Soikkokaksikko
| Soikkokaksikko | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Listera ovata (L.) Ait. f.[1] |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Soikkokaksikko Wikispeciesissä |
Soikkokaksikko (Listera ovata, syn. Neottia ovata) on Euraasiassa kasvava kämmekkälaji. Suomessa soikkokaksikko on rauhoitettu Suomessa Ahvenanmaata lukuunottamatta.[2]
Soikkokaksikkoa ei tule sekoittaa tyystin erilaiseen soikkokämmekkään. Herttakaksikon tapaan soikkokaksikkokin tunnetaan myös tieteellisellä sukunimellä Neottia.
Sisällysluettelo |
Ulkonäkö ja koko [muokkaa]
Soikkokaksikko on sekä sukunsa että muiden kämmekkäkasvien joukosta helposti tunnistettava kasvi. Kasvilla on suikerteleva vaakajuurakko, jonka avulla se lisääntyy kasvullisesti ja muodostaa kasvustoja. Noin 20–60 senttimetriä korkean kasvin varsi on tanakka. Varren alaosassa on lähes vastakkain kaksi soikeaa, 5–20 cm pitkää lehteä. Niiden keskeltä nousee runsaskukkainen, 7–25 cm pitkä tähkämäinen kukinto. Yksittäisten, pitkähuulisten kukkien väri vaihtelee vihreästä rusehtavaan. Kukan kannukseton huuli on 1–1,5 pitkä ja sen kärki kaksiliuskainen. Kukan muut kehälehdet ovat noin 0,5 cm pitkiä ja toisiaan kohti kaartuvia. Huulen tyvellä on mesijuova, josta juovat pienet hyönteiset pölyttävät kukan. Pölyttämättömän kukan huuli osuu kukinnon varteen, mutta myöhemmin se nousee laskusillan tapaan ylös, jotta pölyttäjät eivät enää turhaan kävisi kukassa. Suomessa soikkokaksikko kukkii kesä-heinäkuussa. Hedelmä on pystyhkö, pullea kota.[3][4] Teriö säilyy usein tuoreena siementen varisemiseen asti, jopa elokuulle.
Levinneisyys [muokkaa]
Soikkokaksikkoa tavataan lähes koko Euroopasta pohjoisimpia alueita lukuun ottamatta. Levinneisyysalue ulottuu keskisen Venäjän läpi Länsi-Siperiaan ja Keski-Aasiaan. Lajia tavataan myös muun muassa Kaukasuksella, Turkissa ja Iranissa.[5] Soikkokaksikkoa on löytynyt tulokkaana myös Pohjois-Amerikasta.[6]
Suomessa soikkokaksikkoa kasvaa harvinaisena lähes koko maassa, eniten eteläisessä Suomessa. Yleinen laji on kuitenkin ainoastaan Ahvenanmaalla, jossa se lienee pääsaaren yleisin kämmekkälaji.[7][8]
Elinympäristö [muokkaa]
Soikkokaksikko kasvaa rehevillä ja kosteilla niityillä, letoilla, lehdoissa ja korpimetsissä.[3] Aikaisemmin laji hyötyi perinteisestä niitty- ja karjataloudesta, mutta on nykyään suuresti taantunut luonnonlaidunten umpeenkasvun takia.[9] Laji on kalkinsuosija.[10]
Lähteet [muokkaa]
- Kämmekät, Suomen orkideat. Toim. Korhonen, Mauri & Vuokko, Seppo. Forssan kustannus Oy, Forssa 1987.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Uusitalo, Anna: Kylien kaunokit, soiden sarat. Keski-Suomen uhanalaiset kasvit. Keski-Suomen ympäristökeskus, Jyväskylä 2007.
- Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Ålandstryckeriet, Mariehamn 2008.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ ITIS
- ↑ Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 29.6.2010.
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 497.
- ↑ Kämmekät, Suomen orkideat 1987, s. 49, 51.
- ↑ Anderberg, A & A-L: Den virtuella floran: Tvåblad (myös levinneisyyskartta) 2004-2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 29.6.2010. (ruotsiksi)
- ↑ Flora of North America Viitattu 29.6.2010.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki.Kasviatlas 2009: Soikkokaksikon levinneisyys Suomessa Viitattu 29.6.2010.
- ↑ Ålands flora 2008, s. 337.
- ↑ Uusitalo 2007, s. 145.
- ↑ Mossberg B. & Stenberg L.: Suuri Pohjolan kasvio, s. 722. (suom. S. Vuokko & H. Väre). Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
