Slash (kirjallisuus)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Harry Potter slash-kirjallisuuden kuvitusta.

Slash tarkoittaa fan fiction -tarinaa, joka keskittyy miesten välisiin romanttisiin tai eroottisiin ihmissuhteisiin. Myös miestin välisiä ihmissuhteita käsitteleviä fan art - eli Fanitaide-piirroksia nimitetään slashiksi. Slashiin lasketaan myös naisten välisistä eroottisista suhteista kertovat tarinat, joita kutsutaan myös termillä femslash. Slash-tarinoihin lainatut henkilöhahmot esitetään alkuperäisissä televisiosarjoissa ja elokuvissa yleensä heteroseksuaaleina, mutta tarinoiden kirjoittajat tulkitsevat esitetyt vihjeet tietoisesti homoeroottisiksi. Vastakarvaan tulkitsemisessa auttaa lähteen monitulkintaisuus, jolloin katsoja voi työskennellä yhtä lailla homo- kuin heteroerotiikkaakin kohti.

Slashin taso vaihtelee päähenkilöiden syvästä ystävyydestä ja käsien pitelystä aina erittäin yksityiskohtaisiin seksiaktien kuvauksiin asti.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Slashin katsotaan syntyneen, kun Star Trekin fanit alkoivat pohtia 1970-luvulla sitä, että sarjan päähenkilöillä Kirkillä ja Spockilla oli paljon lämpimämpi suhde keskenään kuin kenenkään sarjassa esiintyneen naishahmon kanssa. Slash-sana viittaa /-merkkiin eli vinoviivaan, (engl. slash), jolla tarinoiden esitiedoissa ilmoitettavan romanttisen pariskunnan nimet erotetaan toisistaan (esimerkiksi Kirk/Spock). /-merkintä on alun perin kehitetty luettelomerkinnäksi fanzine-lehtien postimyyntitilaajia varten. Slash-tarinat sijoitettiin alun perin science fiction -ympäristöihin, kuten Star Trekin ja brittiläisen Blake’s 7 -sarjan tiimoille, jolloin tarinoiden epäuskottavuus voitiin perustella tulevaisuuteen sijoitetulla science fiction -elementillä. Suosituin pariskunta kaikessa slashissa oli vielä 1991 Star Trekin Kirk/Spock.

Slash-ilmiön tulkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loitontaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Slash on yksi naiskirjoittajan keinoista loitontaa itsensä tapahtumista. Itseä ei aina haluta samastaa hahmoihin, joten kaikki naispuoliset hahmot siivotaan ulos juonesta. Yleensä slash-kertomusten miehet käyttäytyvät kuitenkin enemmän tai vähemmän naismaisesti, joten loitontaminen harvoin onnistuu muutoin kun ulkonaisella tasolla. Slash poistaa myös naisvartalon fantasiasta.

Turvallinen fantasia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miesten välisten suhteiden ja seksin kuvittelu voi toimia turvallisena fantasiana. Naisesta tuntuu, että hän ei itse ole fantasioidensa subjekti, kun kuvitelmat on etäännytetty pois naiseudesta. Kun naishahmo on poistettu, tarinan nautinto saadaan ennemminkin voyerististen strategioiden kuin samastumisen kautta. Kuitenkin slash-tarinoissa miehet harvemmin käyttäytyvät kuten miesten luulisi, vaan he puhuvat tunteistaan, potevat sydänsuruja ja kokevat himoa ja rakkautta erittäin naiselliseen tapaan. Joissain tarinoissa on laitettu miehet jopa synnyttämään lapsia (usein käytetään termiä male pregnancy, mpreg.). Näissä tarinoissa käydään selvästi läpi naiskirjoittajien omia pelkoja ja tuntemuksia äitiyttä kohtaan.

Miehen mysteeri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naiset voivat myös kokea miehen mysteerinä, joka on yritettävä ratkaista. Toista sukupuolta ei ymmärretä, joten heillä täytyy ”leikkiä” ratkaisun löytämiseksi. Jos kirjoittaja on kriittinen tekstejään kohtaan, hänen voi olla vaikeampi kirjoittaa naishahmoista, koska realismi iskee vastaan. Kun kirjoittajalla ei ole oikeaa tietoa miehen aivoituksista, voi hahmojen irrationaalinen käyttäytyminen mennä miehisen mysteerin suojaamana läpi.

