Sinisimpukka
Sivulta puuttuu | Sinisimpukka | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||
| Mytilus edulis Linnaeus, 1758 |
||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||
 Sinisimpukka Wikispeciesissä |
Sinisimpukka (Mytilus edulis) on 20–30 mm pitkä simpukka. Se kiinnittyy pysyvästi kalliopohjaan, kiviin, laiturirakenteisiin tai rakkolevään. Se käyttää ravinnokseen veden mukana kulkeutuvia pieneliöitä. Sinisimpukasta on myös haittaa. Liikaa levitessään sinisimpukka voi levitä myös vesiputkiin.
Sinisimpukoita käytetään ravintona. Niitä on kasvatettu syötäväksi 1930-luvulta asti. Alan suurimmat valtiot Alankomaat ja Tanska tuottavat kumpikin vuosittain satatuhatta tonnia viljeltyjä sinisimpukoita .[1]
Levinneisyys [muokkaa]
Sinisimpukka esiintyy Pohjois-Atlantin rannoilla sekä Euroopan että Pohjois-Amerikan puolella. Sinisimpukka esiintyy paikoin hyvinkin runsaslukuisena meren rantavesissä Porvoosta Merenkurkkuun asti. Merenkurkun matala kynnys muodostaa esteen mereisten eläin- ja kasvilajien levinneisyydellä. Sinisimpukan vaatima veden suolapitoisuus on Merenkurkun pohjoispuolella liian alhainen.[2]
