Slavutytš

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Slavutytš
(Славутич)
Славутич, Slavutitš
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna
Slavutytšin sijainti
Slavutytšin sijainti

Slavutytš

Koordinaatit: 51.5216°N, 30.7542°EKoordinaatit: 51.5216°N, 30.7542°E

Valtio Ukraina
Alue Kiovan alue
Perustettu 1986
Hallinto
 – Kaupunginjohtaja Volodimir Udovychenko
Väkiluku (2013) 24 826[1]
Kaupungin kotisivut (ukrainaksi)

Slavutytš (ukr. Славутич, ven. Славутич, Slavutitš) on kaupunki Pohjois-Ukrainassa Dneprjoen vasemmalla rannalla, noin 40 km Tšernihivistä ja 200 km Kiovasta. Se sijaitsee Tšernihivin alueen sisällä, mutta kuuluu hallinnollisesti Kiovan alueeseen.[2] Kaupunki rakennettiin vuoden 1986 Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen saastuneesta Prypjatista evakuoitujen asuinpaikaksi.

Kaupungin asukasluvuksi arvioitiin noin 25 000 (2013 alussa).[1] Kaupunki on nimetty Dneprin vanhan slaavilaisen nimen mukaan.lähde?

Asuintaloja Slavutytšissä.
Slavutytš-Tšernobyl -rataa.

Kaupungin rakennus alkoi 1986 pian onnettomuuden jälkeen, ja ensimmäiset asukkaat muuttivat lokakuussa 1988. Slavutytš sijaitsee noin 50 km:n päässä onnettomuuspaikalta, ja ennen rakennustöiden alkua alue peitettiin kahdella metrillä puhdasta maata. Puolet kaupunkilaisista kävi edelleen työssä laitoksella, joka suljettiin lopullisesti vasta 2001. Kaupungista kulkee suora rautatie Valko-Venäjän alueen kautta voimalalle. Tämän jälkeen kaupunki on nimitetty erikoistalousalueeksi, mutta siitä huolimatta ainakin 1500 on muuttanut muualle.lähde?

Kaupungin arkkitehtuuri on modernia ja sen suunnitteluun hankittiin arkkitehteja kahdeksasta neuvostotasavallasta. Kaupunki on jaettu kahdeksaan piiriin, joilla on kullakin omaleimainen tyylinsä.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Devžavna služba statystyky Ukrajiny: Tšyselnist najavnoho naselennja Ukrajiny na 1 sitšnja 2013 roku (pdf) (Ukrainan paikkakuntien viralliset väkilukuarviot 1.1.2013) 2013. Kiova: Deržavna služba statystyky Ukrajiny (Ukrainan tilastokeskus), ukrcensus.gov.ua. Viitattu 23.7.2014. (ukrainaksi)
  2. I. V. Kopylova (redaktor): Atlas avtomobilnyh dorog. Ukraina, Moldova 1:1 250 000. Minsk, Valko-Venäjä: RUP Belkartografija, 2013. (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]