Slade in Flame

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee musiikkialbumia. Elokuvasta katso Flame (elokuva).
Slade in Flame
Slade
Soundtrack-albumin Slade in Flame kansikuva
Soundtrack-albumin tiedot
 Äänitetty  Olympic Studios, Lontoo
 Julkaistu Yhdistynyt kuningaskunta 29. marraskuuta 1974
Yhdysvallat heinäkuu 1975
 Formaatti LP, CD
 Tuottaja(t) Chas Chandler
 Tyylilaji glam rock, hard rock, poprock, rock and roll
 Kesto 41.20
 Levy-yhtiö Yhdistynyt kuningaskunta Polydor Records
Yhdysvallat Warner Bros. Records
Muut kannet

Albumin takakansi.
Listasijoitukset

 Britannia: 6.
 Yhdysvallat: 93.
Ks. lisää listasijoituksia

Sladen muut julkaisut
Old, New, Borrowed and Blue
1974
Slade in Flame
1974
Nobody’s Fools
1976
Singlet albumilta Slade in Flame
  1. Far Far Away
    Julkaistu: 11. lokakuuta 1974
  2. How Does It Feel?
    Julkaistu: 7. helmikuuta 1975

Slade in Flame on brittiläisen Slade-yhtyeen 29. marraskuuta 1974 julkaistu viides studioalbumi. Se on samalla soundtrack yhtyeen samannimiseen elokuvaan, joka kertoo tarinan kuvitteellisesta Flame-nimisestä yhtyeestä 1960-luvulla. Sladen musiikillinen tyyli muuttui albumilla hieman; sillä kuullaan puhallinsoittimia. Slade in Flame on samalla yhtyeen ensimmäinen albumi, jolla ei ole lainakappaleita.

Levy oli odotuksiin nähden pienoinen kaupallinen pettymys, sillä se ei yltänyt Britanniassa listan kuudetta sijaa korkeammalle, kun kolme edellistä albumia olivat olleet listaykkösiä. Slade in Flame päättikin yhtyeen valta-aseman Britannian suosikkiyhtyeenä. Albumi sisältää kuitenkin erään Sladen kaikkien aikojen tunnetuimmista hiteistä, ”Far Far Awayn”. Toinen single oli ”How Does It Feel?”.

Slade in Flame julkaistiin Yhdysvalloissa vasta heinäkuussa 1975. Kyseinen painos eroaa kappaleiltaan hieman Euroopan-versiosta – siltä puuttuvat kappaleet ”Summer Song (Wishing You Were Here)” ja ”Heaven Knows”, joiden tilalla ovat singleinäkin ilmestyneet ”The Bangin’ Man” ja ”Thanks for the Memory (Wham Bam Thank You Mam)”. Toisin kuin Britanniassa, Yhdysvalloissa Slade in Flame menestyi edellistä albumia paremmin.

Äänitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Slade in Flamen äänityspaikkana toimi Lontoon Olympic-studio ja äänittäjänä Alan O’Duffy.[1] Aiemmin yhtye ja tuottaja Chas Chandler olivat pyrkineet albumeilla mahdollisen livetunnelmaiseen soundiin, mutta Slade in Flamella käytettiin studion mahdollisuuksia huomattavasti enemmän hyväksi sekä kiinnitettiin huomiota pieniinkin yksityiskohtiin.[2]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jo Sladen edellinen albumi Old, New, Borrowed and Blue (1974) oli antanut osviittaa yhtyeen tulevasta tyylinmuutoksesta. Sitä edeltäneet Slade-albumit olivat olleet raskasta ja kovaäänistä rockia, kun taas kyseiselle levylle sisältyi myös muutamia kevyempiä kappaleita. Lisää ennakointia tulevasta saatiin lokakuussa 1974, kun akustisvoittoinen single ”Far Far Away” ilmestyi.[3] Slade oli myös ilmoittanut siirtävänsä musiikkiaan kevyempään suuntaan.[4]

Uusi tyyli kuuluu Slade in Flamella, jolla on totuttua enemmän hitaita ja keskiraskaita kappaleita. Myös puhallinsoitinten käyttö on albumilla runsasta.[4] Yhtyeen fiktiivinen rooli elokuvassa antoi mahdollisuuden siirtyä sille perinteisestä musiikillisesta kaavasta hieman poispäin.[3] Sladen lauluntekijöiden, solisti-kitaristi Noddy Holderin ja basisti Jim Lean luovuuden on sanottu olleen näihin aikoihin suurimmillaan, ja kaikki levyn kappaleet onkin merkitty heidän tekemikseen.[4]