Vastareaktio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laura Mulveyn feministisen elokuvakritiikin mukaan audiovisuaalisen katsomisen nautinto on länsimaisessa yhteiskunnassa automaattisesti asemoitu niin, että mies on aktiivinen tekijä ja katsoja ja nainen on passiivinen kohde. Nainen on spektaakkeli, katsomisen kohde, jonka merkitys ei ole hänen naiseudessaan vaan hänen fetisistisen luonteen omaavassa spektaakkelissaan. Nainen spektaakkelina ei kuljeta elokuvan juonta mihinkään, vaan hänet on liitetty usein erillisiksi osioiksi juonen rinnalle. Naisen merkityksettömyys juonen kannalta voi johtaa jopa naisen siivoamiseen kokonaan pois elokuvasta tai televisiosarjasta. Tällöin jo kertomuksen perusasetelma tekee miesten välisten suhteiden pohdiskelun tuottavammaksi kuin miesten ja yleensä vain televisiosarjan yhdessä jaksossa tai elokuvassa rakastelukohtauksessa kerran esiintyvien naissivuhenkilöiden suhteiden pohdinta.

Slash antaa naiskirjoittajalle mahdollisuuden kieltäytyä perinteisestä naisen roolista klassisessa narratiivissa, jossa mies on sankari ja nainen on uhri tai konna. Kirjoittaja hylkää vanhan roolin uhrina ja samastuu kehen haluaa, sankariin tai melodramaattiseen hahmoon. Slash on siis tapa kieltäytyä hyväksymästä valmiita jumiutuneita sukupuolirooleja.

Tarjotun materiaalin käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Constance Penleyn mukaan slashin kirjoittamisen syynä ei ole niinkään naisten vieraantuminen ruumiistaan tai androgyynin romanssin tuottamisen tarve, vaan fanit yksinkertaisesti rakentavat tarinoita tarjolla olevista aineksista. Kulttuuri tarjoaa enemmän voimakkaita mies- kuin naishahmoja, joten niitä myös käytetään. Mieshahmojen alkuperäinen koodaaminen heteroseksuaalisiksi ei estä faneja kirjoittamasta tahtomiaan tarinoita.

Slash erotiikkana ja romantiikkana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi syy slashin kuluttamiseen on erotiikan tarve. Miesten välinen erotiikka voi olla heteronaisten mielestä aivan yhtä vetovoimaista kuin lesboerotiikka heteromiesten mielestä. Slash-fiktiota voidaan myös käyttää kuin mitä tahansa Internetistä löytyvää eroottista tai pornografista tarinaa. Vaikka suurin osa fanifiktiona julkaistusta erotiikasta on usein naiselliseksi koetun pehmopornon mukaisia, löytää lukija halutessaan tarinoita myös valtaleikeistä, sadomasokismista, raiskauksesta, insestistä ja muista yhteiskunnassa kyseenalaisista aiheista.

Slashin vastustus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotkin harrastajat eivät lue slashia koska he eivät yksinkertaisesti näe sitä asiaan kuuluvana. Slash on kuitenkin loppujen lopuksi tarinankerrontatapa, joka vaatii useimmiten runsaasti tarkoituksellista alkuperäislähteen “väärinlukemista” ollakseen lähestulkoonkaan uskottavaa. Jos harrastaja ei voi tai halua luopua epäuskostaan slashin epärealistisuutta kohtaan, voi hän valintojensa kautta jättää tämän ilmiön kokonaan väliin.

Jo slashin syntyvaiheessa sillä oli paljon vastustajia, koska slash-tarinoiden ajateltiin sotivan hahmojen karaktarisaatiota vastaan. Vastuksen syynä voi olla myös moraalinen närkästys tai kyvyttömyys slashin vaatimaan ”väärään” tulkintaan.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jenkins, Henry 1992. Textual Poachers Television Fans & participatory Culture. London, New York: Routledge