Varhaiset korkeakulttuurit

Varhaiset korkeakulttuurit olivat ihmisyhteisöjä, joihin kehittyi muita monimutkaisempi yhteiskuntajärjestelmä jo varhain, neoliittisen kauden alussa. Niille on yhteistä kaupunkimaisen asutuksen syntyminen, mutta niistä voidaan tunnistaa seitsemän muutakin yleistä piirrettä: järjestäytynyt hallinto, monimutkainen uskonto, eriytyneitä ammatteja, yhteiskuntaluokkia, taidetta ja arkkitehtuuria, julkisia laitoksia ja kirjoitusjärjestelmä.

Sivilisaation synnyn edellytys on valtiomaisen mutkikkaan, kerrostuneen yhteiskunnan synty. Yhteiskunnan synnyn arvellaan liittyvän heimopäällikön kykyyn valvoa elintarvikevarastoa, johon ihmiset luovuttavat tuottamaansa viljaa verona. Päällikön valta kasvaa voimakkaissa sodissa ympäröivien heimojen kanssa. Näiden arvellaan liittyvän taisteluun elintilasta, muun muassa viljellystä maasta, ja halusta ryöstää naapuriheimoja. Myös temppelillä ja uskonnolla on keskeinen osuus varhaisten yhteiskuntien synnyssä.

Assyyrialainen ratsumies, kivikaiverrus ajalta noin 700 vuotta ennen ajanlaskun alkua

Sivilisaation synty

Sivilisaatio tarkoittaa kulttuuria, jossa osataan kirjoittaa ja lukea, ja johon liittyy yhteiskuntaluokkiin kerrostunut yhteiskunta, jossa on monen eri alan ammattilaisia.

Varhaisin sivilisaatio eli korkeakulttuuri syntyi Etelä-Mesopotamiassa Sumerissa, nykyisessä Etelä-Irakissa noin 3500 eaa. missä alettiin käyttää kuvakirjoitusta. Samoihin aikoihin asutuskeskukset kasvoivat kymmenien tuhansien asukkaiden kaupungeiksi. Sivilisaatiota edeltävä kehitys oli vienyt Sumerissa parituhatta vuotta. Sen edellytyksenä oli kastelukanavien avulla toteutettu maanviljely. Muita tunnettuja varhaisia sivilisaatioita ovat Faaraoiden Egypti, Indus-kulttuuri, Kiina sekä Amerikan mantereella Perun ja Mesoamerikan intiaanikulttuurit. Myös suomessa havaittiin heimoja, joissa oli korkeakulttuurin piirteitä. Näitä varhaisia sivilisaatioita on sanottu myös varhaisvaltioiksi. Sivilisaatiolle eli korkeakulttuurille on ominaista keskitetty valtiomainen hallinto, kaupungit, eriytyminen ammattiryhmiin, kalenteri ja kirjoitus sekä kehittynyt sotalaitos ja virkamiehistö ja suuret rakennelmat. Varhaisille sivilisaatioille oli ominaista uskonnon, temppelin ja papiston suuri mahti. Tämän uskotaan johtuvan siitä, että temppeli varastoi esimerkiksi elintarvikkeita monesti toistuvien nälänhätien varalle. Sittemmin korkeakulttuurin katsotaan siirtyneen Mesopotamiasta muualle Euraasiaan noin 2000–1500 eaa. Varhaisten sivilisaatioiden syntyalueet olivat kaikki kuivien tai puolikuivien alueiden ympäröimiä jokilaaksoja, joissa kasteluviljelyllä on merkittävä osuus.

Vaikka muinaisessa Perussa ei osattu kirjoittaa, on sen kulttuurissa monia sivilisaation piirteitä. Perussa merkittävä ravinnon lähde oli sivilisaation synnyn aikoihin kalastus, maanviljely tuli mukaan myöhemmin.