Tietoa kappaleista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumin aloittava ”How Does It Feel?” on rauhallisen melodian omaava pianovoittoinen kappale, jonka väliosassa puhaltimet soivat voimakkaasti luoden vastapainoa ja moniulotteisuutta. Se on samalla itse elokuvan tunnuskappale.[1] Soitinnukseltaan ”How Does It Feel?” oli yhtyeelle ennenkuulumaton. Myös sanoitukset olivat poikkeuksellisen filosofiset.[3] ”Them Kinda Monkeys Can't Swing” edustaa Sladelle perinteistä raskasta rockia – mukana on tosin puhallinsoittimia. Dave Hill käyttää slide-kitarassaan huomattavan paljon säröä. Teemaltaan optimistinen[3] ”So Far So Good” on keskiraskas kappale, joka edustaa samalla koko albumin yleistä linjaa.[1] Kappaleen sanomana on oikea asenne elämään.[3] Sitä seuraavassa kappaleessa ”Summer Song (Wishing You Were Here)” on tavoiteltu Slade in Flame -elokuvan mukaisesti 1960-luvun tunnelmaa ja The Beatlesille ominaista taustalaulutekniikkaa.[1] Tätä lomaromanssista kertovaa kappaletta on musiikiltaan ja teemaltaan verrattu yhtyeen vuoden 1973 hittiin ”Merry Xmas Everybodyyn”.[3] A-puolen päättävä ”O.K. Yesterday Was Yesterday” on jälleen Sladelle tyypillinen raskas rock, jossa slide-kitara on esillä.[5] Kappale käsittelee kasvamista ja teinien tapoja.[3]

B-puolen aloittaa jo ennen itse albumia julkaistu akustisvoittoinen singlehitti ”Far Far Away”, joka on samalla yksi kuuluisimmista Slade-klassikoista.[5] Tämä koti-ikävästä kertova kappale oli ensimmäinen elokuvaan kirjoitettu kappale.[6] ”Far Far Awayta” seuraavaa ”This Girlia” on sanottu Slade in Flamen mystisimmäksi kappaleeksi. Solisti Noddy Holderin ääntä on muokattu efekteillä, mikä luo psykedeelisen tunnelman. Kappaletta hallitsee klavinetti ja myös puhallinsoittimien osuus on suuri. Soundtrackilla ”This Girlin” sanoitukset ovat täysin erilaiset kuin elokuvassa.[1][3] ”Lay It Down” on jälleen tyylillisesti perinteisempää Sladea, ja sen sanoitus kertoo soittamisen iloista ja suruista.[2] Kappaleeseen saatiin vahvoja vaikutteita Rolling Stonesilta, erityisesti levytyksestä ”Brown Sugar”.[3] Optimistinen ja kevytmielinen[3] ”Heaven Knows” jatkaa levyn keskiraskasta tyyliä. Albumin päättää rock-tyylinen ”Standin' on the Corner”, jossa albumin linjan mukaisesti on runsaasti puhaltimia ja myös saksofonisoolo. Sanoitukset, joita on verrattu Sweet-yhtyeen vastaaviin, kertovat naisen iskemisestä.[2][3]

Kansitaide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumin kansikuvassa yhtye poseeraa kiiltoasuissa, jotka näyttävät valon ja mustan taustan vuoksi valkoisilta. Takakannessa on kuva yhtyeestä samoissa vaatteissa taustan ollessa liekinoranssi. Takakannen kappalelistassa kappaleet on lueteltu sattumanvaraisessa, väärässä järjestyksessä, mikä on kuitenkin korjattu levyn CD-versioissa. Sisäkannessa on lukuisia kuvia elokuvasta, yhtyeen jäsenten kuvat sekä tekijätiedot.[4]

Julkaisu ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myynti ja julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Slade in Flame ilmestyi Britanniassa 29. marraskuuta 1974. Julkaisija oli Polydor Records tunnuksella 2442-126.[7] Se debytoi Britannian listalla 14. joulukuuta 1974 ollen sijalla kuusi, mikä myös jäi sen korkeimmaksi sijoitukseksi. Albumi pysyi listalla kaikkiaan kahdeksantoista viikkoa, pudoten siltä huhtikuussa 1975.[8] New Musical Expressin listalla Slade in Flame oli parhaimmillaan yhdeksäntenä.[9] Albumi ei menestynyt yhtä hyvin kuin edelliset Slade-albumit, sillä levyt Slayed?, Sladest ja Old, New, Borrowed and Blue olivat kaikki olleet listaykkösiä. Tämän vuoksi levyä on jopa pidetty pienenä floppina. Syyksi odotettua heikompaan menestykseen on epäilty esimerkiksi pientä tyylinmuutosta.[9][10] Onkin sanottu, että vaikka Slade in Flame oli Sladelle musiikillinen harppaus, merkitsi se myös yhtyeen valtakauden loppua Britannian suosikkiyhtyeenä. Levy esitteli aikuistuneen Sladen, mutta sen fanikunta ei ollut valmistautunut kasvamaan mukana.[3]

