Sippolan kirkko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sippolan kirkko
Sijainti Sippola, Kouvola
Koordinaatit 60°44′22″N, 026°59′54″E
Seurakunta Kouvolan seurakuntayhtymän Anjalankosken seurakunta
Rakentamisvuosi 1878–1879
Suunnittelija C. J. von Heideken
Materiaali tiili
Istumapaikkoja n. 1 000
Tyylisuunta uusgotiikka
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Sippolan kirkko on Kouvolassa, Sippolan kirkonkylällä sijaitseva punatiilikirkko. Kirkko kuuluu Kouvolan seurakuntayhtymän Anjalankosken seurakunnan tiloihin ja toimii nykyään seurakunnan pääkirkkona.

Kirkon on suunnitellut turkulainen arkkitehti C. J. von Heideken ja se rakennettiin vuosina 1878–1879. Uusgoottilaista arkkitehtuuria edustava rakennus on muodoltaan pitkäkirkko. Kirkkoa on korjattu vuosina 1903 ja 1927. Sinne mahtuu noin tuhat henkeä.

Kristuksen kirkastusta esittävän alttaritaulun on maalannut turkulainen Aleksandra Såltin. Sippolaan taulu sijoitettiin 1887. Kirkontornin neljästä kellosta kaksi on peräisin jo Sippolan varhemmasta 1700-luvulla rakennetusta kappelista. Suuremmat kaksi kelloa saatiin lahjoituksena vuonna 1911.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen kappeli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sippolan alue kuului 1600-luvun puolivälissä Vehkalahden pitäjään, jonka ainoa kirkko Vehkalahden kirkko sijaitsi aivan pitäjän eteläosassa. Sippolasta oli hyvin pitkä matka sinne, joten paikallisten keskuudessa levisi ajatus oman kirkon rakentamisesta. Hankkeen käynnisti Sippolan kartanon päämies, valtaneuvos Lorentz Creutz, kuninkaan hyväksymänä. Talvikäräjillä vuonna 1664 päätettiin, että paikallisten kylien asukkaiden täytyy kuljettaa tukkeja ja muita tarvikkeita kirkon rakentamiseen, rangaistuksen uhalla. Kappeli rakennettiin Sippolan kartanon läheisyyteen. Vuonna 1668 kappelissa pidettiin ensimmäiset jumalanpalvelukset. Jo vuonna 1665 Sippolan kartanoon muutti pastori ja lukkari vakituisiksi saarnaajiksi, mutta heidän jälkeensä kirkolla ei ollut vakituista pappia, vaan Vehkalahden kappalaiset kävivät aina ehtiessään saarnaamassa Sippolassakin. Sippolan ensimmäinen kappeli oli kooltaan pieni, 14 metriä pitkä ja 9,5 metriä leveä. Kappeli sijaitsi nykyisen von Daehnin hautakappelin vieressä, paikalla kasvaa kuusia.

Toinen kappeli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isovihan jälkeen ensimmäinen kappeli oli rapistunut jo lähes käyttökelvottomaan kuntoon. Seinät olivat rappeutuneet ja lahonneet, hirret lohkeilleet ja katto vuoti. Korjaaminenkin olisi ollut hyvin hankalaa, sillä seinät eivät olisi kestäneet katon paikkaajia. Niinpä aloitettiin uuden kirkon rakentaminen vähän matkan päähän, korkeammalle paikalle. Sippolan kartanon päämies, kreivi Johan Creutzin leski Gertrud Sofia von Treyden ei avustanut kirkon rakentamisessa lainkaan, eivätkä myöskään Vehkalahden emäseurakuntalaiset, joten siitä tuli hankala työ paikallisille. Ammattitaitoiset kirvesmiehet vaativat suurta palkkaa, rauta- ja lasitarvikkeet oli maksettava itse. Lopulta lukuisien velanottojen ja paikallisten uhrautuvaisuuden ansiosta kappeli valmistui vuonna 1737. 15-metrinen kellotapuli oli rakennettu jo isovihan aikoina. Uusi kappeli oli jonkin verran edellistä suurempi, pituudeltaan ja leveydeltään 19,5 metriä. Kappelia laajennettiin vuonna 1812, rakennusmestarina toimi Perttu Gunnari, joka oli hiljattain ollut mestarina Kymin kirkon laajennuksessa.

