Siperiankurppa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Siperiankurppa
Siperiankurppa tai suippopyrstökurppa (Gallinago stenura)
Siperiankurppa tai suippopyrstökurppa (Gallinago stenura)
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Alalahko: Kahlaajat Charadrii
Heimo: Kurpat Scolopacidae
Suku: Gallinago
Laji: megala
Kaksiosainen nimi
Gallinago megala
Swinhoe, 1861
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Siperiankurppa Wikispeciesissä

Siperiankurppa (Gallinago megala) on siperialainen kahlaajalintu. Lajin nimesi englantilainen lintutieteilijä Robert Swinhoe vuonna 1861.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on 27–29 senttimetriä, siipien kärkiväli 38–44 senttimetriä ja paino keskimäärin 120 grammaa. Laji muistuttaa suuresti suippopyrstökurppaa, joka on 10 prosenttia pienempi, lyhytnokkaisempi ja -jalkaisempi sekä höyhenpuvultaan hieman erivärinen. Sukupuolet ovat samannäköisiä.

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siperiankurpan pesimäaluetta on keskinen Siperia ja Mongolian pohjoisosa. Maailmanpopulaation koko on 25 000–100 000 yksilöä. Lajin kanta on elinvoimainen. Siperiankurppa on muuttolintu, joka talvehtii Indonesiassa, Papua-Uudessa-Guineassa ja Australiassa. Laji havaittiin Suomessa Tohmajärven Niiralasta 13. kesäkuuta – 6. heinäkuuta 2008; kyseessä on vasta toinen havainto Euroopasta, ensimmäinen tehtiin Venäjällä 2002.[2] [3].

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siperiankurpan elinympäristöä ovat taigan niityt, ahot ja muut aukeat maisemat. Muutto- ja talvehtimisalueilla laji viihtyy erilaisilla kosteikoilla.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji syö maassa eläviä hyönteisiä, matoja ja muita pieniä selkärangattomia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. III. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-857506-8

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Gallinago megala IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 22.10.2013. (englanniksi)
  2. BirdLife Suomi: Erittäin harvinainen lintulaji löytyi Tohmajärveltä Viitattu 16.6.2008.
  3. BirdLife Suomi: RK:n kokous helsingissä 30.8.2008 Viitattu 2.9.2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.