Yhdysvalloissa albumin julkaisi Warner Bros heinäkuussa 1975, ja se eroaa hieman Euroopan-painoksesta kappalesisällön ja ulkoasunkin osalta. Levyltä puuttuvat kappaleet ”Summer Song (Wishing You Were Here)” ja ”Heaven Knows”, jotka on korvattu singlekappaleilla ”The Bangin’ Man” ja ”Thanks for the Memory (Wham Bam Thank You Mam)”, minkä lisäksi albumi on masteroitu Warnerin studioilla Hollywoodissa. Lisäksi Yhdysvaltain-versio ei ole Euroopan-painoksen vastaisesti avattavakantista mallia. Lisäksi takakannen tekstit ovat valkoisen sijaan mustat.[11] Yhdysvalloissa albumi menestyi edellislevyä paremmin, vaikkakin totutusti selvästi heikommin kuin Euroopassa. Slade in Flame nousi Billboard 200 -listan sijalle 93, kun edellinen albumi oli ollut korkeimmillaan sijalla 168.[12]

Listasijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtio Korkein sijoitus Listaviikot Nousu listalle Lähde
 Norja 2. 20 viikko 50/1974 [13]
 Tanska 2. 11 viikko 49/1974 [14]
 Britannia 6. 18 14.12.1974 [15]
 Suomi 10. 14 tammikuu 1975 [16]
 Australia 25. [17]
 Länsi-Saksa 41. [13]
 Yhdysvallat 93. 1975 [12]

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan-painos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-puoli

  1. How Does It Feel? – 5.55
  2. Them Kinda Monkeys Can’t Swing – 3.28
  3. So Far So Good – 3.02
  4. Summer Song (Wishing You Were Here) – 3.36
  5. O.K. Yesterday Was Yesterday – 3.59

B-puoli

  1. Far Far Away – 3.37
  2. This Girl – 3.32
  3. Lay It Down – 4.09
  4. Heaven Knows – 3.56
  5. Standin’ on the Corner – 4.54

[18]

Amerikan-painos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-puoli

  1. How Does It Feel? – 5.57
  2. Them Kinda Monkeys Can’t Swing – 3.25
  3. So Far So Good – 3.00
  4. Bangin’ Man – 4.12
  5. O.K. Yesterday Was Yesterday – 3.58

B-puoli

  1. Far Far Away – 3.37
  2. This Girl – 3.32
  3. Lay It Down – 4.10
  4. Thanks for the Memories – 4.36
  5. Standin’ on the Corner – 4.54

[19]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • ”Far Far Away” UK #2, FIN #12
  • ”How Does It Feel?” UK #15

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muusikot

  • Ron Carthy – trumpetti
  • Eddie Quansah – trumpetti
  • Chris Mercer – tenori- ja baritonisaksofoni
  • Mick Eve – tenorisaksofoni
  • Steve Gregory – tenorisaksofoni
  • Byd Beadle – baritonisaksofoni
  • Chris Smith – pasuuna
  • Malcolm Griffiths – bassopasuuna

[3]

Muut

  • Alan O’Duffy – äänitys
  • Gered Mankowitz – valokuvat
  • Paul Welch – taiteellinen johtaja
  • Wadewood Associates – muotoilu
  • Steve Ridgeway – logon muotoilu

[20]

Arvostelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Perttunen, Jukka & Väistö, Keijo: Slade - hämmästyttävä rock'n'roll syndrooma. Tampere: Juvenes Print, 2004. ISBN 952-5546-03-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Väistö, Perttunen 2004, s.88.
  2. a b c Väistö, Perttunen 2004, s.89.
  3. a b c d e f g h i j k l m Slade in Flame -CD-levyn kansilehden esittelyteksti, kirjoittanut Chris Ingham (SALVOCD004).
  4. a b c d Väistö, Perttunen 2004, s.87.
  5. a b Väistö, Perttunen 2004, s.86.
  6. Väistö, Perttunen 2004, s.85.
  7. Slade - Weer All Crazee - Main Page (katso Vinyl) slade-weerallcrazee.co.uk. Viitattu 6.6.2012. (englanniksi)
  8. ChartArchive - Slade - Slade In Flame Chart Archive. Viitattu 6.6.2012. [vanhentunut linkki] (englanniksi)
  9. a b Väistö, Perttunen 2004, s.90.
  10. ChartArchive - Slade Chart Archive. Viitattu 6.6.2012. [vanhentunut linkki] (englanniksi)
  11. Väistö, Perttunen 2004, s.89–90.
  12. a b Slade Awards AllMusic. Viitattu 26.5.2016. (englanniksi)
  13. a b norwegiancharts.com - Slade - Slade In Flame Norwegiancharts.com. Viitattu 27.5.2016. (englanniksi)
  14. Slade in Flame - Slade Danskehitlister.dk. Viitattu 27.5.2016. (tanskaksi)
  15. Slade in Flame - Slade ChartArchive.org. Viitattu 27.5.2016. [vanhentunut linkki] (englanniksi)
  16. Pennanen, Timo: Sisältää hitin, levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972, s. 265. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 978-951-1-21053-5.
  17. Slade jugi3.ch/homepage/slade. Viitattu 19.1.2010. (englanniksi)
  18. Slade - Slade In Flame (CD, Album) at Discogs Discogs. Viitattu 31.5.2016. (englanniksi)
  19. Slade: Slade in Flame -vinyylilevyn etiketin tiedot (Warner Bros. BS 2865).
  20. Slade: Slade in Flame -vinyylin sisäkannen tiedot (Polydor Deluxe 2442 126).