Oma pappi Sippolaan?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuden kappelin valmistuttua kävi Vehkalahden seurakunnan kappalainen joka kolmas sunnuntai pitämässä jumalanpalveluksia kappelikirkossa. Muina aikoina pappia oli hyvin vaikeaa saada paikkakunnalle, sillä Vehkalahden kirkolle oli Sippolasta pitkä matka ja hankalat kulkuyhteydet. Sippolalaiset eivät olleet tyytyväisiä tähän, joten vuonna 1749 anottiin Haminan konsistorilta vakituista pappia Sippolaan. Konsistorin asettamat vaatimukset palkkausasioista olivat kuitenkin niin suuret, että päätettiin vielä pitäytyä vanhassa järjestelyssä. Anomusta vakituisesta papista yritettiin tuoda esille uudelleen useina vuosina, tuloksetta. Vehkalahtelaiset vastustivat pyyntöä, sillä he eivät halunneet sippolalaisten avustusten loppuvan. Vuonna 1766 koko Vehkalahden seurakunnan väkiluku oli 2462 henkilöä, joista Sippolan kappelin alueella (Enäjärvi, Kaipiainen, Liikkala, Hirvelä, Sippola, Ruotila, Viiala ja Mämmälä) asui 1330 henkilöä, joten tarve omalle papille oli suuri. Sippolalainen ylioppilas Jacob Siponius saarnasi vuosina 1774-1775 vapaaehtoisena Sippolan kappelissa niinä pyhinä, jolloin Vehkalahden kappalainen J.W. Solitander ei ollut paikalla. Vihdoin vuonna 1781 sippolalaiset saivat tahtonsa läpi ja syntyi uusi pitäjänapulaisen virka. Virkaan määrättiin aiemmin Virolahdella armovuoden saarnaajana toiminut ylioppilas Samuel Orrström, joka aloitti tehtävänsä vapun jälkeen vuonna 1782.

Uusi kartanonherra Johan von Daehn vastusti Orrströmin oleskelua Sippolassa, sillä hänelle olisi riittänyt aiempi käytäntö. Uusi pappila oli myös rakennettu kartanon maille ilman lupaa. Vaikka von Daehn yritti anoa Haminan konsistorilta Orrströmin siirtoa muualle, niin aiempien painavien syiden ja vaikeuksien takia konsistori ei katsonut aiheelliseksi Orrströmin erottamista. Orrströmin ei onnistunut saada hyvää mainetta muidenkaan paikkakuntalaisten keskuudessa johtuen hänen epäsäännöllisestä elämäntavastaan ja juopottelusta. Hänellä kertyi useita laiminlyöntejä töitään kohtaan, ja vuonna 1788 Haminan konsistori määräsi Orrströmin luopumaan virastaan ja lähtemään paikkakunnalta. Samalla pitäjänapulaisen virka lakkautettin ja vanhaan toimintamalliin palattiin jälleen. Orrström jatkoi töitään kappalaisena Pyhtäällä, josta hänet vuonna 1795 erotettiin ja palautettiin kotiseudulleen Ruotsin puolelle.

