Sinkkifosfidi
| Sinkkifosfidi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | Zn3P2 |
| Moolimassa | 258,17 g/mol |
| Ulkomuoto | Tummanharmaita kiteitä[1] |
| Sulamispiste | 420 °C[2] |
| Kiehumispiste | 1 100 °C[2] |
| Tiheys | 4,6 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | Reagoi veden kanssa[1] |
Sinkkifosfidi (Zn3P2) on sinkki- ja fosfidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Sinkkifosfidia käytetään pääasiassa jyrsijöiden hävittämiseen.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sinkkifosfidia voidaan valmistaa kuumentamalla sinkkijauhetta fosforin kanssa.
- 3 Zn + 2 P → Zn3P2
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sinkkifosfidia käytetään pääasiassa tuholaismyrkkynä erityisesti hävittämään jyrsijöitä. Kosteuden vaikutuksesta sinkkifosfidi hajoaa, jolloin muodostuu erittäin myrkyllistä fosfiinia sekä sinkkihydroksidia[1]
- Zn3P2+ 6 H2O → 3 Zn(OH)2 + 2 PH3
Hydrolyysi on nopeampi happamissa olosuhteissa esimerkiksi vatsassa, jossa on suolahappoa. Sinkkifosfidi on erityisen myrkyllistä jyrsijöille ja jäniseläimille, joilta puuttuu oksennusrefleksi eli ne eivät pysty poistamaan myrkkyä elimistöstään. Yhdistettä käytetään pelletteinä, jotka sisältävät ainetta 0,5–10 prosenttia.[3]
Sinkkifosfidia on myös käytetty lisäaineena metalliseoksissa. Sitä on lisätty muun muassa pronssin, teräksen ja messingin lisäaineena. Yhdisteellä on myös sovelluksia puolijohdetekniikassa, mihin tarkoitukseen siitä valmistetaan ohutkalvoja.[4]
Myrkyllisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sinkkifosfidi on erittäin myrkyllistä myös ihmiselle. Aineelle altistuminen hengitysteitse aiheuttaa yskää, väsyneisyyttä ja huonovointisuutta, johon liittyy oksentamista. Nieleminen aiheuttaa vatsakipuja, oksentelua, yskää ja jopa tajuttomuuden tai kuoleman. Sinkkifosfidi voi myös vaurioittaa sisäelimiä.[2]
Aineen myrkyllisyys johtuu suurelta osin fosfiinista joka on sytotoksinen yhdiste. Fosfiini on pelkistin ja sen vaikutuksesta kehossa voi muodostua voimakkaasti reagoivia happiradikaaleja, jotka vaurioittavat soluja. Fosfiini on myös sytokromi c-oksidaasin estäjä.[3][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c E.M.Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 535. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ a b c d Sinkkifosfidin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 18.5.2010
- ↑ a b Michael Edward Peterson,Patricia A. Talcott: Small animal toxicology, s. 1101–1115. Elsevier Healt Sciences, 2006. ISBN 978-0-7216-0639-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.5.2010). (englanniksi)
- ↑ Perrin Walker,William H. Tarn: CRC handbook of metal etchants, s. 1345. CRC Press, 1991. ISBN 9780849336232. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.5.2010). (englanniksi)
- ↑ Jerrold B. Leikin,Frank P. Paloucek: Poisoning and toxicology handbook, s. 863. Informa Health Care, 2007. ISBN 9781420044799. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.5.2010). (englanniksi)