Siniminla
| Siniminla | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Minla cyanouroptera (Hodgson, 1838) |
||||||||||||||||||
| Synonyymit | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
| |
Siniminla (Minla cyanouroptera) on Etelä-, Kaakkois- ja Itä-Aasiassa tavattava timaleihin kuuluva varpuslintu.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Kooltaan siniminla on 14–16 cm. Selästään laji on väritykseltään harmahtavan ruskea. Päälaki on sininen ja siinä on mustia raitoja. Linnun siivet ovat väriltään siniset. Sinisen värin tummuus vaihtelee alalajeittain. Siniminlan pitkä pyrstö on päästään suora ja väriltään tumman sininen. Lajin vatsa on vaalean ruskehtava. Koiras- ja naarasyksilöt muistuttavat toisiaan ulkonäöltään.[2][3][4][5]
Levinneisyys ja elinympäristö [muokkaa]
Siniminlan levinneisyysalue ulottuu Intiasta itään päin Kaakkois-Aasian maihin ja Kiinaan.[1] Lajin elinympäristöä ovat ainavihannat lehtimetsät, mäntymetsät, sekametsät ja bambuviidakot. Siniminlan elinympäristöt sijaitsevat yleensä 250–3 000 metrin korkeudella merenpinnasta.[2][3]
Elintavat [muokkaa]
Siniminlat liikkuvat 5–15 yksilön ryhminä ja mukana on yleensä myös muita timaleita ja sieppoja. Linnun ravinto koostuu hyönteisistä, marjoista ja siemenistä. Lajin pesimäkausi kestää maaliskuusta elokuulle ja pesä sijaitsee matalalla hyvin suojattuna. Naarassiniminla munii kahdesta viiteen munaa.[3][2][5]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b Minla cyanouroptera IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ a b c Bird: The Definitive Visual Guide, s. 419. Dorling Kindersley, 2007. ISBN 978-1-4053-4585-9. (englanniksi)
- ↑ a b c Tej Kumar Shrestha: Birds of Nepal, s. 205. Steven Simpson Books, 2001. ISBN 978-0952439097. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 29.8.2010). (englanniksi)
- ↑ Morten Strange: A Photographic Guide to the Birds of Southeast Asia, s. 288. Princeton University Press, 2000. ISBN 978-0-691-11494-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 29.8.2010). (englanniksi)
- ↑ a b Bikram Grewal, Bill Harvey, Otto Pfister: A photographic guide to the birds of India, s. 379. Princeton University Press, 2003. ISBN 978-0-691-11496-5. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 29.8.2010). (englanniksi)