Sippolasta kappeliseurakunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 1812 sippolalaiset kuuluivat uusien valtakunnanrajojen myötä Porvoon tuomiokapituliin. Pitäjänkokouksessa vuonna 1819 sippolalaiset panivat jälleen oman papin pyynnön vireille, tällä kertaa tuotiin myös ilmi Sippolan aikomus muodostaa oma kappeliseurakunta. Seuraavan kerran Vehkalahden kappalaisen viran tullessa avoimeksi sippolalaiset kieltäisivät osallistuvansa uuden papin palkkaamiseen. Näin tapahtui vuonna 1824. Sippolalaiset ehdottivat anomuksessaan Porvoon tuomiokapitulille perustavansa uuden kappeliseurakunnan. Papille maksettaisiin sama palkka, jota sippolalaiset olivat siihen asti maksaneet Vehkalahden kappalaiselle, lisäksi hankittaisiin sopivat asuintilat. Ainoastaan mämmäläläiset olivat tyytymättömiä uuteen anomukseen, sillä Mämmälä sijaitsi lähempänä Anjalan kirkkoa, eivätkä mämmäläläiset nähneet hyötyä maksaa kaukana heistä sijaitsevasta papista. Vehkalahden seurakunnan kokouksessa anomusta vastustettiin, mutta Porvoon tuomiokapituli hyväksyi päätöksen uuden kappeliseurakunnan perustamisesta, kunhan kappalaiselle rakennettaisiin sopiva virka-asunto. Pappilan rakennukseksi suunniteltiin ostettavan Kujalan tilaa Liikkalasta, mutta hanke jäi paperille, vaikka ilmeisesti varojakin olisi ollut riittävästi. Pappila rakennettiin vasta vuonna 1842 Hirvelään, Sakin kruununtilan maille, huolimatta omistajien vastustuksesta. Talo rakennettiin Sippola-Kaipiainen-seututien varteen, jossa se on edelleen pystyssä.

Koska pappilan rakentamisessa meni aikaa, niin ensimmäisten viidentoista vuoden ajan Sippolassa toimivat väliaikaiset saarnaajat. Ensimmäinen saarnaaja oli pastori Johan Tengén. Tengén oli kansan keskuudessa pidetty ja maanläheinen pappi, hänet tunnettiin helppotajuisista saarnoistaan ja hyvistä keskustelutaidoistaan. Tengén tunnettiin myös viinaan menevänä miehenä, joka saarnoissaan usein lausuikin "Älkää, hyvät ihmiset ja seurakuntalaiset, eläkö kuten minä, vaan niin kuin minä sanon!". Tengénin jälkeen vuonna 1831 virkaa hoiti väliaikaisesti vuoden ajan Haminan vankilapappi Johan Adolf Järnefelt, jonka jälkeen virkaan valittiin alkeiskoulun opettaja Karl Clayhills. Hän toimi virassa kymmenen vuoden ajan.

Vihdoin pappilan valmistuttua kuvernementinsihteeri Alexander von Daehn ehdotti kappalaisen palkkaamista Sippolaan. Niinpä uudessa virassa aloitti vuonna 1844 Jonas Justen. Hän oli lähes varaton, heikkolahjainen, epäkohtelias sekä virassaan huolimaton ja välinpitämätön. Justen oli myös ryyppymies, ja kun hän alkoi esiintymään humalassa virantoimituksissakin, niin tuomiokapituli erotti hänet vuonna 1864. Justen kuoli alle vuoden kuluttua murtuneena miehenä. Justenin jälkeen kappalaisen tehtäviä hoiti vuoden ajan Karl Clayhills, kun muita halukkaita ei ollut. Hänen jälkeensä kappalaiseksi määrättiin kahden vuoden ajalle Aleksanteri Wilhelm Forstadius.

Seuraava kappalainen oli vuodesta 1867 pastori Kaarle Philip Rönnholm, joka viihtyi toimessaan kahdentoista vuoden ajan. Rönnholm oli pidetty, ystävällinen mies, joka harrasti metsästystä, kalastusta ja puutarhanhoitoa. Hän perusti pappilaan hedelmä- ja marjapuutarhan, jonka seurauksena muuallakin Sippolassa alettiin harrastamaan puutarhaviljelystä. Rönnholmin myötä Sippolan kirkollinen elämä alkoi olla taas hyvällä mallilla. Sippolan uuden tiilikirkon valmistuttua vuonna 1879 Rönnholm siirtyi Joroisten kirkkoherraksi.

Sippolan viimeinen kappalainen oli Kaarle Henrik Huhtinen, joka hoiti tehtävänsä aina hyvin, ajatellen seurakuntalaistensa parasta. Hän toimi virassa vuoteen 1887, jolloin Sippolasta muodostettiin itsenäinen seurakunta.