Varhaiset kulttuurialueet, isolationismi ja diffusionismi

Sumerin varhainen sivilisaatio syntyi n 3500 eaa., Egyptin noin 3100 eaa., Indusjoen laakson noin 2500 eaa. ja Kiinan noin 2200-1600 eaa. Tämä näyttäisi tukevan ajatusta, että sivilisaation perustavat ajatukset ovat levittäytyneet alkujaan Sumerista. Niinhän maanviljelykin levisi laajalle alueelle neoliittisella kaudella Lähi-idästä. Esimerkiksi Indus-kirjoitus on kehittynyt sumerilaisesta kuvakirjoituksesta. Mesopotamian kaupunkivaltioiden nousu veti Indusjoen laakson alueen imuunsa, ja levitti vaikutustaan Iranin pohjoispuolen jokilaaksoihin asti. Niinpä kulttuuri on levittäytynyt diffuusion avulla, imitoimalla tai muun muassa uskonnollisen lähetystyön mukana.

Etelä-Amerikassa Perun rannikolla alettiin rakentaa monumentteja noin 2800 eaa. Atacaman aavikon jokilaaksoissa. Uskotaan kaupan tai meritse suoritettujen valloitusretkien levittäneen korkeakulttuurin siemenet n. 1800 eaa. Guatemalan rannikolle. Tähän viittaa se, että niin Keski-Amerikan olmeekit kuin Etelä-Amerikan varhaisten kaupunkivaltion johtajat rakensivat tasannemaisia katkaistuja pyramideja.

Koska eri kulttuurialueet ovat kaukana toisistaan, ns. isolationistit ovat väittäneet, että varhaisten korkeakulttuurien kehitys oli pitkälti itsenäistä.^lähde? Tätä väitettä tukee esim. se, että Mesoamerikassa keksitty kirjoitus ei levinnyt muinaiseen Peruun, missä käytettiin jonkinlaisia puumerkkejä ja alkeellista solmukirjoitusta, quipua.

Ns. hyperdiffusionistit ovat sanoneet, että kaikki korkeakulttuuri on alkujaan lähtöisin Mesopotamiasta, ja että jossain vaiheessa Amerikkaan purjehtimalla on viety kulttuurin siemeniä. Tiedetään Euroopan ja Lähi-Idän ihmisten purjehtineen jo varhain melko pitkiä matkoja, mutta ei ole todisteita valtameren ylittämiseen kyenneistä laivoista ennen keskiaikaa.^lähde?

Sivilisaation synnyn syitä

Ei ole tarkkaa käsitystä siitä, mitkä tekijät käynnistivät sivilisaation synnyn. Mutta se tiedetään, että varhaisten sivilisaatioiden synty seurasi maanviljelyä ja vaati paikoilleen asettunutta asutusta eristyneissä jokilaaksoissa. Sivilisaation syntyyn liittyi valtion synty. Valtiolla on tietty alue ja väestö. Kaikilla sivilisaation syntyalueilla on harjoitettu kasteluviljelyä, jossa joesta tulevaa vettä ja lietettä ohjataan peltoihin. Maanviljely on tällöin tehostettu äärimmilleen. Kasteluviljely vaatii suuren työn mutta tuottaa paljon. Kasteluviljely vaatii jonkinlaista keskitettyä ohjausta ja asutuksen pysyttelyä paikoillaan. Toisaalta on alueita, joissa suuria kastelusysteemejä hoidetaan ilman valtiomaista ohjausta, esimerkiksi Filippiineillä.

Sivilisaation synty vaatii viljan varastointia. Keskitetty varastointi tekee ihmisiä riippuvaksi valtiosta esimerkiksi jos sato epäonnistuu. Tätä tapahtui usein esimerkiksi Egyptissä: jos kuivuuden takia Niilin tulvat jäivät saamatta, pellot eivät saaneet vettä ja lietettä, ja tuli nälänhätä. Viljaa varastoivat temppeli ja valtio saivat näin ihmiset kontrolliinsa, ihmisten oli toteltava hallitsijoitaan, jotta eivät kuolisi nälkään. Nälänhätä oli muinaisvaltioissa tavallinen vieras.

Sivilisaation synnyn katsotaan johtuvan muun muassa voimakkaasta väestönkasvusta ja eri alueiden välistä sodista, jotka vaativat keskitettyä johtoa. Jatkuvat sodat lisäävät päälliköiden valtaa. Asutuksen täytyy olla myös melko eristynyttä, esimerkiksi autiomaiden ja vihamielisten heimojen ympäröimää. Jos kylä vallataan sodassa, sen asukkaat eivät voi karata minnekään, vaan alkavat mieluummin maksaa veroa vallanneen kylän päällikölle.

