Sofja Perovskaja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sofja Perovskaja
Perovskaya-sophia.jpg
Syntynyt 13. syyskuuta 1853
Pietari
Kuollut 15. huhtikuuta 1881 (27 vuotta)
Pietari
Kansallisuus venäläinen
Järjestö Narodnaja volja
Puoliso Andrei Željabov
Vanhemmat isä Lev Nikolajevitš Perovski

Sofja Lvovna Perovskaja (ven. Со́фья Льво́вна Перо́вская; 13. syyskuuta (J: 1. syyskuuta) 1853 Pietari Venäjä15. huhtikuuta (J: 3. huhtikuuta) 1881 Pietari, Venäjä)[1] oli venäläinen vallankumouksellinen ja narodnikki. Hän osallistui Aleksanteri II:n murhan suunnitteluun ja hänet tuomittiin kuolemaan.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sofja Perovskaja oli Pietarin kuvernöörinä toimineen Lev Nikolajevitš Perovskin tytär.[2] Vuonna 1869 hän opiskeli Alartšinskin naistenkursseilla, vuonna 1870 lähti pois kotoa ja vuosina 1871–72 toimi niin sanotussa Tšaikovskin ryhmässä. Hän osallistui narodnikkien toimintaan Pietarissa ja maaseudulla.[1] Tammikuussa 1874[3] Perovskaja pidätettiin mutta laskettiin sitten isänsä takuita vastaan vapaaksi. Tämän jälkeen hän asui äitinsä luona Krimillä.[2]

Heinäkuussa 1877 Perovskaja palasi Pietariin osallistuakseen niin sanottun 193:n oikeudenkäyntiin, jossa hänet vapautettiin syytteistä.[3] Kesällä 1878 hänet karkotettiin Aunuksen kuvernementtiiin, mutta matkalla hän pakeni.[2] Tämän jälkeen Perovskaja liittyi Zemlja i volja -järjestöön ja sen hajottua kesälllä 1879 Narodnaja voljaan. Sen toimeenpanevan komitean jäsenenä hän osallistui Aleksanteri II:n murhayritysten valmisteluun. Keisarin kuolemaan johtaneen attentaatin olivat suunnitelleen Perovskaja ja hänen aiemmin pidätetty aviomiehensä Andrei Željabov[4].

Murhan jälkeen Sofja Perovskaja vangittiin, tuomittiin kuolemaan ja hirtettiin Pietarissa Semjonovskin kentällä.[3] Hän oli ensimmäinen Venäjällä valtiorikoksesta teloitettu nainen. Vuosina 1918–1991 Perovskajan nimeä kantoi Pietarissa Pieni Tallikatu (ven. Malaja Konjušennaja).[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 19, s. 434. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1975. (venäjäksi)
  2. a b c Entsiklopeditšeski slovar Brokgauza i Jefrona (1890–1907). CD-rom. Moskva: Adept, 2002. (venäjäksi)
  3. a b c Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: entsiklopeditšeski spravočnik, s. 475. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1. (venäjäksi)
  4. a b Entsiklopedija Sankt-Peterburg: Perovskaja, S.L. Viitattu 24.4.2009. (venäjäksi)