Sippolan uusi kirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanha puinen kappeli alkoi käymään ajan myötä liian pieneksi, ja se oli myöskin heikossa kunnossa vuoden 1852 piispantarkastuksessa. Seurakunta suhtautui uuden kirkon rakentamiseen myötämielisesti, ja rakentaminen aloitettiin vuonna 1875. Piirustukset oli tehnyt turkulainen arkkitehti Carl Johan von Heideken ja rakennusmestarina toimi hausjärveläinen K.G. Kajander. Rakennustarpeiksi saatiin Orolasta, neljän kilometrin päästä kirkolta, 300 000 tiiltä. Rakennusjohtokunnan esimies Jaakko Puhakka epäili tiilien laatua, mutta uusia ei hankittu. Keväällä 1878 kuitenkin huomattiin muurausvaiheessa, että useat tiilet olivat murentuneet seinissä. Arkkitehti määräsi pitkät seinät purettaviksi. Rakennusjohtokunta erosi ja koottiin uudelleen, kapteeni von Daehn hankki uudet tiilet ja rakennustyö saatiin sujumaan paremmin. Kirkko tuli valmiiksi syksyllä 1879 ja vihkiäiset pidettiin sunnuntaina 5. lokakuuta. Vanha kirkko purettiin helmikuussa 1881.

Uuteen kirkkoon saatiin lämmityslaitteiksi neljä kaakeliuunia vasta vuonna 1896, samana vuonna saatiin myös urkuharmooni, johon oli kerätty rahat vapaaehtoisvoimin. Varsinaiset urut hankittiin vuonna 1905 William Ruuthin tehtaalta Lahdesta 12 700 markan hintaan.

Sippolasta oma seurakunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sippolan muodostaminen omaksi seurakunnakseen oli esillä jo pitäjänkokouksessa vuonna 1860. Senaatti hyväksyi suunnitelman seuraavana vuonna, kunhan kappalaisen virka lakkautettaisiin ensin. Kappalainen Jonas Justen ei ottanut hankkeeseen osaa millään tavoin. Sippolasta tuli itsenäinen seurakunta vuonna 1887, ensimmäisenä kirkkoherrana Aron Johan Rytkönen. Hän toimi kirkkoherrana kuolemaansa saakka vuonna 1901. Maantieteellinen alue oli sama kuin kappeliseurakunnan aikana. Vuonna 1890 pohdittiin kuitenkin Vehkalahdella sijainneiden Haapalan ja Saaramaan kylien liittämistä Sippolaan, sillä kyläläiset kävivät kirkossa Sippolassa, koska se sijaitsi paljon lähempänä kuin Vehkalahden kirkko. Haapala ja Saaramaa liitettiin Sippolaan lopullisesti vuonna 1911.

A.J. Rytkösen kuoleman jälkeen virkaa hoiti muutaman vuoden ajan pastori Vilho Kyyrö, toiseksi vakinaiseksi kirkkoherraksi saatiin rovasti Arthur Oliver Vuorimaa vuonna 1904. Vuorimaalla oli suuri merkitys myös paikkakunnan talouselämän kehityksessä. Vuonna 1914 paikkakunnalle saatiin väkiluvun alati kasvaessa toinenkin vakinainen pappi, kappalainen Pekka Hyttinen. Hänestä tuli vakituinen kirkkoherra jo seuraavana vuonna Vuorimaan muutettua paikkakunnalta.

Vuonna 1999 Sippolan, Myllykosken, Inkeroisten ja Anjalan seurakunnat yhdistettiin uudeksi Anjalankosken seurakunnaksi. Se kuuluu nykyisin Kouvolan seurakuntayhtymään.

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sippolan kirkko Kouvolan seurakunnat. Viitattu 26.5.2019.
  • Hellgren, Kirsti: Sippolan historia. Sippolan kunta, 1957

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sippolan kirkko Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  • Sippolan kirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.