Skalmeija

Sopraano- ja sopraninoskalmeija

Skalmeija/pommeriperhe: basso-, tenori-, alttopommeri, sopraanoskalmeija sekä suukappaleita ("lehdyköitä").

Nainen soittaa bassopommeria (=skalmeijaa) (Tobias Stimmer n. vuonna 1500).

Skalmeija on lähinnä keskiajan ja renessanssin musiikissa käytetty kaksoislehdykkäsoittimiin kuuluva puupuhallin. Nykysoittimista se muistuttaa eniten oboeta. Aasiasta kotoisin oleva skalmeija on tullut eurooppalaisten tietoisuuteen jo 1100-luvulla, kun ristiretkeläiset toivat sen varhaisen muodon Eurooppaan. Käytettiin usein kovaäänisessä ulkoilma- ym. seremoniallisessa musiikissa (myös suurissa sisätiloissa) samaa soitinperhettä edustavien pommerien kanssa (skalmeijaa suurempia kokoja); altto, ja ainakin 1500- ja 1600-luvulla tenori, basso ja kvartti- sekä kvinttibasso. Pommereissa oli usein vähintään 1 läppä matalinta ääntä varten (myös enemmän[4] läppiä): basetti- (jatkettu tenori),basso- ja siitä vielä suuremmissa pommereissa; päästiin kvarttia alemmas perussäveltä.

Erilaisia kansansoitin/puhallinorkesteriversioita on säilynyt käytössä Espanjassa, Ranskassa ja etelä-Italiassa. Balkanin alueella käytettävät soittimet edustavat lähinnä itämaista tyyppiä (zurna jne.)