Siniša Mihajlović
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Siniša Mihajlović | ||
| Syntymäaika | 20. helmikuuta 1969 | ||
| Syntymäpaikka | Vukovar, Kroatian sosialistinen tasavalta, Jugoslavia | ||
| Kuolinaika | 16. joulukuuta 2022 (53 vuotta) | ||
| Pelipaikka | puolustaja | ||
| Pituus | 185 cm | ||
| Seura | |||
| Seura | - | ||
| Tehtävä | päävalmentaja | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1986–1988 |  HNK Borovo
|
37 | (4) |
| 1988–1990 | FK Vojvodina
|
73 | (19) |
| 1990–1992 | Belgradin Punainen Tähti
|
38 | (9) |
| 1992–1994 |  AS Roma
|
54 | (1) |
| 1994–1998 | UC Sampdoria
|
110 | (12) |
| 1998–2004 | SS Lazio
|
126 | (20) |
| 2004–2006 | Internazionale
|
25 | (5) |
| Maajoukkue | |||
| 1991–2003 |  Jugoslavia
|
63 | (10) |
| Valmennusura | |||
| 2006–2008 | Internazionale (apuv.)
| ||
| 2008–2009 | Bologna FC
| ||
| 2009–2010 | Calcio Catania
| ||
| 2010–2011 | ACF Fiorentina
| ||
| 2012–2013 |  Serbia
| ||
| 2013–2015 | UC Sampdoria
| ||
| 2015–2016 | AC Milan
| ||
| 2016–2018 | Torino FC
| ||
| 2018 |  Sporting CP
| ||
| 2019–2022 | Bologna FC
| ||
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Siniša Mihajlović (serb. Синиша Михајловић; 20. helmikuuta 1969 Vukovar – 16. joulukuuta 2022[1]) oli serbialainen jalkapallovalmentaja ja keskuspuolustaja. Tammikuusta 2019 syyskuuhun 2022 hän toimi Bolognan päävalmentajana.
Mihajlović tunnettiin vasenjalkaisena vapaapotkuspesialistina. Mihajlović teki Serie A:ssa 28 vapaapotkumaalia, joka oli ennätys ennen Andrea Pirlon päästyä samoihin lukemiin 2015.[2]
Hän kuoli joulukuussa 2022 sairastettuaan pitkään leukemiaa.[1].
Ura pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seuratasolla Mihajlović pelasi Jugoslavian pääsarjassa viisi kautta, joiden aikana kertyi 111 ottelua ja 28 maalia Vojvodina Novi Sadissa (1988–1991) ja Punaisessa tähdessä (1990–1992). Vuonna 1992 hän siirtyi Italian Serie A:han. Hän pelasi Italiassa Romassa (1992–1994), Sampdoriassa (1994–1998), Laziossa (1998–2004) ja Interissä (2004–2006).
Maajoukkueessa Mihajlović pelasi 63 ottelua ja teki 10 maalia.
Pelaajana Mihajlović oli erittäin temperamenttinen ja herätti tunteita laidasta laitaan. Kovan, tarkan ja kierteisen potkun lisäksi hänet tunnettiin likaisesta pelityylistään. Hänelle langetettiin kahden ottelun mittainen pelikielto vuonna 2000 hänen herjattua rasistisesti Mestarien liigan ottelussa Lazio–Arsenal senegalilaissyntyistä Patrick Vieiraa. Hän myös syljeskeli kanssapelaajiensa päälle ja keräsi huomattavan määrän varoituksia sekä ulosajoja. Ottelussa Suomea vastaan kesällä 2003 hän sai suoran punaisen kortin työnnettyään Mikael Forssellin maahan.
Saavutukset pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Euroopan cup: 1991
- Intercontinental Cup: 1991
- Cup-voittajien Cup: 1999
- UEFA Super Cup: 1999
- Jugoslavian mestaruus (3): 1988, 1991, 1992
- Italian mestaruus (2): 2000, 2006
- Coppa Italia (4): 2000, 2004, 2005, 2006
- Italian Super Cup (3): 1998, 2000, 2005
- Jugoslavian vuoden pelaaja: 1999
Ura valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helmikuussa 2006 Mihajlović ilmoitti lopettavansa kauden jälkeen keväällä. Ura jalkapallon parissa kuitenkin jatkui hänen siirryttyään Roberto Mancinin apulaisvalmentajaksi FC Internazionale Milanon organisaatiossa. Yhdessä Mancinin kanssa Mihajlović luotsasi Internazionalen kahteen perättäiseen Serie A:n voittoon. Hän sai Mancinin tavoin potkut toukokuussa 2008.
