Siperianvehnä
| Siperianvehniö | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Vaarantunut |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Yksisirkkaiset Monocotyledoneae |
| Kladi: | Commelinids |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Heinäkasvit Poaceae |
| Tribus: | Triticeae[2] |
| Suku: | Vehniöt Elymus |
| Laji: | fibrosus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Siperianvehnä[4] eli siperianvehniö[5] (Elymus fibrosus) on monivuotinen heinäkasvien heimoon kuuluva tuulipölytteinen kasvi. Suomessa sitä tavataan harvinaisena maan pohjoisosissa ja se on luokiteltu uhanalaiseksi lajiksi.[6]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mätästävä ja lyhytrönsyinen siperianvehnä kasvaa 40–70 cm korkeaksi. Korsi ja ylemmät tupet ovat kaljuja. Lehtilapa on 3–8 mm leveä, litteä ja kalju. Kukinto on 6–15 cn pitkä kerrannaistähkä, joka on nuokkuva ja väriltään sinipunerva. Tähkylät ovat 10–15 mm pitkiä ja kaleet soikeita ja suippokärkisiä. Ulkohelve on lähes kalju, vihneetön ja lyhytotainen. Siperianvehnä kukkii Suomessa heinä-elokuussa.[7][8]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siperianvehnää tavataan Itä-Euroopassa muun muassa Venäjällä. Laji on vaeltaja, jonka siemenet kulkeutuvat helposti uusille kasvupaikoille.[9] Suomessa siperianvehnää tavataan siellä täällä Pohjois-Pohjanmaan pohjoisosista Lappiin aina Utsjoelle saakka. Runsaimmillaan laji on Suomessa Kemijoen varrella.[10]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siperianvehnä kasvaa hiekkaisilla jokitörmillä, rantaniityillä ja -pensaikoissa. Joskus sitä tavataan myös tien- ja radanvarsilla.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ulvinen, Tauno: Tataarikohokki. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 246.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg Bo & Stenberg Lennart. Suom. Seppo Vuokko & Henry Väre. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Korpelainen, H., Asdal, Å. & Smekalova, T.: Elymus fibrosus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2011. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 29.3.2021. (englanniksi)
- ↑ Stevens, P. F.: Poaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 29.3.2021. (englanniksi)
- ↑ Elymus fibrosus (Schrenk) Tzvelev Plants of the World Online. Viitattu 29.3.2021. (englanniksi)
- ↑ Elymus fibrosus (Schrenk) Tzvelev Finto, Kassu. Viitattu 29.3.2021.
- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Siperianvehniö – Elymus fibrosus Laji.fi. Viitattu 29.3.2021.
- ↑ Ympäristöministeriö: Uhanalaiset putkilokasvit luonnonsuojeluasetuksessa Viitattu 13.9.2010.
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 599.
- ↑ Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 854.
- ↑ Ulvinen 1997, s. 246.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Siperianvehnän levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 13.9.2010.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||