Sinivatsa-amatsoni

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sinivatsa-amatsoni
Triclaria malachitacea -two captive-8a.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Silmälläpidettävä [1]
Silmälläpidettävä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Papukaijalinnut Psittaciformes
Heimo: Papukaijat Psittacidae
Suku: Triclaria
Wagler, 1832
Laji: malachitacea
Kaksiosainen nimi
Triclaria malachitacea
(Spix, 1824)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Sinivatsa-amatsoni Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Sinivatsa-amatsoni Commonsissa

Sinivatsa-amatsoni (Triclaria malachitacea) on Brasilian rannikkosademetsässä Etelä-Amerikassa elävä papukaijalaji.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinivatsa-amatsonin ruumiinpituus on 28 senttiä, ja paino 110–115 grammaa. Sen höyhenpuku on lähes täysin vihreä, lukuun ottamatta pyrstö- ja siipisulkien sinertävänvihreitä höyheniä. Lisäksi koiraan vatsassa on silmiinpistävä sininen täplä, josta laji on saanut nimensä.[2] Naaraat ovat tavallisesti myös vaaleampia.[3] Nokka on varsin suuri ja vaalea. Pyrstö on pyöreä ja ruumiinkokoon suhteutettuna pitkä.[2][3] Silmät ovat ruskeat, ja niitä ympäröi paljas harmaa rengas. Nuorten lintujen väritys on samanlainen kuin aikuisilla, mutta nuorten koiraiden sininen täplä on pienempi, ja rinnan alaosa vihreä.[4] Varsinaisten amatsonien pyrstö on lyhyempi kuin sinivatsa-amatsonilla. Sen voi sekoittaa myös punanaamioarattien (Pionopsitta pileata) naaraisiin, jotka ovat pienikokoisempia.[3]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinivatsa-amatsonia tavataan varmuudella vain Brasiliassa. Ne elävät pääosin São Paulon, Rio de Janeiron ja Rio Grande do Sulin osavaltioissa maan kaakkoisosissa. Lajilla on muutamia elinpaikkoja myös Espírito Santon, Paranán ja Santa Catarina osavaltioissa. Muutama epävarma havainto on myös Minas Geraisista. Misionesin maakunnasta Argentiinasta on myös kaksi vahvistamatonta havaintoa. Etelä-Bahiasta Brasiliassa ei ole havaintoja sitten vuoden 1833. Sinivatsa-amatsoni on ilmeisesti luonnostaan harvinainen. Viimeisimpien tutkimusten mukaan Rio Grande do Sulissa elää noin 10 000 lintua, ja merkittäviä määriä on myös Serra do Mar-vuoriston itärinteillä.[3]

Elinympäristöä ovat vuoristometsät 300–1000 korkeudessa merenpinnasta. Sinivatsa-amatsonit elävät pesimiskauden ulkopuolella myös alankometsissä. Niitä tapaa usein laaksoista vesiväylien varrella kasvavien metsien latvuskerroksessa. Ne vierailevat myös plantaaseilla, puutarhoissa ja esikaupunkien metsiköissä.[2]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinivatsa-amatsoni Vogelpark Walsrodessa Saksassa

Sinivatsa-amatsonit elävät pieninä ryhminä tai pareittain. Niiden ravintoa ovat siemenet, hedelmät, kukat, mesi, silmut ja ehkä myös hyönteiset. Satunnaisesti ne syövät myös pelloilta maissia. Vankeudessa elävien lintujen on huomattu syövän myös kaarnaa, lehtiä ja puissa kasvavaa levää. Sinivatsa-amatsoni on melko hiljainen papukaija.[2] Sen ääntely on sarja rastasmaisia epäsäännöllisiä fraaseja. Se päästää myös nopeasti toistuvaa piipitystä.[3] Parit harrastavat lisäksi yhteislaulua.[2]

Sinivatsa-amatsonipariskunnat ovat elokuusta helmikuuhun kestävän pesimäkauden aikana hyvin reviiritietoisia. Eri parien pesien etäisyys voi olla jopa kaksi kilometriä.[2] Koiras tekee naaraalle esityksen, jossa se kävelee nykivästi pää alhaalla. Se myös ojentelee nokkaansa eteenpäin istuessaan oksalla. Se pörhistää niskahöyheniään pystyyn, levittää pyrstönsä ja laulaa ravistellessaan nopeasti päätään. Tämän jälkeen se hankaa nokkaansa oksiin. Naaras puolestaan ravistelee päätään ja laulaa.[4] Amatsonipari rakentaa pesänsä suuren puun, kuten palmun onkaloon, usein lähelle maata. Pesässä on tavallisesti 2-4 munaa, ainakin vankeudessa, joita ne hautovat 28 päivää. poikaset viipyvät pesässä 5-7 viikkoa.[2]

Uhat ja suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinivatsa-amatsoni on silmälläpidettävä laji. Suurin osa sen asuttamista rannikkosademetsistä on hakattu viljelysten, kaupungistumisen ja palmujen hyödyntämiseen tarkoitetun talouden tieltä. Rio Grande do Sulin osavaltiossa niiden elinympäristöä on kadonnut myös tupakan kuivatukseen tarvittavan puun muodossa. Nykyään alkuperäismetsien hävittäminen on kiellettyä. Lajia on pyydetty myös häkkilinnuksi. Pieni määrä sinivatsa-amatsoneja löydettiin 1980-luvun puolivälissä kansainvälisiltä markkinoilta, etenkin Alankomaista, mutta nykyään se on vain satunnaista, eikä häkkilintupyyntiä ei pidetä merkittävä uhkana. Se kuuluu CITES-sopimuksen liitteeseen II ja on suojeltu Brasiliassa. Sitä tavataan nykyään neljällätoista suojelualueella.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Triclaria malachitacea IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 29.4.2014. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h ARKive: Blue-bellied parrot - Triclaria malachitacea - Information 2007. Wildscreen. Viitattu 7.2 2010.
  3. a b c d e Blue-bellied Parrot (Triclaria malachitacea) - BirdLife species factsheet 2009. BirdLife International. Viitattu 7.2. 2010.
  4. a b Purple-bellied Parrot (Triclaria malachitacea) Parrot Encyclopedia World Parrot Trust. Viitattu 7.2. 2010.