Marraskuussa 2008 Mihajlović palasi valmennustehtäviin siirtyen Serie A:n hännille juuttuneen Bologna FC:n päävalmentajaksi. [3]
Mihajlovićin ura Bolognassa alkoi hyvin, mutta kauden vanhetessa suoritustaso putosi jälleen alkukauden tasolle. Mihajlovićin lopulliseksi kohtaloksi koitui 1–4-tappio suoran putoajan paikalla keikkuneelle AC Sienalle ja serbi sai potkut huhtikuun puolivälissä 2009. [4]
Joulukuun alussa 2009 Mihajlović palasi valmennustehtäviin, kun Serie A:n putoamiskamppailuun vajonnut Calcio Catania palkkasi hänet valmentajakseen. [5] Mihajlovićin johdolla Catania pelasi hyvän kevätkauden ja sijoittui lopulta kolmanneksitoista välttäen putoamisen 10 pisteen erolla. Kauden jälkeen Mihajlović jätti yllättäen seuran. Huhuttiin, että hän siirtyisi FC Internazionale Milanon päävalmentajaksi mikäli José Mourinho jättää joukkueen. [6] Pian Cataniasta lähtönsä jälkeen kuitenkin uutisoitiin, että hän siirtyy ACF Fiorentinan päävalmentajaksi kaksivuotisella sopimuksella. [7]
Mihajlovićin ensimmäisellä valmennuskaudellaan Fiorentinassa joukkue sijoittui yhdeksänneksi. Kaudella 2011–2012 hän sai potkut kymmenen ottelun jälkeen, kun Fiorentina oli kolmella voitollaan vasta 12:ntena. Mihajlovićin korvaajaksi nimettiin Delio Rossi.[8]
Huhtikuussa 2012 Mihajlović palasi valmennustehtäviin Serbian maajoukkueen uutena päävalmentajana. [9] Mihajlovićin tavoitteena oli johdattaa Serbia MM-kisoihin 2014. Karsinnat sujuivat kuitenkin heikosti ja Serbia jäi karsintalohkonsa kolmanneksi häviten lohkovoittaja Belgialle 12 pisteellä. Jatkokarsintapaikkakin jäi kolmen pisteen päähän. Marraskuun puolivälissä 2013 Mihajlović jätti Serbian maajoukkueen ja siirtyi Serie A:n putoamiskamppailuun ajautuneen UC Sampdorian päävalmentajaksi. [10] Mihajlovićin johdolla Sampdoria paransi otteitaan ja säilytti lopulta helposti sarjapaikkansa Serie A:ssa. Hän teki kauden jälkeen jatkosopimuksen Sampdorian kanssa ja luotsasi seuran kaudella 2014/15 liigassa hienosti seitsemänneksi. Kauden jälkeen Mihajlović ilmoitti, ettei jatka päävalmentajana kauden jälkeen. [11]
Kesäkuun puolivälissä AC Milan teki kaksivuotisen sopimuksen Mihajlovićin kanssa.[12] Milanin liigakausi alkoi Mihajlovićin alaisuudessa takkuillen, kun joukkue hävisi syksyllä muun muassa ACF Fiorentinaalle ja paikallisvastustaja Interille. Kauden vanhetessa joukkue paransi otteitaan tammi-helmikuussa joukkue pelasi 12 ottelua ilman tappioita. Mestaruustaistelussa Milan joutui kuitenkin takaa-ajajaksi ja kevään edetessä seura juuttui tappioputkeen ja liigan kuudenneksi. Seurajohdon tyytymättömyys Mihajlovićia kohtaan kasvoi, eikä serbialaista pelastanut lopulta edes Milanin luotsaaminen Coppa Italian finaaliin. Hän sai potkut tehtävistään 12. huhtikuuta 2016.[13]
Toukokuussa 2016 Mihajlović allekirjoitti kaksivuotisen sopimuksen Torino FC:n kanssa.[14] Hän sai potkut 4. tammikuuta 2018.[15]
Kesäkuussa 2018 Mihajlovićista tuli Portugalin liigan Sportingin päävalmentaja. Hän siirtyi seuran peräsimeen vaikeassa tilanteessa, sillä yhdeksän avainpelaajaa oli ilmoittanut jättävänsä seuran toukokuussa tapahtuneen fanien pelaajiin ja henkilöstöön kohdistuneen hyökkäyksen jälkeen.[16] Sportingin uusi puheenjohtaja erotti Mihajlovićin vain yhdeksän päivää tämän nimityksen jälkeen kesäkuun lopussa 2018.[17]
Tammikuussa 2019 Mihajlović palasi Bolognan päävalmentajaksi.[18] Mihajlović luotsasi Bolognaa tukevasti Serie A:n keskikastin seurana. Hänen valmennuskauttaan seurassa varjosti vakava sairastuminen leukemiaan kesällä 2019.[19] Hän jatkoi sairauden vaatimista hoidoista huolimatta Bolognan päävalmentajana. Kaudella 2022/23 Bolognan menestys oli kuitenkin vaisua ja lopulta seurajohto erotti hänet syyskuussa 2022.[20]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b STT: Serbian jalkapallosuuruus Sinisa Mihajlovic kuoli 53-vuotiaana satakunnankansa.fi. Viitattu 16.12.2022.
