Social Distortion

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Social Distortion
(19781985, 1986–)
Social Distortion vuonna 2005
Social Distortion vuonna 2005
Tiedot
Tyylilaji: punk rock, hardcore punk, vaihtoehtorock
Kotipaikka: Kalifornia, Yhdysvallat
Laulukieli: englanti
Sivusto: www.socialdistortion.com
Jäsenet
Mike Ness laulu, kitara
Jonny Wickersham kitara
Brent Harding basso
David Hidalgo, Jr. rummut
Levy-yhtiöt
Epitaph Records 2010–
Time Bomb Recordings 1997–2010
Epic Records 1989–1997
Restless Records 1988–1989
Posh Boy Records  
13th Floor Records  

Social Distortion on vuonna 1978 perustettu yhdysvaltalainen punk rock -yhtye. Siitä käytetään myös nimiä SxDx ja Social D. Alkuperäisistä jäsenistä jäljellä on enää laulaja-kitaristi Mike Ness – vuonna 2000 kuollut kitaristi Dennis Danell oli toinen pitkään mukana ollut alkuperäisjäsen.

Yhtyeen musiikki on tyyliltään punkia, hardcore punkia, cow punkia ja rockia. Social Distortionin musiikkiin ovat vaikuttaneet yhtyeen mukaan muun muassa The Clash, New York Dolls, Johnny Cash, Neil Young, The Rolling Stones ja Ramones.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodet 1978–2000[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen aloittaessa vuonna 1978 siihen kuuluivat laulaja-kitaristi Mike Ness, basisti Dennis Danell ja rumpali Casey Royer. Noin vuotta myöhemmin Danell vaihtoi komppikitaraan ja Brent Liles otettiin bassoon. Rumpuihin vaihtui Derek O'Brien. Sen jälkeisinä aikoina rumpalit ja basistit vaihtuivat useasti, vain Ness ja Danell säilyivät.

Vuonna 1982 yhtye teki ensimmäisen kiertueensa, punkyhtye Youth Brigaden kanssa. Debyyttialbumi Mommy's Little Monster julkaistiin 1983. Sen kappaleen ”Another State of Mind” mukaan on nimetty kiertueella kuvattu dokumentti.

Social Distortion hajosi vuonna 1985 Mike Nessin taisteltua huumeiden ja oikeuden kanssa, mutta vuonna 1987 yhtye kokosi rivinsä Nessin ryhdistäydyttyä. Seuraavana vuonna yhtye julkaisi albumin Prison Bound, joka ei vielä ollut menestys kaupallisessa mielessä. Albumilla yhtyeen tyyli oli vaihtunut hardcore punkista punkin kautta niin sanottuun lehmipoikapunkkiin (cow punk), jossa vaikutteina kuului country-musiikki.

Seuraava albumi, vuoden 1990 Social Distortion, nosti hieman Social D:n kaupallista suosiota. Albumissa julkaistiin myös uudet singlet Story Of My Life, Ball & Chain Johnny Cashin coverina Ring Of Fire julkaistiin nyt ensimmäistä kertaa, joista tuli yhtyeen suosituimmat kappaleet. Kuitenkin vasta neljäs albumi, vuoden 1992 Somewhere Between Heaven and Hell, nosti heidät valtavirtasuosioon muun muassa kappaleiden ”Cold Feelings”, ”Born To Lose” ja ”Bad Luck” avulla.

Vuonna 1996, kahden vuoden albuminteon jälkeen, julkaistiin White Light, White Heat, White Trash, joka on Social D:n kaupallisesti menestynein albumi. Vuonna 1998 yhtye julkaisi livealbumin Live at Roxy, jonka jälkeen vuonna 2000 Social Distortion hajosi Dennis Danellin kuoleman jälkeen.

Reunion (2001–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin vuoden kuluttua, vuonna 2001 korvattiin kuollut Danell Jonny Wickershamilla ja rumpali Chuck Bisquitsin tilalle liittyi Charlie Quintana. White Light, White Heat, White Trashin seuraaja (jota suunniteltiin ilmestyväksi jo vuonna 2000) nimettiin Sex, Love And Rock 'n' Rolliksi. Tämä albumi voitti Suomessa musiikkilehti Suen palkinnon vuoden parhaana ulkomaisena albumina 2004.[1]

Social Distortion esiintyi ensimmäistä kertaa Suomessa 27. kesäkuuta 2009 Pitkä kuuma kesä -festivaalilla. Konserttia oli seuraamassa yhteensä 5 000 ihmistä. Toisen kerran yhtye esiintyi 18. kesäkuuta 2011 Seinäjoen Provinssirockissa.

Yhtyeen ulkopuolella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Social Distortionin kappaleita on videopeleissä Guitar Hero 3 (”Story Of My Life”), Guitar Hero: Metallica (”Mommy's Little Monster”) ja Rock Band 2 (”I Was Wrong”).

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dennis Danell (kuollut) – basso (1979–1982) ja kitara (1982–2000)
  • Rikk Agnew – kitara (kiertueilla 1978–1979)
  • Frank Agnew – kitara (kiertueilla 1978–1979)
  • Tim Maag – basso (kiertueilla 1978–1979)
  • Brent Liles (kuollut) – basso (1981–1984)
  • John Maurer – basso (1983–2004)
  • Matt Freeman – basso (kiertueilla 2004–2005)
  • Casey Royer – rummut (kiertueilla 1978–1981)
  • Derek O'Brien – rummut (1981–1984)
  • Bob Stubbs – rummut (kiertueilla 1983–1984)
  • Chris Reece – rummut (1984–1994)
  • Randy Carr (kuollut) – rummut (kiertueilla 1994–1995)
  • Deen Castronovo – rummut (1995–1996)
  • Chuck Biscuits – rummut (1996–2000)
  • Charlie Quintana - rummut (2000-2009)
  • Adam "Atom" Willard – rummut (2009–2010)

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]