Sininiskaluri
| Sininiskaluri | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut [1] |
||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||
| Lorius domicella (Linnaeus, 1758) |
||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||
 Sininiskaluri Wikispeciesissä |
Sininiskaluri (Lorius domicella) on lurien sukuun kuuluva papukaija.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Linnun pituus on noin 28 cm. Aikuisen linnun höyhenpuku on yleisväriltään punainen, selästä tummemman punainen. Otsa, päälaki ja takaraivo ovat mustat, päälakea kiertää violetti tai purppura reunus, vaihtelevan levyinen keltainen rintavyö, reidet violetinsiniset, siivet vihreät ja siiventaive valkoinen, sinisenkirjava. Siiven alapeitinhöyhenet siniset, käsisulkien alapinnalla on leveä keltainen vyö, pyrstö punainen ja laajalti punertavanruskeakärkinen. Nokka oranssi, iiris punaruskea-oranssi ja koivet tummanharmaat. Nuoren linnun niska on syvän purppuran värinen, keltainen rintavyö on leveämpi, siiven isot alapeitinhöyhenet mustareunaiset, pyrstönkärki on epäselvästi sininen ja nokka ruskehtava.[2]
Esiintyminen [muokkaa]
Sininiskaluri esiintyy Kaakkois-Indonesiassa Seramin ja Ambonin saarilla sekä ihmisen toimesta Burulle siirrettynä. Se on vähälukuinen ja paikallisten asukkaiden suosima lemmikkieläin.[2]
Sininiskalurin kanta on uhanalainen. Lemmikkieläinten pyydystäjät ovat lajin pahin uhka.[1]
Elinympäristö [muokkaa]
Sininiskalurit elävät vuoriston sademetsissä 300–1 100 metrin korkeudella.[2]
Lisääntyminen [muokkaa]
Ilmeisesti yksiavioinen. Pesintä tunnetaan vain vankeudessa tapahtuneesta pesinnästä. Naaras muni 2 munaa ja hautoi niitä yksin 24 ja 26 päivää. Poikanen lähti pesästä 3 kuukauden ikäisenä.[2]
Ravinto [muokkaa]
Sininiskalurit liikkuvat tavallisesti perhekunnittain tai pienissä parvissa. Ne syövät kukkia, siitepölyä, mettä, hedelmiä ja hyönteisiä.[2]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b Lorius domicella IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3
