Sinkkisälpä
| Sinkkisälpä | |
|---|---|
 |
|
| Luokka | karbonaattimineraalit |
| Kemialliset ominaisuudet | |
| Kemiallinen kaava | ZnCO3 |
| Molekyylipaino | 125,39 g/mol |
| Fysikaaliset ominaisuudet | |
| Väri | vihreä, joskus valkea, harmaa tai keltainen |
| Kidejärjestelmä | trigoninen |
| Kovuus Mohsin asteikolla | 4–4,5 |
| Ominaispaino | 4,4–4,5 g/cm3 |
| Optiset ominaisuudet | |
| Kiilto | lasi- tai helmiäiskiilto |
| Viiru | valkoinen |
| Aiheesta muualla | |
Sinkkisälpä (ZnCO3) eli smithsoniitti on tärkeä sinkkimalmimineraali, joka esiintyy sulfidimalmien yhteydessä. Se oli sinkin pääasiallinen raaka-aine 1880-luvulle saakka, jolloin sinkkivälke korvasi sen.[1]
Sinkkisälpä on väriltään usein vihreä, mutta väri vaihtelee muun muassa valkean, harmahtavan ja keltaisen välillä. Kidejärjestelmä on trigoninen ja viiru on valkoinen. Kiilto on lasinen tai helmiäismäinen. Sinkkisälvän kovuus on 4–4,5 Mohsin asteikolla ja ominaispaino on 4,4–4,5 g/cm³.[2]
Sinkkisälpää esiintyy muun muassa Australiassa (Broken Hill), Kreikassa (Laurium), Puolassa (Bytom ja Tarnowskie Góry), Ranskassa (Chessy), Italiassa (Sardinia), Espanjassa, Namibiassa (Tsumebi), Meksikossa (Ojuelan kaivos) ja Yhdysvalloissa (Leadville, Colorado).[1][2]
Sinkkisälvän nimitys smithsoniitti tulee James Smithsonista.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Smithsonite (mineral) Encyclopædia Britannica. Viitattu 31.7.2016. (englanniksi)
- ↑ a b David C Cook & Wendy L. Kirk: ”Smithsoniitti”, Mineraalit ja jalokivet, s. 130. Thaimaa (painopaikka): Gummerus, 2009. ISBN 978-951-20-8083-0.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mindat: Smithsonite (englanniksi)
- Webmineral: Smithsonite Mineral Data (englanniksi)
- Handbook of Mineralogy: Smithsonite (pdf) (englanniksi)