Sofja Perovskaja
| Sofja Perovskaja | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. syyskuuta 1853 Pietari |
| Kuollut | 15. huhtikuuta 1881 (27 vuotta) Pietari |
| Kansalaisuus | venäläinen |
| Vanhemmat | isä Lev Nikolajevitš Perovski |
| Puoliso | Andrei Željabov |
| Muut tiedot | |
| Järjestö | Narodnaja volja |
Sofja Lvovna Perovskaja (ven. Со́фья Льво́вна Перо́вская; 13. syyskuuta (J: 1. syyskuuta) 1853 Pietari Venäjä – 15. huhtikuuta (J: 3. huhtikuuta) 1881 Pietari, Venäjä)[1] oli venäläinen vallankumouksellinen ja narodnikki. Hän osallistui Aleksanteri II:n murhan suunnitteluun ja hänet tuomittiin kuolemaan.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sofja Perovskaja oli Pietarin kuvernöörinä toimineen Lev Nikolajevitš Perovskin tytär.[2] Vuonna 1869 hän opiskeli Alartšinskin naistenkursseilla, vuonna 1870 lähti pois kotoa ja vuosina 1871–72 toimi niin sanotussa Tšaikovskin ryhmässä. Hän osallistui narodnikkien toimintaan Pietarissa ja maaseudulla.[1] Tammikuussa 1874[3] Perovskaja pidätettiin mutta laskettiin sitten isänsä takuita vastaan vapaaksi. Tämän jälkeen hän asui äitinsä luona Krimillä.[2]
Heinäkuussa 1877 Perovskaja palasi Pietariin osallistuakseen niin sanottun 193:n oikeudenkäyntiin, jossa hänet vapautettiin syytteistä.[3] Kesällä 1878 hänet karkotettiin Aunuksen kuvernementtiin, mutta matkalla hän pakeni.[2] Tämän jälkeen Perovskaja liittyi Zemlja i volja -järjestöön ja sen hajottua kesällä 1879 Narodnaja voljaan. Sen toimeenpanevan komitean jäsenenä hän osallistui Aleksanteri II:n murhayritysten valmisteluun. Keisarin kuolemaan johtaneen attentaatin olivat suunnitelleen Perovskaja ja hänen aiemmin pidätetty aviomiehensä Andrei Željabov[4].
Murhan jälkeen Sofja Perovskaja vangittiin, tuomittiin kuolemaan ja hirtettiin Pietarissa Semjonovskin kentällä.[3] Hän oli ensimmäinen Venäjällä valtiorikoksesta teloitettu nainen. Vuosina 1918–1991 Perovskajan nimeä kantoi Pietarissa Pieni Tallikatu (ven. Malaja Konjušennaja).[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 19, s. 434. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1975. (venäjäksi)
- ↑ a b c Entsiklopeditšeski slovar Brokgauza i Jefrona (1890–1907). CD-rom. Moskva: Adept, 2002. (venäjäksi)
- ↑ a b c Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: entsiklopeditšeski spravotšnik, s. 475. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1. (venäjäksi)
- ↑ a b Entsiklopedija Sankt-Peterburg: Perovskaja, S.L. encspb.ru. Viitattu 24.4.2009. (venäjäksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mika Perkiömäki, Kaikkien vallankumouksellisten äiti: Sofja Perovskaja venäläisessä kaunokirjallisuudessa, Ajan kohina 2017
| ||||||||||
