksikkokin tunnetaan myös tieteellisellä sukunimellä Neottia.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soikkokaksikon kukinto.

Soikkokaksikko on sekä sukunsa että muiden kämmekkäkasvien joukosta helposti tunnistettava kasvi. Kasvilla on suikerteleva vaakajuurakko, jonka avulla se lisääntyy kasvullisesti ja muodostaa kasvustoja. Noin 20–60 senttimetriä korkean kasvin varsi on tanakka. Varren alaosassa on lähes vastakkain kaksi soikeaa, 5–20 cm pitkää lehteä. Niiden keskeltä nousee runsaskukkainen, 7–25 cm pitkä tähkämäinen kukinto. Yksittäisten, pitkähuulisten kukkien väri vaihtelee vihreästä rusehtavaan. Kukan kannukseton huuli on 1–1,5 pitkä ja sen kärki kaksiliuskainen. Kukan muut kehälehdet ovat noin 0,5 cm pitkiä ja toisiaan kohti kaartuvia. Huulen tyvellä on mesijuova, josta juovat pienet hyönteiset pölyttävät kukan. Pölyttämättömän kukan huuli osuu kukinnon varteen, mutta myöhemmin se nousee laskusillan tapaan ylös, jotta pölyttäjät eivät enää turhaan kävisi kukassa. Suomessa soikkokaksikko kukkii kesä-heinäkuussa. Hedelmä on pystyhkö, pullea kota.[3][4] Teriö säilyy usein tuoreena siementen varisemiseen asti, jopa elokuulle.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soikkokaksikkoa tavataan lähes koko Euroopasta pohjoisimpia alueita lukuun ottamatta. Levinneisyysalue ulottuu keskisen Venäjän läpi Länsi-Siperiaan ja Keski-Aasiaan. Lajia tavataan myös muun muassa Kaukasuksella, Turkissa ja Iranissa.[5] Soikkokaksikkoa on löytynyt tulokkaana myös Pohjois-Amerikasta.[6]

Suomessa soikkokaksikkoa kasvaa harvinaisena lähes koko maassa, eniten eteläisessä Suomessa. Yleinen laji on kuitenkin ainoastaan Ahvenanmaalla, jossa se lienee pääsaaren yleisin kämmekkälaji.[7][8]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soikkokaksikko kasvaa rehevillä ja kosteilla niityillä, letoilla, lehdoissa ja korpimetsissä.[3] Aikaisemmin laji hyötyi perinteisestä niitty- ja karjataloudesta, mutta on nykyään suuresti taantunut luonnonlaidunten umpeenkasvun takia.[9] Laji on kalkinsuosija.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kämmekät, Suomen orkideat. Toim. Korhonen, Mauri & Vuokko, Seppo. Forssan kustannus Oy, Forssa 1987.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Uusitalo, Anna: Kylien kaunokit, soiden sarat. Keski-Suomen uhanalaiset kasvit. Keski-Suomen ympäristökeskus, Jyväskylä 2007.
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Ålandstryckeriet, Mariehamn 2008.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ITIS
  2. Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 29.6.2010.
  3. a b Retkeilykasvio 1998, s. 497.
  4. Kämmekät, Suomen orkideat 1987, s. 49, 51.
  5. Anderberg, A & A-L: Den virtuella floran: Tvåblad (myös levinneisyyskartta) 2004-2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 29.6.2010. (ruotsiksi)
  6. Flora of North America Viitattu 29.6.2010.
  7. Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki.Kasviatlas 2009: Soikkokaksikon levinneisyys Suomessa Viitattu 29.6.2010.
  8. Ålands flora 2008, s. 337.
  9. Uusitalo 2007, s. 145.
  10. Mossberg B. & Stenberg L.: Suuri Pohjolan kasvio, s. 722. (suom. S. Vuokko & H. Väre). Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]