Soihtuköynnökset
| Soihtuköynnökset | |
|---|---|
 Isosoihtuköynnös (Aeschynanthus speciosus) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Lamiales |
| Heimo: | Gesneriakasvit Gesneriaceae |
| Suku: |
Soihtuköynnökset Aeschynanthus Jack |
| Katso myös | |
|
|
|
Soihtuköynnökset (Aeschynanthus) on laaja suku Kaakkois-Aasiasta kotoisin olevia kasveja, joista useita kasvatetaan huonekasveina.[1] Kasvi on saanut nimensä punaisista tai keltapunaisista soihtua muistuttavista kukistaan. Englanninkielisessä maailmassa kasvi tunnetaan paitsi virallisella nimellään basket vine ("koriköynnös") myös nimellä lipstick plant, koska kukan voi ajatella näyttävän huulipunapuikolta.[2]
Soihtuköynnökset ovat pääasiassa köynnöstäviä tai puolittain jäykkävartisia kasveja. Luonnossa useimmat niistä kasvavat sademetsän puiden päällyskasveina.
Huonekasvina soihtuköynnöksen versot voivat kasvaa yli metrin mittaisiksi. Yleisimpien huonekasvilajien lehdet ovat paksut ja nahkeat. Kukat ilmestyvät tiiviinä kimppuina versojen päihin, lajista ja kasvuoloista riippuen keväällä, kesällä tai syksyllä. Joskus soihtuköynnös voi kukkia parikin kertaa vuodessa.
Yleisimmät huonekasvina kasvatetut lajit ovat A. speciosus eli borneonkaunotar, A. parasiticus, A. radicans eli jaavankaunotar, A. pulcher, A hildebrandii ja A. lobbianus. A. marmoratus -lajia kasvatetaan koristeellisten lehtiensä vuoksi.
Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Soihtuköynnökset viihtyvät parhaiten amppelissa valoisassa ja lämpimässä paikassa, noin 20–25 celsiusasteen lämpötilassa. Kasvia ei tarvitse tukea, ellei sen halua kasvavan ylöspäin. Lepokausi talvella viileässä (15–18 celsiusasteessa) ja lähes kuivana edistää seuraavaa kukintaa. Joidenkin lajien kasvatus onnistuu vain kasvihuoneessa.
Soihtuköynnöksiä kastellaan kohtuullisesti, ja lepokauden aikana ne pidetään lähes kuivina. Soihtuköynnökset pitävät suihkuttamisesta kasvukaudella. Jos kasvi on liian kuivana kasvukaudella, se on altis lehtikirvoille. Kukinnan aikana suihkutus ja kasvin siirtely tai käsittely saa kukat putoamaan.
Lannoitusta tarvitaan varsin vähän, ja mullanvaihto uuteen turvepitoiseen multaan riittää 2–3 vuoden välein. Pitkäversoiseksi kasvaneen vanhan yksilön voi leikata.
Lisääminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Soihtuköynnöstä voi lisätä keväällä lepokauden jälkeen pistokkaista tai taivukkaista. Juurtumista edistää noin 25 celsiusasteen pohjalämpö.
Lajeja ja lajikkeita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- sirosoihtuköynnös (Aeschynanthus hildebrandtii)
- kirjosoihtuköynnös (Aeschynanthus marmoratus)
- pikkusoihtuköynnös (myös jaavankaunotar) (Aschynanthus radicans)
- isosoihtuköynnös (myös borneonkaunotar) (Aeschynanthus speciosus)
- lakkasoihtuköynnös (Aeschynanthus 'Pullobia') [3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Aeschynanthus
- ↑ Daves Garden
- ↑ Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.