- ↑ Rob Smyth: The Joy of Six: free-kick specialists 28.8.2009. The Guardian. Viitattu 25.5.2010. (englanniksi)
- ↑ Arrigoni geht, Mihajlovic kommt
- ↑ Papadopulo löst Mihajlovic ab
- ↑ Mihajlovic coacht Catania
- ↑ Mihajlovic ist frei - Ersetzt er Mourinho?
- ↑ Mihajlovic übernimmt die Fiorentina
- ↑ Fiorentina erotti Sinisa Mihajlovicin YLE Urheilu. 7.11.2011. Helsinki: Yleisradio. Viitattu 8.11.2011.
- ↑ Mihajlovic futur sélectionneur L'Equipe. 12.4.2012. L'Equipe. Viitattu 13.4.2012.
- ↑ Mihajlovic tauscht Serbien mit Sampdoria Kicker.de. 16.11.2013. Kicker.de. Viitattu 17.11.2013.
- ↑ Lettera aperta di Sinisa Mihajlovic: «Arrivederci Samp, resterai casa mia» Sampdoria. 1.6.2015. Sampdoria.it. Viitattu 7.6.2015.
- ↑ AC Milan serbialaisen luotsin komentoon YLE. 16.6.2015. yle.fi. Arkistoitu 17.6.2015. Viitattu 16.6.2015.
- ↑ Sinisa Mihajlovic sacked as coach of Milan and replaced by youth coach The Guardian. 12.4.2016. theguardian.com. Viitattu 12.4.2016.
- ↑ Official: Miha in, Ventura out at Torino Football Italia. 25.5.2016. Football Italia. Viitattu 1.6.2016.
- ↑ Official: Torino sack Mihajlovic Football Italia. 4.1.2018. Football Italia. Viitattu 21.1.2018.
- ↑ Sinisa Mihajlovic named new boss of troubled Sporting Lisbon ESPN. 19.6.2018. Viitattu 20.6.2018.
- ↑ Sporting crisis deepens as Sinisa Mihajlovic sacked after nine days The Guardian. 28.6.2018. Viitattu 30.7.2018.
- ↑ Filippo Inzaghi replaced by Sinisa Mihajlovic as Bologna manager BBC Sport. 28.1.2019. BBC. Viitattu 29.1.2019.
- ↑ Bologna head coach Sinisa Mihajlovic diagnosed with 'acute leukaemia' The Guardian. 13.7.2019. Viitattu 18.12.2022.
- ↑ Soccer-Mihajlovic sacked as Bologna manager The Guardian. 6.9.2022. Viitattu 18.12.2022.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Siniša Mihajlović Wikimedia Commonsissa
- Virallinen sivu
- FootballDatabase.com (englanniksi)
| Edeltäjä: Daniele Arrigoni Filippo Inzaghi |
Bologna FC:n päävalmentaja 11/2008–4/2009 1/2019–9/2022 |
Seuraaja: Giuseppe Papadopoulo Thiago Motta |
| Edeltäjä: Gianluca Atzori |
Calcio Catanian päävalmentaja 12/2009–2010 |
Seuraaja: Marco Giampaolo |
| Edeltäjä: Cesare Prandelli |
ACF Fiorentinan päävalmentaja 2010–11/2011 |
Seuraaja: Delio Rossi |
| Edeltäjä: Vladimir Petrović |
Serbian maajoukkueen päävalmentaja 4/2012–11/2013 |
Seuraaja: Ljubinko Drulović |
| Edeltäjä: Delio Rossi |
UC Sampdorian päävalmentaja 11/2013–2015 |
Seuraaja: Walter Zenga |
| Edeltäjä: Filippo Inzaghi |
AC Milanin päävalmentaja 2015–4/2016 |
Seuraaja: Cristian Brocchi |
| Edeltäjä: Giampiero Ventura |
Torino FC:n päävalmentaja 2016–1/2018 |
Seuraaja: Walter Mazzarri |
| Edeltäjä: Jorge Jesus |
Sportingin päävalmentaja 6/2018 |
Seuraaja: José Peseiro |