Sipahi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sipaheja Wienin toisessa piirityksessä 1683

Sipahit (myös Spahi, Spakh) (pers. sepâhi, sotilas) olivat kahden itäisen suurvallan, muinaisen Persian ja Osmanien valtakunta hyvin koulutettua ratsuväkeä.

Ottomaanien armeijassa sipahit perustettiin 1300-luvulla. He muodostivat armeijan varsinaisen rungon, ollen useimmiten noin puolet koko armeijan miesvahvuudesta. Samalla he muodostivat myös yhteiskunnan poliittisen ja sosiaalisen eliitin aivan kuten ritarit Euroopassa. Sulttaani antoi sipahille eliniäksi, palan maata, nimeltään timar, jonka tuotoilla hänen tuli kustantaa itselleen aseistus, hevonen ja muut varusteet. Tämä kaikki ei kuitenkaan ollut perinnöllistä. Timarin tuoton mukaan vaihteli myös yksittäisen sipahin varustus. Yleensä se kuitenkin koostui peitsestä, sapelista, rengashaarniskasta, kypärästä ja tärkeimmästä aseesta, jousesta. Välillä käytettiin myös keihäitä ja nuijia. Sipahit torjuivat pitkään tuliaseiden käyttöönottamisen, mutta myöhemmin heitä aseistettiin myös niillä. Perinteisesti sipahit pukeutuivat turkkilaisen perinteen mukaan pitkiin värikkäisiin viittoihin ja turbaaneihin.

Ottomaanien armeijan painopiste siirtyi tykistöön ja jalkaväkeen, erityisesti janitsaareihin, 1500-luvulla ja sipahien merkitys ja määrä taistelukentällä väheni. 1700-luvun lopulla sipaheita oli enää jäljellä muutama tuhat ja lopullisesti joukko-osastot lakkautettiin 1828.

Sipaheiksi kutsuttiin myös joitakin pohjois-afrikkalaisia ratsuväen osastoja, jotka palvelivat Italian ja Ranskan armeijoissa 1800- ja 1900-luvulla. Ranskan algerialaiset sipahit kapinoivat siirtomaaisäntiään vastaan, kun armeija halusi siirtää algerialaisia joukkoja Preussin rajalle auttamaan emämaata sodassa. Myös ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa ranskalaiset käyttivät sipaheja saksalaisia vastaan. Nämä osastot käyttivät päähineenään punaista fetsiä.

Lähteet[muokkaa]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta les Spahis.