Sivilisaatiota edeltävät yksiköt olivat päällikkökuntia, joiden piirissä saattoi olla tuhansia ihmisiä. Nämä päällikkökunnat sotivat keskenään. Eräs sivilisaation synnyn edellytyksistä näyttää olevan päällikkökuntien synty. Päällikkökunnat ovat voimakkaiden päälliköiden johtamia kyliä. Mutkikkaassa päällikkökunnassa yksi kylä johtaa monia kyliä. Päällikkökunnissa on useimmiten tietty päällikkösuku, joka johtaa suurempaa joukkoa. Päällikköjä avustaa papisto. Päälliköitä kohdellaan päällikkökunnissa monesti hyvin kunnioittavasti ja he voivat päättää jopa tavallisten heimolaisten elämästä ja kuolemasta. Voimakkaita, ei-valtiomaisia päällikkökuntia olivat muun muassa Kolumbian muiscojen yhteiskunta, jossa paikallispäälliköiden valta oli voimakas, mutta ylipäälliköiden valta melko heikko ja ilmeni useimmin sotien tms. tapauksessa. Varhaisesta Mesopotamiasta on löydetty linnoitettuja kyliä ja linkojen ammusvarastoja. Varhaisia päällikkökuntia olivat esimerkiksi Egyptin nomokset, heimot, myöhemmät maakunnat ja Sumerin kaupunkivaltioiden edeltäjät, esimerkiksi Tell As-Sawwan. Päälliköt rakennuttivat joskus suuria monumentteja. Megaliitit liittynevät jonkinlaiseen keskitettyyn johtoon, mutteivät valtioon.

Kasteluviljelyn ansiosta alkanut väestönkasvu loi suuriksi kasvaneille kylille laajenemispaineita ja sotien tarvetta. Tämä taas lisäsi johdon harjoittamaa kontrollia. Korkeakulttuuri vaatii aina viljaylijäämän tuotantoa kasteluviljelyllä, jotta voidaan ruokkia suuri määrä väestöä, joka vapautuu eri ammattiryhmiin. Viljaylijäämää kontrolloiva temppeli voi ohjailla ihmisiä. Varhaisissa kulttuurikeskuksissa papeilla oli merkittävä asema, koska he osasivat ennustaa esimerkiksi joen tulvia. Suurten sivilisaatioiden syntyvaiheisiin liittyi monesti sotia esimerkiksi Egyptin yhdistyminen.

Varhaisimmat kirjoitetut asiakirjat ovat verokuitteja. Varhaisessa Mesopotamiassa muun muassa järjestäytynyt uskonto oli suuri mahti. Väestönkasvu juuri ennen sivilisaation syntyä johtui jokilaakson tuottoisasta kasteluviljelystä. Toisaalta nälänhädät olivat tavallisia varhaisissa valtioissa. Varhaiset valtiot olivat melko pysähtyneitä yhteiskuntia, joissa vallitsi epätasa-arvo vuosisatoja. Suoranaista kansaan kohdistuvaa kiskontaakin esiintyi. Muutosta toi lyhyeksi aikaa jonkin vieraan heimon suorittama hyökkäys, joka yleensä asettui maahan taloksi ja alkoi pitää valtaa jatkaen edellisen eliitin perinteitä.

Sivilisaation synnyn syyt:

• heimopäällikön ja papiston merkityksen kasvu
• Kasteluun perustuva maanviljely (keinokastelu)
  • Viljan varastointi huonojen vuosien varalta lisäsi alaisten riippuvuutta varaston pitäjästä, päälliköstä tai kuninkaasta
  • Paikallaan pysyvä asutus, kontrollin tarve
• Asutuksen eristyneisyys (vuorten ja/tai autiomaiden tai vihamielisten heimojen ympäröivät alueet)
  • Loi väestönkasvua, mikä lisäsi kontrollin tarvetta
• Sodat
  • Aiheutuivat väestönkasvusta, ja nälänhädän torjumiseksi syntyneestä laajenemispaineesta
  • Kaupungin puolustus vaati keskitettyä johtoa
• Kauppa
  • Kaupan kontrolli oli monesti papistolla tai poliittisella johdolla
• Uudet keksinnöt (väestönkasvu lisää keksivien ihmisten määrää)
  • Ammatillinen erikoistuminen
    • Teki osan väestöstä valtiosta riippuvaisiksi.

