Sisärengas
| Sisärengas | |
|---|---|
| The Big Chill | |
 |
|
| Ohjaaja | Lawrence Kasdan |
| Käsikirjoittaja |
Lawrence Kasdan Barbara Benedek |
| Tuottaja | Michael Shamberg |
| Säveltäjä | Aretha Franklin |
| Kuvaaja | John Bailey |
| Leikkaaja | Carol Littleton |
| Pääosat |
Tom Berenger Glenn Close Jeff Goldblum William Hurt Kevin Kline Mary Kay Place Meg Tilly JoBeth Williams |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Carson Productions |
| Levittäjä |
Columbia Pictures Netflix |
| Ensi-ilta | 1983, Suomessa 1984[1] |
| Kesto | 105 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Sisärengas (The Big Chill) on yhdysvaltalainen draamakomedia vuodelta 1983. Sen on ohjannut Lawrence Kasdan ja pääosia näyttelevät Tom Berenger, Glenn Close, Jeff Goldblum, William Hurt, Kevin Kline, Mary Kay Place, Meg Tilly ja JoBeth Williams. Elokuva kertoo sodanjälkeisiä suuria ikäluokkia edustavista miehistä ja naisista, vanhoista opiskelutovereista, jotka kokoontuvat itsemurhan tehneen ystävänsä hautajaisiin, tapaavat näin ensi kertaa toisensa 15 vuoden jälkeen ja viettävät viikonlopun kahden heistä omistamassa huvilassa.[2]
Sisärengas kuvattiin kokonaan aidoissa ympäristöissä Etelä-Carolinan osavaltion Beaufortissa. Elokuvan musiikki koostuu 1960–1970-lukujen rockhiteistä, kuten The Bandin ”The Weight”, The Rolling Stonesin ”You Can’t Always Get What You Want”, Marvin Gayen ”I Heard It Through the Grapevine” ja Procol Harumin ”A Whiter Shade of Pale”.[2]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Harold Cooper (Kevin Kline) ja hänen vaimonsa Sarah (Glenn Close) saavat kuulla heidän yhteisen ystävänsä Alexin tehneen itsemurhan heidän loma-asunnollaan Etelä-Carolinassa, jonka he olivat antaneet Alexin käyttöön.[2]
He järjestävät paikkakunnalle nopeasti hautajaiset, joihin saapuu heidän vanhoja ystäviään Michiganin yliopiston ajoilta. Samistä (Tom Berenger) on tullut kuuluisa televisionäyttelijä Los Angelesissa. Meg (Mary Kay Place) on lapsesta haaveileva lakinainen Atlantasta. Seksinnälkäinen Michael (Jeff Goldblum) kirjoittaa juttuja People-aikakauslehteen, Vietnamin sodan veteraani Nick (William Hurt) kärsii impotenssista, Karen (JoBeth Williams) on menestyvän mainosmiehen Richardin (Don Galloway) onneton vaimo. Ulkopuolisia seurueessa ovat Richard sekä itsemurhan tehneen Alexin nuori tyttöystävä Chloe (Meg Tilly), jotka useimmat tapaavat nyt ensimmäistä kertaa. Kaikki muut tuntevat toisensa yliopistoajoilta.[2]
Hautajaisten jälkeen seurue kokoontuu viettämään viikonloppua Haroldin ja Sarah’n kesähuvilaan ja käyvät siellä keskusteluin läpi omaa ja toistensa elämäntilannetta isommissa ryhmissä ja kaksittain. Parikin miehistä tarjoaa apuaan lasta kaipaavalle Megille, ja Nick ihastuu Chloeen ja päättää jäädä tämän kanssa huvilaan vielä muutamaksi päiväksi. Loppukohtauksessa koko seurue vitsailee päättäneensä jäädä taloon ikiajoiksi.[2]
Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Tom Berenger | … | Sam Weber |
| Glenn Close | … | Sarah Cooper |
| Jeff Goldblum | … | Michael Gold |
| William Hurt | … | Nick Carlton |
| Kevin Kline | … | Harold Cooper |
| Mary Kay Place | … | Meg Jones |
| Meg Tilly | … | Chloe |
| JoBeth Williams | … | Karen Bowens |
| Don Galloway | … | Richard Bowens |
Elokuvaan kuvattiin myös kohtauksia Alexin elämästä ennen hänen itsemurhaansa. Georgian Atlantassa kuvatuissa kohtauksissa Alexia näytteli Kevin Costner, mutta materiaali jätettiin elokuvasta pois.[2]
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sisärengas sai yleisön palkinnon Toronton kansainvälisillä elokuvajuhlilla sekä Writers Guild of America -palkinnon käsikirjoituksestaan. Elokuva oli ehdolla parhaan elokuvan ja parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen Oscar-palkinnon saajaksi. Lisäksi Glenn Close oli Oscar-ehdokkaana parhaasta naissivuosasta.[2] Britanniassa elokuvan käsikirjoitus oli ehdolla Bafta-palkinnon saajaksi,[3] ja Golden Globe -kilpailussa Sisärengas oli ehdolla sekä parhaan elokuvan että parhaan käsikirjoituksen sarjoissa.[4]
Sisärenkaan on sanottu antaneen paljon vaikutteita 1980-luvun lopun suosittuun televisiosarjaan Kolkyt ja risat.[5]
The New York Timesin kriitikot valitsivat Sisärenkaan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[6] Ensi-ilta-arviossaan maaliskuussa 1984 Helsingin Sanomien Helena Ylänen sanoi elokuvan olevan hyvää työtä: ”Se on eheä, humaani ja huumorintajuinen. Sen ihmiskuvat ovat osuvia ja tekijän lähestymistapa miellyttävän pidättyväinen”.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Sisärengas Elonet.
- ↑ a b c d e f g The Big Chill American Film Institute. Viitattu 31.5.2018. (englanniksi)
- ↑ Film in 1985 Bafta. Viitattu 31.5.2018. (englanniksi)
- ↑ The Big Chill Golden Globes. Viitattu 31.5.2018. (englanniksi)
- ↑ Susan Emmanuel: Thirtysomething (Arkistoitu – Internet Archive), Museum of Broadcast Communications.
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 4.7.2016.
- ↑ Ylänen, Helena: Oscar-ehdokkaiden viikko. Helsingin Sanomat, 31.3.1984, s. 22. Näköislehden aukeama (tilaajille).