Varhaisen sivilisaation tuntomerkkejä

• Kaupunkimainen asumismuoto
  • Yli 10 000–20 000 asukkaan kaupungit
  • Kaupunki kaupan ja vallan keskus.
  • Temppeli, palatsi ja viljavarasto (uskonnollinen, poliittinen ja taloudellinen keskittyminen)
• Sosiaalinen kerrostuminen
  • Yhteiskuntaluokkia tyyliin kuningas, papisto, sotilaat, virkamiehet, talonpojat, orjat
• Kirjoitustaito viestinnässä
  • Kuvakirjoitus, tavukirjoitus tms.
  • Taiteen kehitys
• Valtiomainen hallinto
  • Hallitsija, jota pidetään jumalana
  • Veronkeruu
  • Järjestäytynyt yhtenäinen uskonto (temppeli)
    • Kalenteri, matematiikka
    • Uhri- ym. palvontamenoja
  • Organisoitu puolustus, sotalaitos
  • Suuria rakennushankkeita
  • Ammatillinen eriytyminen, tehtävien mukainen työnjako
    • Kokopäivätoimisia ammattilaisia, joista osa ei tuota ruokaa: esimerkiksi maanviljelijöitä, paimentolaisia, eri alojen käsityöläisiä, kauppiaita
    • Kaikki eivät tuota ruokaa
• Tavaroiden massatuotanto
• Uudet keksinnöt
  • Kutominen
  • Ehkä voimakas metallurgian kehitys

Luettelo varhaisista korkeakulttuureista

Mesopotamia (Irak)

• Sumer Etelä-Irakissa n. 3500–2000 eaa., edeltäjäkulttuureja Ubaidin kulttuuri ja Samarran kulttuuri
• Sumerin seuraajia
  • Elam n. 3000–570 eaa., Sumerin rinnakkaiskulttuuri Iranissa
  • Akkad Keski-Irakissa n. 2500–2200 eaa.
  • Assyria n. 2000–700 eaa.
  • Babylonia n. 1800–570 eaa.

Egypti

• Muinainen Egypti n. 3100–539 eaa., edeltäjäkulttuuri Naqada-kulttuuri

Intia, Pakistan

• Induskulttuuri n. 2500–1800 eaa., jota edelsivät noin 3500 eaa. voimistuneet esiharappalaiset kulttuurit

Kiina

• Erlitoun kulttuuri, Xia-dynastia ja Shang-dynastia
• Elitoun seuraajia
  • Zhou-dynastia

Perun seutu, Keski-Andit

• Inkoja edeltävät kulttuurit
  • Caral 2800 eaa.

Meksikon ja Guatemalan seutu, Mesoamerikka

Varhaisimmat suuret sivilisaatiot

• Olmeekit Keski-Amerikassa
• Zapoteekit
• Mayat

• Mochekulttuuri Etelä-Amerikassa Perussa

Sivilisaation synnyn vaiheita

Varhaisten valtioiden synty lähti liikkeelle pienistä maanviljely-yhteisöistä, joissa oli luonnollisia ahkeria johtajatyyppejä. Puutarhaviljelyn tai maanviljelyn tuotteita saatettiin kerätä johonkin paikkaan, josta sitä jaeltiin takaisin. Tätä sanotaan jälleenjakeluksi.

Esimerkiksi Melanesian ja uuden Guinean yhteisöissä muun muassa Salomonin saarten siuaitten heimossa on "suurmiehiä", jotka tekevät työtä muita ahkerammin ja vetävät sukulaisiaan ja naapureita mukaan maatalous- ym. töihin lupaamalla järjestää suuret juhlat saaduilla elintarvikkeilla.

Jos juhla onnistuu, suurmiehen kannatus kasvaa. Mukaan saatujen työnteko kasvaa, mutta jos suurmies onnistuu hankkimaan tällä juhliin elantoa, hänen kannatuksensa on vakaa. Silti suurmies on tasa-arvoinen muitten kanssa. Suurmiehet kilpailevat keskenään, ja suurmiehet eivät itse hyödy järjestämistään juhlista ja keräämistään tuotteista. Suurmiesten, mumien, mahti oli suurempi sotien aikaan ennen eurooppalaisten tuloa. Sotapäälliköillä oli orjia. Suurmiehillä oli sotien aikaan hallussaan alueita, ja jonkinlaista käskyvaltaa alaisiinsa, toisin kuin nykyään.

Trobriandit puolestaan olivat sotaisia heimoja, joita johtivat perinnölliset suurmiehet, joita kunnioitettiin mahtavina merkkimiehinä. Silti päällikön valta perustui häneen kykyynsä jaella lahjoja hallitsemilleen ihmisille, ei poliisiin tms. Eräs päällikkö hallitsi yli kymmentä kylää. Suurimmat ja vauraimmat heimot pitivät perinnöllistä päällikkyyttä. Suurpäälliköllä oli monta vaimoa, pienempien heimojen päälliköiden sisaria ja hän sai jamssilahjoja veljiltään. Asukastiheys oli noin 25 as./km², pienempi kuin varhaisissa valtioissa. Suurpäällikön valta pohjautui 3–4 kuukaudessa mätänevään jamssiin, jota ei kyetty varastoimaan ja jakelemaan nälän tullen, mikä olisi lisännyt suurpäällikön valtaa. Osa ihmistä ei ollut viljelijöitä, vaan esimerkiksi kanootinrakentajia, poppamiehiä, käsityöläisiä jne.

Cherokeilla oli myös pääkylästä ja alikylistä koostuva järjestelmä. Kylien asioista päätti päälliköiden neuvosto, jolla oli korkein päällikkö, mico. Neuvosto kokoontui pyöreässä, puisessa neuvottelumajassa. Sadonkorjuun aikana pelloille pystytettiin "micon aitta" -niminen suuri kori, johon sai halutessaan laittaa viljelytuotteita, maissia, papua ja kurpitsaa. Micon aitoista sai ruokaa muun muassa muukalaisille, sotaretkille ja apua kadon sattuessa. Suurpäällikkö mico ei kuitenkaan ollut kuningas, vaan seurusteli muiden kanssa niin kuin kuka tahansa.

Ugandan alueella asui bunyorojen kansa, jotka kasvattivat hirssiä ja banaaneja. Johtaja oli kuningas, jolle noin 10 alipäällikköä ja kansa maksoi veroja, ja hallitsija jakeli tuotteita takaisin valtiolle. Kuninkaalta odotettiin, että hän järjestäisi juhlia ja jakaisi lahjoja ihmisille. Kuningas piti viljavarastoa ja palatsivartiota, ja hänellä oli virkailijoita, pappeja ja poppamiehiä, sekä monia ammattimiehiä. Hallitsija matkusteli valtakunnassaan usein. Bunyorojen valtakunta muistutti keskiajan feodaalisen Euroopan valtioita noin 1000 jaa. esimerkiksi Vilhelm Valloittaja jakeli juhlissaan lahjoja alaisilleen.

Sekundaariset valtiot

Syntyvät, kun valtion ajatus leviää alueille, jonne ei luonnostaan syntyisi valtioita.

• Valvomaan kauppareittejä
• Suojaksi valtioita vastaan
• Paimentolaiset luovat valtion ryöstämään sivistysvaltioita

Lähteet

Kirjallisuutta

• Marvin Harris: ”Muinaisvaltioiden synty”, Kulttuurien synty, s. 87. Kirjayhtymä, 1982. ISBN 951-26-2183-5.
• Jared Diamond: Tykit, taudit ja teräs. Suom. Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra cognita, 2003. ISBN 952-5202-56-9 (nid.).
• Brian Fagan: Pitkä kesä. Helsinki: Ajatus-kirjat, 2008. 978-951-20-7595-9 (sid.).

Katso myös

• Hedelmällinen puolikuu
• Muinainen Lähi-itä
• Neoliittinen vallankumous
• Kasteluviljely
• Päällikkökunta
• Mesoliittinen
• Neoliittinen